Hyppää pääsisältöön

Mitä UKK näki Neuvostoliitossa?

Presidentti Kekkonen matkusti neljännelle viralliselle valtiovierailulleen Neuvostoliitoon toukokuussa 1977. Matkaan kuului myös laaja epävirallinen osuus. Reijo Nikkilä tallensi raporttiinsa vierailun hyväntuulisen ja tiiviin tunnelman.

Heti vierailun aluksi Urho Kekkonen allekirjoitti virkansa puolesta yhteistyö- ja Kostamus-sopimukset Leonid Brezhnevin ja Aleksei Kosyginin kanssa. Historialliseksi luonnehdittua tilaisuutta todisti Kremlissä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen poliittinen toimikunta lähes kokonaisuudessaan.

Moskovan jälkeen matka jatkui Kirgisian aroille: alkoi vierailun epävirallinen osuus. Ensimmäinen matkakohde on Frunze, nykyinen Bishkek, jossa päämiehelle esiteltiin paikallisia paimentolaistapoja lähituntumalla. Hänelle itselleenkin lahjoitettiin kirgisialainen perinneasu: paimentolaisviitta ja -päähine. Seuraavina päivinä Kekkonen nähtiin useasti tässä asussa. Frunzen kaduilla riitti katsojia kaikkina kolmena Kekkosen vierailupäivänä. Olihan hän kaikkien aikojen ensimmäinen vierailulle saapunut valtionpäämies.

Jos Helsingin kaduilla näette tällä tavoin pukeutuneen henkilön, se olen minä!― Kekkonen saatuaan lahjaksi kirgisialaisen paimentolaisasun (1977)

Koska Kekkonen tunnettiin kalamiehenä, vietiin hänet Kirgisiassa tietysti osman-kalastaan kuuluisalle Issyk Kul -järvelle. Retken jälkeen Kekkonen vitsaili toimittajille, että hänen kalansaalinsa luvusta on erilaisia tietoja. Suomalaistoimittajat saivat myöhemmin tietää, ettei kala ollut syönyt lainkaan, ja siksi presidentille lahjoitettiin 500 kiloa jäädytettyä osmania. Saalis jaettiin paluumatkalla koko suomalaisdelegaation – myös toimittajien – kesken.

Ennen kotiinpaluuta pysähdyttiin vielä Minskissä ja Leningradissa. Minskissä Kekkoselle esiteltiin Valko-Venäjän ylpeydenaihe, Belarus-traktori. Kuulemme, miten Kekkonen jututti traktoritehtaan naispuolisia työntekijöitä. Leningradissa vieraillaan mm. Leningradin piirityksen muistomerkillä.

Raportin toimitti Reijo Nikkilä. Kuvaajina toimivat Mauri Jokelainen ja Pekka Anttonen, Osmo Saari äänitti.

Tällaisena minä näen valtiovierailun merkityksen. Se ei siis rajoitu yksinomaan niihin normaaleihin kättelyihin ja kädenpuristuksiin (...). Ne tarjoavat juuri tällaisen yksityisen käynnin yhteydessä hyvin paljon sellaista, jota ei voi millään muulla tavoin itselleen saada omaksutuksi.― Kekkonen valtiovierailujen merkityksestä (1977)
Keskustele