Hyppää pääsisältöön

Hyväntekijä Pekka Tuomola

Helsingin Diakonissalaitoksen päihde- ja mielenterveystyön johtaja, lääkäri Pekka Tuomola tekee työtä sellaisten asioiden kanssa, jotka muut ihmiset haluaisivat mielellään lakaista maton alle. Tuomola on ollut perustamassa Suomeen paperittomien klinikkaa, jossa hoidetaan ihmisiä, joilla ei ole virallista statusta asua tai oleskella Suomessa.

Tuomolan mielestä kaikkia ihmisiä pitää auttaa ja hän onkin valmis auttamaan niin romaneja kuin narkomaaneja.

– Auttaminen ei ole kiinni ihmisten statuksesta, väristä tai mistään. On järkyttävää, jos joku ihminen tai ihmisryhmä jää avun ulkopuolelle.

Pekka Tuomolalla on pitkä historia päihdetyöstä. Opiskelun jälkeen hän oli pitkään Järvenpään sosiaalisairaalassa. Kymmenen vuotta sitten hän siirtyi Diakonissalaitokselle hoitamaan HIV-positiivisia huumeiden käyttäjiä.

– Vaikka sosiaalisairaalassakin on syrjäytyneitä, ei niin syrjäytyneitä ihmisiä, kuin HIV-positiiviset huumeiden käyttäjät ovat, voinut kuvitella olevan olemassakaan.

– Kun aloitin täällä Helsingissä kymmenen vuotta sitten, oli hyvin ankara talvi, 20 - 30 astetta pakkasta. Silti tänne tuli potilas aamulla paljain jaloin, Tuomola kuvailee.

– Hänen ainoat kenkänsä oli varastettu, kun hän oli nukkunut porttikäytävässä. Se jotenkin avasi minun silmäni, en voinut edes kuvitella, että sellaista voi olla Suomessa.

Huipputuloksia HIV-hoidosta

Diakonissalaitoksella toteutetussa lääkehoidossa HIV-positiivisille narkomaaneille on saatu tuloksia, joita ei maailmalla olla uskoa todeksi:

– Hoito on todella jopa maailmanlaajuinen suksee eli maailmallakaan ei uskota näitä meidän tuloksia. Meillä hoidetaan aktiiveja narkomaaneja ja meillä on paremmat tulokset kuin Yhdysvalloissa normaaliväestöllä, Tuomola kertoo.

YLE AkuuttiAntiretroviraalinen lääkitys (viruslääkitys hi-virusta vastaan) on otettava säännöllisesti. Vain yksi annos kuukaudessa saa jäädä väliin. Tuomola vertaa tätä siihen, että Suomessa verenpainepotilas ottaa lääkkeensä 60 prosenttisesti oikein.

– Ja meidän vaatimus aktiiveille narkomaaneille on, että hän ottaa lääkkeet 98-prosenttisesti oikein. Tämä on se kova juttu ja tässä on onnistuttu.

Tuomola katsoo, että onnistumisen syynä on yhteistyö. Hoitajat muistuttavat potilaita lääkkeiden ottamisesta ja verikokeissa käymisestä. Tärkein syy on kuitenkin asenteessa.

– Arvostetaan potilasta kaikessa tässä meidän työssä. Siinäkään ei asennoiduta siten, että hän on narkomaani tai edes, että hän on potilas, vaan että hän on ihminen ja häntä kuunnellaan.

Salainen klinikka

Tuomola tuli Diakonissalaitokselle HIV-positiivisten narkomaanien lääkäriksi. Työ on laajentunut tästä myös muiden yhteiskunnan, tai sen ulkopuolelle jäävien, auttamiseen. Viimeisin ponnistus on ollut Global Clinic, joka on paperittomille hoitoa antava klinikka. Sen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.

YLE Akuutti– Pari vuotta sitten oli Lääkärilehdessä juttu Ruotsin vastaavista klinikoista ja aloin miettiä, miten asia on Suomessa järjestetty, ja eihän sitä ollut järjestetty mitenkään. Siitä se lähti. Lähetin kirjeen eri järjestöille, jotka voisivat olla kiinnostuneita asiasta. Siitä tuli konkretiaa ja viime huhtikuussa Global Clinic aloitti toimintansa, Tuomola kertaa.

