Hyppää pääsisältöön

Tamminiemen pesänjakajat jätti pysyvän jäljen Suomen poliittiseen journalismiin – näin kohukirjan vaikutuksia käsiteltiin Ylen ohjelmissa 1982

Kohupamfletti, Tamminiemen pesänjakajat (1981), aloitti uuden ajan Suomen poliittisessa journalismissa. Myyntimenestykseksi kohonnut kirja vaikutti ja hauskuutti. Poliitikkojen ja kansan lisäksi vaikutuksesta saivat osansa myös pamfletin kirjoittajat.

Artikkelin yläpuolella käynnistyvässä videossa kuullaan kustantaja Hannu Tarmion ja julkaisujohtaja Jussi Niinisen näkemyksiä Tamminiemen pesänjakajat -kirjasta keväällä 1982.

Katso Areenasta: Pesänlikaajat - erään kirjakohun anatomia (2021)

Esipuhe Tamminiemen pesänjakajat -kirjaan on kirjoitettu Helsingissä, lauantaina 19. syyskuuta 1981 – vajaa kuukausi sen jälkeen kun Suomen pitkäaikaisin presidentti, Urho Kekkonen, oli jäänyt presidentinuransa päättävälle sairaslomalle:

"Presidenttipeliä oli käyty jo kauan ennen kuin Kekkosen terveydentila huononi. Poliitikot olivat vain käyneet sitä julkisuudelta salassa. Heidän mielestään presidentin valitsevat puolueet, ei kansa. Politiikan asiantuntijoiden keskustelukerho Lauantaiseura katsoo, että kansallakin pitää olla oikeus tietää mitä Suomessa tapahtuu."

Tamminiemen pesänjakajat on täynnä politiikan journalismin skuuppeja 1980-luvun alun Suomesta. Tosin, kuten kirjassakin moneen kertaan todetaan, useimmat näistä paljastuksista olivat todellisuudessa vain ns. vaiettuja salaisuuksia sekä mattojen alle lakaistuja, poliitikkojen "henkilökohtaisia ongelmia". Monet kirjan paljastuksista olivat kansalaisille ainakin kahvipöytäpuheista tuttuja aiheita.

Kirja keskittyy Suomen tuon ajan kärkipoliitikkojen toilailuihin ja kummallisuuksiin. Tamminiemen pesänjakajat on myös kieli poskea hapuillen kirjoitettu satiiri, jonka tekijöiksi ilmoitettiin alun perin Lauantaiseura-salanimen taaksen kätkeytynyt ryhmä.

Salaisuuksia tai ei, kirja herätti tunnekuohuja. Kansan suuren suosion lisäksi se sai osakseen kansanedustajien suuren epäsuosion. Samalla kirja nousi talven 1981–82 toiseksi poliittiseksi puheenaiheeksi Kekkosen heikkenevän terveydentilan ohella.

Kirjoittajien henkilöllisyydet paljastuivat, joukon johtaja sai potkut

Pamfletti jakoi mielipiteitä myös lehdistön sisällä. Lopulta kirjan tekijöiksi paljastuivat Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, poliittisen toimituksen jäsenet.

Julkisuuteen tekijöiden nimet toi WSOY:n silloinen pääjohtaja Hannu Tarmio. Tekijät olivat Tarmion tiedossa, koska jo tuolloin bestselleriksi noussutta pamflettia tarjottiin alun perin WSOY:n julkaistavaksi.

Tarmion mukaan paljastuksen taustalla vaikutti Hymy-lehden julkaisema Lauantaiseuran puheenjohtajan intiimihaastattelu, jossa ilmenneet vihjailut WSOY:tä kohtaan olivat hänelle liikaa. Lisäksi, Tamminiemen pesänjakajat kustantajaksi löytynyt Kustannus-Vaihe Ky. oli Hymy-lehteä julkaisevan Lehtimiehet Oy:n tytäryhtiö.

Kyllä minun mielestä tällaisia kirjoja pitää voida kirjoittaa.― Aarno Laitinen Ylen Uutisissa keväällä 1982.

Tarmio itse toppuutteli spekuloituja jälkiseurauksia, joita anonyymeinä esiintyneille toimittajille paljastuksesta koituisi. Kustantajan mukaan kyse oli vain kustantajien välisestä eripurasta.

Vaikka Helsingin Sanomilla ei ollut suoraan mitään tekemistä pamfletin kanssa, lehden politiikan toimituksen esimies Aarno Laitinen irtisanottiin keväällä 1982. Muut kirjaan osalliset toimittajat saivat teoistaan varoituksen.

Laitinen itse kertoi Ylen Uutisille pian potkujensa jälkeen, etteivät kirjoittajat missään tapauksessa olleet loukanneet hyvää lehtimiestapaa kirjoituksillaan. Salanimen taakse kätkeydyttiin siksi, etteivät lukijat yhdistäisi kirjaa Helsingin Sanomiin.

Poliittisen journalismin murros

Tamminiemen pesänjakajat syntyi aikana, jolloin politiikkaan liittyvissä asioissa oli parempi varoa kuin katua. Se myös määritteli suomalaisen poliitiikan journalistien ja poliitikkojen välisen suhteen uusiksi; hyvässä ja huonossa.

Vielä 1980-luvun alussa Suomen Sosiaalidemokraatti -lehden päätoimittaja, Seppo Heikki Salonen, sanoi: ”Mikäli joku kansanedustaja on syöppö, juoppo ja naippo ei lehdistö siitä kirjoita. Ehdolla, että hänen pöytänsä ja vuoteensa riemut tapahtuvat omin varoin.”

1980-luvun alussa valtion ykkösvallan ote lehdistöstä lientyi, mutta taloudellinen kilpailu aloitti pakan sekoittamisen neljännen valtiomahdin sisällä.

SDP:n kansanedustajanakin toiminut Lasse Lehtinen analysoi Tamminiemen pesänjakajien vaikutusta Suomen Kuvalehdessä vuonna 2005 näin:

"Poliittiseen journalismiin Tamminiemen pesänjakajat jätti pysyvän jäljen. - - - Kun journalisti aikaisemmin koki rikkovansa hyvää lehtimiestapaa, jos hän kertoi kielteisiä seikkoja päätöksentekijöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista, hän nykyään tuntee tekevänsä virkavirheen, jos jättää sellaisen kertomatta."

Vuonna 2007 Aarno Laitinen vieraili Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. Haastattelussa keskusteltiin myös Tamminiemen pesänjakajista.

Tamminiemen pesänjakajien tekijät ja kirjassa esiteltävät poliitikot

Lauantaiseura koostui Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen toimittajista. Kirjaan antoivat panoksensa: Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg, Janne Virkkunen

Kirja esiteltäviä poliittikkoja ja vaikuttajia:
Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Ahti Karjalainen, Paavo Väyrynen, Juhani Perttunen, Johannes Virolainen, Martti Miettunen, Ahti Pekkala, Keijo Korhonen, Heikki Haavisto, Max Jakobson, Harri Holkeri, Raimo Ilaskivi, Jaakko Lassila, Paavo Aitio, Aarne Saarinen, Teuvo Aura, Olavi J. Mattila, Ulf Sundqvist, Veikko Vennamo, Mikko Juva, Jan-Magnus Jansson, Helvi Sipilä

Lähteet:
Tamminiemen pesänjakajat 1989, Gummerus (8.s painos)
Arto Astikainen, Tutkiva.fi 13.5.2008

Kommentit