Hyppää pääsisältöön

Chisu, Yona ja Astrid Swan - artisteja eikä mitään runotyttöjä

Suomeen on 2000-luvun jälkipuoliskolla syntynyt vahva joukko naisartisteja, jotka haluavat itse vaikuttaa siihen, miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. He eivät halua muuttua muiden määrittelemiksi myyntituotteiksi, vaan pitävät kiinni omasta ominaislaadustaan ja näkemyksestään.

Voimalassa ilmiöstä ovat keskustelemassa Chisu, Yona ja Astrid Swan. Kaikki kolme kertovat törmänneensä ennakkoluuloihin naisartisteja kohtaan. "Jos nainen tekee levyn se mielletään aina päiväkirjakamaksi" sanoo Chisu. Ja runotyttöys-leima halutaan iskeä nuoriin naisartisteihin vaikka väkisin.

Jo kymmenen vuotta musiikkia tehnyt Yona arvelee, että miehenä hänet olisi otettu helpommin tosissaan ja takana olisi jo useampia levytyssopimuksia.

Ennen soolodebyyttiään Chisu ehti työskennellä neljä vuotta tuottajana ja säveltäjänä ilman sen kummempaa meteliä. Mun koti ei oo täällä -biisi nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen ja kakkosalbumi Vapaa ja yksin oli lopullinen näyttö lahjakkuudesta. Chisusta on sanottu, että jos hän olisi ollut parrakas mies Hämeenlinnasta kaikki musiikkilehdet olisivat samantien syöneet hänen kädestään. Hän kertoo, että vuoden 2010 Emma-gaalassa pokattu kriitikoiden palkinto tuntui erityisen hyvältä. Samaisessa gaalassa Chisu sai ensimmäisenä naisena Vuoden tuottaja -palkinnon, lisäksi Vapaa ja yksin -albumi valittiin Vuoden parhaaksi ja Baden-Baden Vuoden biisiksi. Voittoputki jatkui myös seuraavana vuonna, kun Chisu palkittiin mm. vuoden naissolistina.

Suomalainen musiikkibisnes on ollut pitkään aluetta, jossa miehet ovat päättävävässä asemassa. Chisu harmittelee, ettei suomalaisissa levy-yhtiössä ole vielä yhtään naispuolista A&R-manageria (artist and repertoire), joka vastaa artistivalinnoista ja auttaa heitä urallaan.

Naistutkimus, popprinsessius ja rock ovat kaikki osa Astrid Swania. Yliopistolla pääaineenaan sukupuolitutkimutkimusta lukeva Swan ei halua mukautua yhteen muottiin. Poplevyn jälkeen seurasi rocklevy Better Than Wages, joka on menestynyt myös Suomen ulkopuolella, Saksan Rolling Stone -lehden kriitikot nostivat sen tammikuussa 2010 yhdeksi kuukauden levyistä.

Yona teki lopullisen läpimurron hitillään Pilvet liikkuu minä en. "Laulajan osa on kohtaloni, tiesin sen jo lapsena." Yonan musiikista on sanottu, että siinä yhdistyvät folk, jazz, iskelmä ja urbaani saundi. Hän sanoo haluavansa säveltää ajattomia lauluja, jotka jäävät musiikkiperinteeseen myös Yonan poismenon jälkeen. Ensimmäistä levyään Yona valmisteli ensin Emi Musicin kanssa, mutta vaihtoi pienelle Timmion Recordsille, koski koki sen omemmaksi. Yona palkittiin vuoden 2010 tulokas-Emmalla.

Teksti: Heidi Sommar, Voimala

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto