Hyppää pääsisältöön

Joukkosurmaajan isät: käsikirjoitus

MOT: Joukkosurmaajan isät

Tuotanto: Norjan TV NRK, Brennpunkt



3. helmikuuta 1979 Oslon Akerin sairaalassa syntyy poikalapsi. Ilmoitus on lyhyt.


Pikkupoika ei koskaan saa isää. Hän saa vain yhden henkilön, jota kutsua isäksi ja toisen, jota kutsua isäpuoleksi. Nuo kaksi isää puhuvat nyt ensi kertaa avoimesti henkilöstä, joka muille on terroristi ja armoton joukkomurhaaja, mutta joka heille on - Anders.


Anders Behring Breivikin isä asuu Ranskassa. Hän ei ole tavannut poikaansa viiteentoista vuoteen, mutta viime heinäkuun jälkeen hän on kuitenkin joutunut näkemään tämän kasvot joka ikinen päivä.


Kun tapaamme Jens Breivikin Limouxin kaupungissa, oikeuspsykiatrit ovat juuri antaneet lausunnon hänen poikansa mielentilasta.


Television uutislähetys:


Anders Breivik, joka heinäkuussa

tappoi 77 ihmistä Norjassa -

saattaa välttää vankilatuomion.

Psykologien mukaan hän oli tekohetkellä henkisesti sairas.

Hän joutuu oikeuteen, mutta päätyy ehkä vankilan sijaan pakkohoitoon.



Jens Breivik


Tiedotusvälineet puivat asiaa

lähes tauotta, -

joten siitä muistutetaan jatkuvasti.

Miltä se tuntuu?

- Aika pahalta.

Emme saa hetkenkään rauhaa...

En saa mielenrauhaa tämän takia.

Ajattelen tätä paljon.

Uskotteko,

että pystytte käsittelemään asian?

Toivon niin.

En ole hakenut ammattiapua, -

mutta työstän tätä itsekseni.

Yritän rauhoittaa itseni

ja saada asian jotenkin käsiteltyä.

Tapahtuneen kanssa on elettävä,

joten ei auta ajatella, -

mitä jos olisin

toiminut jotenkin toisin, -

tai mitä voin tehdä päästäkseni näistä ikävistä tunteista.

Ajatteletteko, että hän on poikanne, kun näette hänet televisiossa?

Hän on minun poikani, -

mutta toisaalta myös

minulle vieras ihminen.


En tunne hänen ajatusmaailmaansa.

Se on minulle niin vieras

kuin vain voi olla.

Miltä sellainen tuntuu?

- Se ei ole mikään hyvä tunne.


Anders Behring Breivikin syntymävuonna hänen isänsä työskentelee diplomaattina Lontoossa. Vanhemmat eroavat ennen pojan ensimmäistä syntymäpäivää eikä poika ehdi tutustua isäänsä. He tapaavat uudelleen vasta kuuden vuoden kuluttua.


Anders Behring Breivik asuu elämänsä ensimmäiset vuodet äitinsä ja kuusi vuotta vanhemman sisarpuolensa kanssa tässä talossa Oslossa. Äiti huomaa varsin pian, että vastuun kantaminen yksin kahdesta lapsesta on liian raskasta. Hän tarvitsee apua.


Norjan television tutkiva toimitus Brennpunkt pääsi tutustumaan asiantuntijalausuntoon, jossa arvioidaan Anders Behring Breivikin mielenterveyttä. Lausunto sisältää muun muassa perusteellisen selvityksen hänen lapsuudestaan ja perheen yhteydenotoista sosiaaliviranomaisiin.


Raportin mukaan äiti ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä lastensuojeluun vuonna 1981. Hän kuvailee kaksivuotiasta poikaansa vaativaksi.


Vuotta myöhemmin äiti kääntyy paikallisen sosiaalitoimiston puoleen. Hän pyytää, että poika sijoitettaisiin viikonlopuiksi sijaisperheeseen. Asiantuntijaraportin mukaan tätä yritetäänkin, mutta se ei toimi ja järjestely lopetetaan.


Vuonna 1983 perhe otetaan sisään Valtion lasten- ja nuortenpsykiatriseen keskukseen, jossa he viettävät lähes kuukauden. Siellä käy ilmi, että myös Anders Behring Breivikin äidillä oli ollut ”vaikea lapsuus”. Breivikin isoäiti oli olut psyykkisesti vakavasti sairas ja ”vainoharhainen”.


Perhettä tarkkailevien psykologien mukaan nelivuotias on passiivinen ja ahdistunut ja ”hymyilee teennäisen torjuvasti”. Tämän katsotaan olevan seurausta äidin huonosta psyykkisestä tilasta.


Perheen arvioidaan olevan avun tarpeessa. Ehdotetaan, että poika sijoitetaan sijaiskotiin, jotta voidaan estää ”vakavan psyykkisen kehityshäiriön” syntyminen, joka voisi seurata pojan ja äidin vaikeasta suhteesta.


Psykiatrisessa keskuksessa kirjoitettu lausunto lähetään myös isälle.


 Jens Breivik


Lausunto järkytti.

En pitänyt sellaista mahdollisena, -

eikä pojan äiti ollut mitenkään ilmaissut, että jotain olisi vialla.

Miten otitte lausunnon vastaan?

Miten vakavana piditte asiaa?

Otin sen hyvin vakavasti.

Tiedot olivat minusta järkyttäviä.

Käynnistin toimenpiteet

saadakseni pojan huoltajuuden.

Mitä tapahtui?

Oikeus päätti antaa

huoltajuuden yksin äidille.

Perusteltiinko päätöstä?

Ei ainakaan minulle.

Jouduitte siis vain

hyväksymään päätöksen.

En voinut muutakaan.

Isän oli tuolloin lähes mahdotonta saada huoltajuutta eron jälkeen.


Anders Behring Breivik asuu Skøyenin kaupunginosassa. Kun huoltajuusasiasta on päätetty, tarkastetaan kodin olosuhteet. Lastensuojelun mielestä poikaa ei kuitenkaan tarvitse sijoittaa kasvatuskotiin.


Kun Anders Behring Breivik on kuusivuotias, hän vierailee Pariisissa työskentelevän isänsä luona. Edellisestä tapaamisesta on kulunut yli viisi vuotta.


Jens Breivik:


Ei siitä kunnollista

isän ja pojan suhdetta tullut, -

koska asuimme

kumpikin tahoillamme.

Hän kävi luonamme Pariisissa muutaman kerran, -

ja kun palasin Osloon,

hän oli luonani säännöllisesti -

viikonloppuisin ja joskus viikollakin.

Kovin läheistä suhteestamme

ei silti koskaan tullut.

Hän oli hiukan poissaoleva,

etäinen monellakin tapaa.

Ei hän paljon kertonut

siitä miten hänellä meni, -

miten koulu sujui

tai mitä hän teki vapaa-ajalla.


Naapureiden mukaan poika on syrjään vetäytyvä ja laiminlyöty eikä äiti huomioi häntä. Äiti ei ole halunnut kommentoida tässä ohjelmassa esitettyjä tietoja.


Jens Breivik


Ei hän kovin rakastava äiti ollut, -

ei mikään kanaemo.

En oikein tiedä,

millainen suhde heillä oli, -

mutta käsitykseni mukaan

lapsia ei mitenkään laiminlyöty.



Vuonna 1995 poika täyttää 16 vuotta. Tämän jälkeen isällä ja pojalla ei ole yhteyksiä kymmeneen vuoteen.


Jens Breivik


Hän soitti minulle

joskus vuonna 2005 tai 2006, -

ja kertoi hiukan siitä mitä puuhasi.

Hän oli perustanut yrityksen,

jossa oli pari työntekijää, -

ja kaikki sujui hyvin.

Hän vaikutti tyytyväiseltä.

Aivan kuin hän olisi löytänyt paikkansa yhteiskunnassa, -

ja olisi muutenkin pärjännyt hyvin.

Minä ainakin sain sen vaikutelman, eikä hän maininnut ongelmia -

eikä mitään,

minkä olisi pitänyt olla toisin.

Hyväksyittekö

yhteyden katkeamisen?

En oikeastaan.

Minä olisin halunnut pitää yhteyttä.

Minua rauhoitti kuitenkin se, -

että hänellä oli

menestyvä oma yritys, -

ja hän tuntui

sopeutuneen kaikin tavoin.

En siis ollut huolissani.