Alkuun Tuomola mietti, miten tieto salaisesta klinikasta kulkee oikeille ihmisille. Niille, joita ei virallisesti Suomessa ole ja asu, ja joilla ei syystä tai toisesta ole papereita.

– Ajattelin, että tuleeko sinne ketään, mutta silloin ensimmäisellä kerrallakin siellä oli viisi potilasta. Mehän emme mainosta klinikkaa mitenkään.

Kovaa ja raakaa kritiikkiä

Jo ennen Global Cliniciä Tuomola oli ollut perustamassa Hirudoa, Helsingin kaupungin ja Diakonissalaitoksen yhteistyönä avaamaa päiväkeskusta, joka tarjoaa palveluja Bulgarian ja Romanian romaneille, liikkuvalle väestönosalle.

YLE Akuutti– Varsinkin romanien auttaminen ja tämä Global Clinic, paperittomien klinikka on aiheuttanut hyvin voimakasta kritiikkiä, Tuomola kertoo.

– On tullut esimerkiksi tällainen hyvin asiaton kommentti, että lääkärit, jotka ovat Global Clinikissa, pitää velvoittaa maksamaan opiskelurahat valtiolle takaisin, jos heillä on aikaa hoitaa tällaisia rikollisia. Täytyy myöntää, että osa lääkäreistäkään ei hyväksy tällaista toimintaa, valitettavasti, vaikka jokaisen olisi ainakin pitänyt Hippokrateen vala vannoa, jonka mukaan kaikkia ihmisiä pitää auttaa.

Vaikka Tuomola kertoo, ettei ole miettinyt, miksi hän tekee juuri tätä työtä, löytyy auttamisesta työnteon suola:

– Kyllä jotain tyydytystä saan, kun täällä olen, hän hymyilee. On tärkeää, että pystyn auttamaan ihmisiä, joita muut eivät auta. Vaikka on aggressiivistakin palautetta, niin heti tai viimeistään seuraavana päivänä nämä ihmiset, raavaat miehet, ihan itku silmässä tulevat pyytämään anteeksi, että he näin käyttäytyivät. Kyllä tämä on antoisaa työtä ihan lääkärinäkin toimia.

– Näillä ihmisillä ei ole ketään ihmistä, joka heitä auttaisi. Heillä ei ole ketään normaalia läheistä, vaan kaikki liittyvät huumeisiin ja huumeiden käyttöön. Kun pystyy olemaan tukena näille ihmisille, siinä ei aina lääkäriä välttämättä tarvita, vaan ihmistä.

Lapsuuden kokemukset eivät päästä irti

Hoidossa olevien HIV-positiivisten narkomaanien taustat ovat karuja. Kun Helsingin Diakonissalaitoksella perehdyttiin näiden asiakkaiden taustoihin, selvisi, että vain kahdella kuudestakymmenestä oli normaali lapsuus: isä ja äiti ja suhteellisen turvallinen elämä.

– Oli tietenkin avioeroja, hyväksikäyttöä, hyvin rajua seksuaalista hyväksikäyttöä, hakkaamista – ihan törkeää, ei sellaista voisi kuvitella, että onkaan, Tuomola kuvailee.

– Näitä ihmisten kokemia tapahtumiahan ei saa tekemättömäksi ja kokemattomaksi. Kyllähän esimerkiksi tämän väkivaltaisen käytöksen takana on turvattomuus, nämä ihmiset kokevat ääretöntä turvattomuutta ja samalla nämä ovat myös hyvin herkkiä. Eihän sellaisia tunteita voi näyttää, jos haluaa pärjätä ja ne pitää peitota väkivaltapuheeseen tai väkivaltakäyttäytymiseen. Taustalla on silti ääretön turvattomuus.

On oltava ihminen ihmiselle

– Auttaminen on sitä, että on käytettävissä. On ihminen, joka kuuntelee.

Tuomola ei mieti, mikä häntä motivoi. Hän pohtii, että on itse asiassa kiva tulla töihin aamulla.

– En kiroile, että pitää lähteä sinne töihin lampsimaan. Varsinkin, kun olen ollut Diakonissalaitoksessa, tämä ei ole edes liioittelua sanoa, että täällä tapahtuu päivässä enemmän kuin sosiaalisairaalassa kymmenessä vuodessa. Juuri kun tulitte, kävi tuossa ilmi, että on tällainen kriisimajoitustilanne, että pitää parissa päivässä organisoida joku kriisimajoitustila. Täällä olen oppinut sen, että kaikki asiat järjestyvät. Ei ole mahdottomia asioita ja kun järjestelee näitä asioita, se on suoraan sanottuna kivaa.

YLE AkuuttiEntä sitten, kun kaikki asiakkaat ovat sellaisia, että tavallista ihmistä pelottaa?

– Taustaltaan osa on pelottavia, olen samaa mieltä, mutta varsinaisesti uhkaavia tilanteita ei ole ollut. Voin kertoa yhden esimerkin, kun itseänikin pelotti. Ratikassa oli yksi meidän potilas ja toinen, jota en tuntenut. He laittoivat sitten shown pystyyn ja alkoivat hajottaa paikkoja. Menin perimmäiseen penkkiin, yritin piiloutua. Silloin tämä meidän potilas tunnisti minut ja lähti tulemaan minua kohti. Ajattelin, että nyt tuli kuolema. Mutta hän taputtikin minua olkapäälle ja sanoi sille toiselle, että kuule, tälle kaverille älä koskaan tee mitään. Eli minulla on tällaisia suojelusenkeleitä täällä. Nämä ihmiset ovat pelottavia, mutta se perustuu siihen, että he ovat eläneet ikään kuin katuviidakossa. Sehän perustuu siihen, että tapa tai tule itse tapetuksi eli käyttäytymisnormit ovat sellaisia, että kielenkäytön pitää olla aika ronskia, Tuomola muistuttaa.

Erilaisuus on rikkaus

– Vähän surullinen olo tulee. Nythän asenteet ovat koventuneet tai koventumassa maahanmuuttajia kohtaan. Erilaisuuden hyväksymättömyys on tosi ikävää. Kaikki me ihmiset olemme samanlaisia. On rikkaus, että meillä on maahanmuuttajia, siitä me opimme myös. On väärin ajatella, että laitetaan rajat kiinni ja eletään lintukodossa. Tässä tapahtuu niin, että se paha, mitä yhteiskunnassa on, ulkoistetaan. Eli täällä romanit ovat, kuten natsisaksassa olivat juutalaiset eli paha on siellä ja me hyvät olemme täällä. Ulkoistetaan nämä pahat ihmiset jotenkin, niin sitten kaikki on hyvin. Tämä puhe menee kansaan ja se on hyvin vaarallista, Tuomola pohtii.

– Aikamoisia historioita on maahanmuuttajilla. Se on tullut esiin kidutettujen kuntoutuskeskuksessa. Ne on vielä hirveämpiä, että mitä toinen ihminen voi toiselle tehdä. Kenenkään suomalaisen ei pitäisi sallia rasismi- tai vihapuheita. Pitää sanoa, että hei, et kai ole tosissasi. Se on se, missä jokainen suomalainen voi vaikuttaa.

– En pidä itseäni sen kummemmin erikoisena. Olen duunari, duunarin poika ja haluan tehdä töitä ihan oikeasti ja niiden asioiden hyväksi ja puolesta, joita itse katson tärkeiksi. Tapella sitä vastaan, mikä on väärin. Mielestäni minulle on annettu mahdollisuudet ja pitää käyttää niitä, Pekka Tuomola sanoo.

Asiantuntija: PEKKA TUOMOLA, päihde- ja mielenterveystyön johtaja, Helsingin Diakonissalaitos

Toimittaja: SINI SILVÀN