Hyppää pääsisältöön

Koulukoti on lastenhuollon päätepysäkki

Onko nuoren syytä, jos hän ajautuu väkivaltaan ja rikoksiin? Puututaanko lasten ongelmiin vasta sitten, kun he kasvavat oirehtiviksi nuoriksi, jotka uhkaavat yhteiskunnan järjestystä? 1980-luvulla tehty reportaasi Laukaassa sijaitsevasta Pernasaaren koulukodista antaa siihen useita vastauksia niin nuorten kuin asiantuntijoidenkin näkökulmasta.

Kun nuori joutuu koulukotiin, hänellä on usein takanaan jo pitkä tie kodin, koulujen ja eri laitosten kautta. Ohjelmassa haastatellulle Ranelle Pernasaaren koulukoti on jo neljäs laitos, ensimmäinen oli lastenkoti, jonne hän muistelee joutuneensa kolme- tai nelivuotiaana.

Väkivalta, rikokset ja päihteet ovat tietynlaista itsetuhoa. "Mitä lujempaa menee ulospäin sitä huonommin todella menee", kertoo Kari. Hän on asunut koulukodissa vuoden verran ja toteaa oppineensa sen "et on joku muukin vaihtoehto kuin tehdä keikkaa" ja vastaa kysymykseen nuorten rikoksista ettei "kukaan tee niitä huvikseen". Samaa mieltä on myös Rane, jonka mielestä väkivaltainen käytös jää, kun on joku jolle voi puhua.

Ongelmanuoria ei synny vaan niitä kasvatetaan. Päiväkodin johtaja Hanneli Niemi kertoo kolmevuotiaan Jussi-pojan surullisesta tapauksesta, jonka kohdalla oli selkeästi nähtävillä äidin kyvyttömyys hoitaa lastaan, mutta tilanteeseen ei silti puututtu.

Huoltotarkastaja Marja-liisa Ronkainen valittelee, että ongelmiin reagoidaan vasta, kun lapset ovat kasvaneet oirehtiviksi nuoriksi ja uhkaavat yhteiskunnan järjestystä. Ja silloinkin heidät vain suljetaan voimakeinoin pois häiritsemästä.

Jotta voisi ymmärtää nuorten juurettomuutta, täytyy ymmärtää ydinperheen muutos.― Claes Andersson

Väkivaltaisia malleja opitaan myös televisio-ohjelmista ja elokuvista. Koulukotinuori Renny toteaa, että mieleen voi jäädä toimintatapa, jota sitten huonossa jamassa ollessaan alkaa toteuttamaan. Median vaikutuksen on huomannut myös Hanneli Niemi, joka kertoo, että esimerkiksi piirrettysarja Pätkiksen jälkeisenä päivänä, on nähtävissä muutoksia päiväkotilasten käyttäytymisessä, he turvautuvat herkemmin väkivaltaan riitatilanteissa.

Psykiatsi Claes Anderssonin mielestä väkivalta on aina epätoivoinen teko ja merkki siitä, ettei nuori ole oppinut sanoin ilmaisemaan vaikeita tunteitaan kuten vihaa, pettymystä ja aggressiivisuutta.

Pernasaaren koulukodin johtaja Ensiö Kyppö viittaa 1960-luvulla alkaneeseen kulttuurin ja arvojen muutokseen, joka vaikuttaa myös perheisiin. Claes Andersson puhuu Suomessa tapahtuneesta nopeasta rakennemuutoksesta, joka on vaikuttanut myös ihmisten psyykeeseen. Nopeat yhteiskuntamuutokset haastavat ihmisen sopeutumiskykyä ja tällöin neuroottiset häiriöt, alkoholiongelmat ja epäsosiaalinen käytös lisääntyy.

"Jotta voisi ymmärtää niin sanottua nuorten juurettomuutta, niin täytyy ymmärtää ydinperheen muutos", toteaa Andersson. Tuotantorakenteen muuttuessa tarvittiin pieni ja helposti työn perässä liikuteltava perhe. Pieni perhe on paljon hauraampi kuin entisajan laajempi ydinperhe johon kuului useampia aikuisia kuten isovanhemmat.

Tietolaatikko

Pernasaaren koulukoti (1931–1946 Pernasaaren kasvatuslaitos) oli vuosina 1931–1994 Laukaan Vuonteessa toiminut koulukoti.

Valtion koulukotien tehtävänä on lastensuojelulain mukainen avo-, sijais- ja jälkihuolto, sekä koulukotiopetus, johon kuuluu peruskouluopetus ja ammatillinen koulutus tai sen tukeminen. Koulukodit voivat lisäksi järjestää mielenterveyslaissa tarkoitettuja mielenterveyspalveluja lukuun ottamatta tahdosta riippumatonta

Ohjelmassa kuultavat tekstiotteet ovat Raimo Ilaskiven mielipidekirjoituksesta, joka on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.10.1983.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto