Hyppää pääsisältöön

Katajanokka ahersi, rentoutui ja ajeli Vitosen ratikalla

Elokuvaohjaajan uraa aloitteleva Mikko Niskanen kokosi vuonna 1964 tuokiokuvia kesäisestä viikonlopusta Helsingin Katajanokalla. "Skattan" päivään ja yöhön mahtui satamaduunareita, juhlamielisiä vapaa-ajan viettäjiä, kirkossakävijöitä ja tyhjissä lastauslaatikoissa majailevia asunnottomia.

Skatta-elokuva alkaa kaupunginosan aamusta, taltioi työpäivän kulkua, kuvaa lauantai-illan huumaa ja viimein levollista sunnuntaita. Lauantai oli tähän aikaan vielä työpäivä.

Niskanen kommentoi leikkisän satiiriseen tyyliin filmin näkymiä, etenkin moniin otoksiin tallennettuja laitapuolen kulkijoita ja poliisin talteen korjaamia "napsujen" ottajia. Välillä, kuten pitkässä satamatyöjaksossa, hän kuitenkin malttaa luottaa kuvakollaasinsa rytmiin ja voimaan.

Nosturit purkavat lasteja, trukit kulkevat, miehet hitsaavat. Kamera noteeraa myös lapsia leikittävän käsilaukkutädin, kadulle simahtaneen ruotsalaisauton ja komeassa puvussaan kadulle astelevan tullipäällikön. Runsasta huomiota saa myös raitiolinja 5, jota Niskanen luonnehtii kaupunginosan ylpeyden aiheeksi.

Työpäivä päättyy, luukut suljetaan, kamppeet kootaan, pulloja kaivetaan esiin, nuoriso kokoontuu puistoon. Ilta- ja yöjuoksujen jälkeen valkenee levollinen pyhäaamu, ja jälleen joku heräilee lastauslaatikosta. Yhdet käyttävät lepopäivän virkistävään kalaretkeen, toiset virvoittavat sieluaan Herran temppelissä.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto