Hyppää pääsisältöön

Pohjolan Pariisissa puhutaan nyt venäjää

Puna-armeijan saapuessa Viipuriin 20. kesäkuuta 1944 kaupunki oli tyhjentynyt suomalaisista. Tuosta päivästä alkoi Pohjolan Pariisiksikin kutsutun Viipurin venäläistäminen. Arvo Tuomisen Tosi tarina -dokumentissa vuonna 2009 tutustutaan uuteen Viipuriin, jossa asukkaat puhuvat nyt jo venäjää.

Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista tuli sodan jälkeen neuvostoliittolainen provinssikaupunki, jonka uudet asukkaat olivat pääasiassa ympäri Neuvostoliiton maaseutua pakkosiirrettyjä ja jotka eivät koskaan olleet asuneet kaupungissa.

Sodan jäljet näkyivät pitkään, eivätkä uudet asukkaat aina edes ymmärtäneet rakennetun kaupunkikulttuurin arvoa. Vaikka ohjelman alussa esitetty neuvostoliittolainen filmi pyrki todistelemaan neuvostoliittolaisten tarmokkuutta ja kykyä kantaa huolta Viipurin kunnosta, todellisuudessa historiallisiin kohteisiin ja kulttuurisesti arvokkaisiin rakennuksiin suhtauduttiin kuin vieraiseen omaisuuteen eikä niistä yritettykään pitää huolta.

Esimerkiksi Alvar Aallon kirjasto päätettiin muuttaa yleiseksi saunaksi. Osa kirjaston kirjoista tuhoutui venäläissotilaiden toimesta, sillä he polttivat kirjoja nuotioissa, joiden lämmössä he kuivattelivat huopikkaitaan. Viipurin tunnetut maamerkit kuten Viipurin linna olivat vielä 1990-luvulla monenlaisten muutossuunnitelmien kohteena. Linnasta esimerkiksi piti tulla viihdekeskus, jossa saisi nauttia varietee-esityksistä, biljardinpeluusta ja oluenjuonnista.

Nykyviipurilaiset kuitenkin kantavat huolta kaupungin tilasta. Rakennuksia korjataan ja Viipurin asema idän sekä lännen välissä tunnustetaan. Kaupungin henki on selvästi tarttunut uusiin isäntiin.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto