Hyppää pääsisältöön

Turtuuko joukkosurmiin?

Anders Behring Breivik oikeudessa Oslossa elokuussa 2012.
Anders Behring Breivik oikeudessa Oslossa elokuussa 2012. Anders Behring Breivik oikeudessa Oslossa elokuussa 2012. Kuva: EPA anders behring breivik

MOT esitti maanantaina 16.1. poikkeuksellisesti ulkomaisen lainadokumentin, Norjan television tuottaman ”Fedrenen”. Se kertoo joukkosurmaaja Anders Behring Breivikin lapsuudesta ja nuoruudesta. Lähtökohtana ovat hänen biologisen isänsä ja isäpuolensa kertomukset. Äiti kieltäytyi osallistumasta ohjelman tekoon.

Aihe on ajankohtainen. Itse surmatöistä on kulunut puoli vuotta. Behring Breivik on kerran todettu mielisairaaksi, millä hän välttäisi vankilatuomion. Viime viikolla norjalaiset viranomaiset kuitenkin päättivät, että hänen terveydellinen tilansa tutkitaan uudelleen.

On tärkeää palata kivuliaisiinkin tapahtumiin, koska turtuminen on alkanut.

Teeman tekevät valitettavan ajankohtaiseksi myös Suomessa sattuneet useat perhesurmat. Vuoden aikana kuusi perhettä on surmattu, viidesti isän ja kerran äidin kädestä. Uhreina on ollut puolisoita ja viattomia lapsia. Surmista on jaksettu puhua muutama päivä kerrallaan.

Viikko sitten nuori koululainen puukotti Alahärmässä luokkatoverinsa hengenvaaralliseen kuntoon luokassa, muiden kavereiden edessä, keskellä koulupäivää. Puukottaja itse kuoli pakomatkallaan. Tapaus ei ole verrattavissa Jokelan ja Kauhajoen koulusurmiin, mutta kuvaavaa on, että tapahtuma tuntuu unohtuneen saman tien.

Onko surmista – tai voisiko useiden kohdalla puhua jo murhista – tullut niin jokapäiväisiä, että julkisuus ja ihmiset ovat jo turtuneet Suomessakin? Koskettavatko meitä jatkossa enää tapahtumat, joissa uhreja on kymmenen tai kymmeniä? Milloin 77 surmaa unohtuu?

Isien kertomukset, lastensuojeluviranomaisten toiminta ja psykiatrien lausunto panevat ihmettelemään, miten kukaan ei huomannut Behring Breivikin kehittymistä joukkosurmaajaksi. Miksi Suomessa viranomaiset, sukulaiset tai naapurit eivät tajunneet tilanteiden kehittymistä ongelmaperheissä? Apua kuulemma on saatavissa, mutta sitä ei osata hakea.

Pakosti tulee myös pohtineeksi mikä olisi oikea rangaistus perhe- tai joukkomurhiin syyllistyneille.