Miksi ette ottanut yhteyttä?

Kai minä toivoin,

että hän ottaisi yhteyttä.



Anders Behring Breivikin elämään tulee uusi mies, josta muodostuu hänelle useiksi vuosiksi jonkinlainen isän korvike. Mies asuu nykyään talvet Thaimaassa.


Surmapäivänä julkaisemasaan 1500 -sivuisessa manifestissa Anders Behring Breivik kirjoittaa paljon Toresta, miehestä, jota kutsuu isäpuolekseen. Mitä tämä eläkkeelle jäänyt majuri saattaa kertoa pojasta, josta tuli joukkomurhaaja?


Tore Tollefsen on viime vuosina asunut valtaosan vuodesta Thaimaassa. Siellä hän viettää koko talven, mutta palaa kesäksi Norjaan. Niin hän teki myös viime vuonna.


Tore Tollefsen


Olitte Norjassa 22.7.2011.

Tuntuiko hyvältä palata tänne?

Kyllä.

Se oli liian rankkaa.

Ihan puistattaa.

Oli tapahtunut jotain, minkä

en olisi halunnut koskettavan minua.

Tarvitsitteko aikaa?

- Tarvitsin.

Tahdoin ottaa etäisyyttä, -

jotta pystyisin puhumaan asiasta.

Täällä on kai helpompaa, kun kukaan

ei yhdistä Anders Behring Breivikiin.

Niin on.


Tore Tollefsen ehti seurustella Anders Behring Breivikin äidin kanssa 12 vuotta. Hän muistaa hyvin ensitapaamisen 12 -vuotiaan pojan kanssa, joka esittelee itsensä Andersiksi.


Tore Tollefsen


Tapasin reippaan nuoren miehen.

Hän oli kohtelias,

eikä ollenkaan mikään kovis.

Anders oli luonteeltaan pehmeä.

Ainakin niin kauan kuin

minä hänet tunsin.

Hän muuttui toki vanhemmiten, -

mutta ei läheskään sellaiseksi, -

mikä hänestä nyt on tullut.

Mitä tarkoitatte pehmeällä?

En tarkoita sillä

naisellista pehmeyttä, -

vaan sain sen vaikutelman,

että hän piti huolen kavereistaan.

Hän ei ollut mikään kovis,

eikä yrittänytkään olla.

Sellaisena minä hänet muistan.

Hän muuttui varttuessaan, -

mutta oli silloinkin kohtelias

ja sympaattinen kaveri.

Juttelimme keskenämme

vaikka mistä.

En koskaan saanut sitä käsitystä, että hän olisi vältellyt jotain aihetta.


Tollefsen työskentelee lentäjänä, joten hän vierailee perheen luona vain viikonloppuisin. Hänestäkään ei koskaan tule pojalle isää, mutta hän huomaa pojan olevan kiinni äidissään ja kaipaavan isähahmoa.


Tore Tollefsen


Minun kävi sääliksi Andersia,

jonka isä hylkäsi, -

joten yritin olla jonkinlainen varaisä.

Me kaikki,

joilla on molemmat vanhemmat, -

haluamme myös

elää heidän kanssaan.


Etenkin pojalle

isä taitaa olla kaikkein tärkein.

On hirveää, jos isä hylkää poikansa.


Behring Breivik kirjoittaa manifestissaan hyvin ilkeästi niin perheestään kuin isäpuolestaankin. Ennen tapaamistamme Tollefsen ei ole lukenut asiakirjaa, joka on levinnyt tuhansien luettavaksi.


Tore Tollefsen



Mitä olette kuullut siitä?

- En mitään.

Tai vain sen verran,

että tyttäreni mainitsi, -

ettei minusta ollut kirjoitettu

kovin kauniisti.

Mitä ajattelitte, kun kuulitte

1 500-sivuisesta manifestista?

Olin melko varma,

että minut mainittaisiin, -

koska kuuluin perheeseen

niin monen vuoden ajan.

En silti uskonut, että hän

kirjoittaisi minusta mitään ikävää, -

koska meillä oli varsin hyvä suhde.

Siksi se oli minusta merkillistä.

Tämähän on ihan uskomatonta!

Hän kirjoittaa esimerkiksi, -

että olette seksuaalisesti moraaliton.

Missä siellä niin sanotaan?

Miltä se tuntuu?

Hän kirjoittaa, -

että minulla ja hänen kavereillaan on ollut vähintään 300 seksikumppania.


Kun hän ei kerran itse

harrastanut sellaista, -

en ymmärrä,

mistä hän tämän keksi.

Emme koskaan puhuneet

minun menneisyydestäni.

Luulen, että hänen kaverinsa,

Marius ja muut, -

ovat myös järkyttyneet,

jos ovat lukeneet tämän.

Miksi hän käsitteli juuri tätä aihetta?

Kun minä tunsin Andersin,

häntä ei tuollainen kiinnostanut.

Hän oli täysin normaali aikuinen.

Saattaa hyvin olla, -

että olen joskus sanonut jotain

hänen naisvieraistaan, -

vain koska he olivat viehättäviä.

Taisin tavata kaksi tyttöä,

joiden kanssa hän seurusteli, -

ja he olivat kivoja tyttöjä.

Mutta kuten sanottu,

se, mistä hän kirjoittaa, -

on varmasti alkanut muhia sen jälkeen kun sairaus puhkesi, -

eli vuoden 2006 jälkeen.


Asiantuntijalausuntojen mukaan Anders Behring Breivikin sosiaaliset taidot alkavat heikentyä jo vuonna 2002. Vuonna 2006 hän muuttaatakaisin äitinsä luo. Hän lakkaa käymästä töissä ja eristäytyy yhä enemmän. Vuotta aiemmin isäpuoli tapaa pojan viimeisen kerran.


 Tore Tollefsen


Tapasin Andersin viimeksi,

kun hän oli noin 25-vuotias.

Olen ymmärtänyt, -

että hän olisi alkanut ajatella

näitä asioita hiukan ennen sitä, -

mutta kun kävimme yhdessä oluella, siitä ei ollut puhetta.

Emme puhuneet

lainkaan politiikkaa.

Juttelimme mukavia,

kuten hyvät tuttavat yleensä.

En muista, mistä puhuimme,

mutta varmaan jostain, -

mistä kaverukset

tavatessaan puhuvat.

Tunnetteko sääliä vai vihaa?

Tunnen sääliä häntä kohtaan.

Olen tietysti vähän pettynyt, -

etenkin nyt kun lehdissä kerrotaan,

että hän on sairas.

Sitähän hänen tietysti täytyy ollakin.

Minun käy Andersia sääliksi.

Samalla ajattelen, että tämä on

uskomattoman kamalaa.

Uskon, että kun

minun tuntemani Anders -

jonain päivänä

herää ja tajuaa tekonsa, -

hänellä ei tule olemaan helppoa.

Minä tunnen Andersin

pehmeänä ihmisenä, -

täysin toisenlaisena kuin

hänen tekonsa antaa ymmärtää.

Jos hän joskus tajuaa,

mitä on tehnyt, hän järkyttyy.


En ihmettelisi, jos hän ei selviäisi, vaan riistäisi henkensä.

Olisiko se hänelle liikaa?

- Uskoisin niin.

Minun tuntemalleni Andersille

olisi aivan liikaa -

tajuta tehneensä sellaista.

Uskon niin.


Isä lukee päivittäin poikaansa liittyviä uutisia. Hän yrittää löytää selityksen selittämättömälle. Joka päivä hän törmää samaan kysymykseen: olisinko minä voinut estää tämän, jos olisin ollut parempi isä- jos olisin ollut isä ylipäätään.


Jens Breivik


Miltä tuntuu lukea tällaista

omasta pojasta?

Aivan kauhealta.

Pahinta on ajatella, -

että hän tappoi

niin monta viatonta -

ja sai aikaan niin paljon surua,

tuskaa ja epätoivoa -

uhrien perheissä.

Se tuntuu kaikkein pahimmalta.

Tunnetteko syyllisyyttä?

Tavallaan tunnen, -

koska olisin toki voinut

pitää enemmän yhteyttä häneen.

Olisiko se kuitenkaan auttanut?

Olisiko hän sittenkään

toiminut toisin?

Ajattelen kyllä usein,

että ehkä siitä olisi ollut apua, -

jos olisin yrittänyt enemmän

luoda yhteyttä häneen.

Kaduttaako, ettette tehnyt enempää? - Kaduttaa.

Uskotteko vielä tapaavanne hänet?

Olen miettinyt sitä. Voisin ehkä...

Sanoin, etten enää halua

olla tekemisissä hänen kanssaan, -

mutta sanoin sen

surun ja epätoivon vallassa.

Sanoin jopa, että niiden 77:n sijaan

hän olisi voinut tappaa itsensä.

Sanoin tuon kaiken

järkytyksen ja raivon vallassa, -

mutta nyt ajattelen toisin.

Minusta hänen pitäisi

kärsiä rangaistus teostaan.


Jos häntä on mahdollista tavata, -

minun on pakko kysyä, -

mikä ihme hänet sai tekemään

jotain noin hirveää.

Hän on kuitenkin itse sanonut, -

ettei halua olla tekemisissä

perheensä kanssa.

Haluaisitteko kuitenkin tavata hänet?

Kyllä, mutta ajattelen myös, -

että jos hän on niin hullu kuin

psykiatrit ja psykologit sanovat, -

hänen kanssaan

ei taida kannattaa puhua.

Ilmeisesti hän

elää muissa maailmoissa, -

kuplassa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Siksi en tiedä, onko hänen kanssaan mitään järkeä puhua.

Tunnetteko kuitenkin

tarvetta kokeilla?

Tunnen.

Pidättekö tekoa kostona

vaikeasta lapsuudesta?

Liittyykö motiivi lapsuuteen?

- En usko.

Hänhän on itse sanonut,

että hänellä oli hyvä lapsuus, -

eikä minkäänlaisia ongelmia.

Sen käsityksen minäkin sain

niinä viitenä vuotena, -

jolloin olin palannut Ranskasta

ja olimme tekemisissä, -

kunnes hän vuonna 1995

lakkasi pitämästä yhteyttä.

Hän käyttäytyi silloin

kuten muutkin ikäisensä pojat.

Hän oli hiukan outo, vähäpuheinen, -

ja tuli luokseni lähinnä syömään, nukkumaan ja rentoutumaan, -

eikä juuri kertonut,

miten kotona tai koulussa meni.

Hän oli silloinkin hiukan etäinen -

eikä oikein välittänyt puhua kanssani

omista asioistaan.

Joidenkin mielestä hän oli häviäjä

jo varhain, -

mutta hän kävi koulun loppuun

ja oli töissä, -

joten sen perusteella

hän ei ole mikään häviäjä.

Ilmeisesti sairauden takia

hänestä tuli niin äärimmäinen, -


ja lopulta häviäjä ja hirviö.

Luuletteko, että koskaan saadaan vastausta siihen, miksi hän teki sen?

Miksi hän teki sen?

En usko.

Psykiatrit ovat selittäneet, -

että hän kärsii

paranoidisesta skitsofreniasta.

On sitten ihan toinen asia,

selittääkö se tällaisen teon.

Terve ihminen

ei keksisi mitään sellaista.

Hän olisi vallan hyvin voinut -

vain esitellä ideologiansa

internetissä, -

niin kuin hän tekikin.

Hän kirjoitti manifestin.

Miksei hän tyytynyt siihen?

Hän olisi varmasti

saavuttanut enemmän, -

jos olisi vain ilmaissut ajatuksensa -

eikä tappanut niin paljon ihmisiä

ja aiheuttanut suurta vahinkoa.

Nythän kaikki normaalit ihmiset, -

eli noin 99,9 prosenttia meistä, -

haluavat sanoutua irti

hänen teoistaan.

Kävikin ehkä juuri päinvastoin

kuin hän toivoi.

Miltä tuntuu ajatella,

että niin moni vihaa poikaanne?

Ymmärrän heidän vihansa.

Sille ei voi mitään.

Sellaista tekoa ei voi koskaan

antaa anteeksi.

Toivon silti, että ne joita tämä koskettaa, pääsevät vihan yli.

En toivo sitä Andersin takia, -

vaan koska vihan kanssa

on vaikea elää.

Toivon heidän saavan sielunrauhan kaikkien kauheuksien jälkeenkin.

Voitteko te

antaa anteeksi pojallenne?

En tuollaisen teon jälkeen.

En ymmärrä sitä

enkä voi antaa sitä anteeksi.