Hyppää pääsisältöön

Miten minusta tuli minä, Pekka Haavisto

Pekka Haavisto (1995).
Pekka Haavisto (1995). Pekka Haavisto (1995). Kuva: Yle kuvapalvelu / Pekka Sipilä Pekka Haavisto

Kun Pekka Haavisto vuonna 1994 vastasi Radiomafian Miten minusta tuli minä -sarjan syvähaastatteluun, ei hän arvannut vastaavansa samoihin kysymyksiin 18 vuotta myöhemmin presidenttiehdokkaana.

Opettajaperheen kuopus Pekka Haavisto vietti lapsuutensa Helsingin Munkkivuoressa.Isä oli läheisen koulun perustaja ja rehtori ja äiti fysiikanopettaja. Tarpeen tullen äidillä oli oiva keino saada lapset kotioloissakin hiljaisiksi: hän pani heidät erottamaan vedestä vetyä ja happea.


Kodin ilmapiiri oli isoäitiä myöden liberaali. Varsinaista politiikkaa ei puhuttu, mutta kaikesta keskusteltiin. Tarpeen tullen asia kuin asia tarkistettiin tietosanakirjasta. "Faija oli kirjafriikki." Perheen toisia kunnioittavaan ilmapiiriin kuului myös lasten valintojen puolustaminen, naapurien tai sukulaisten reaktioita ei mietitty. "Lastenkulttuurivaihetta meillä ei tainnut olla ollenkaan, oltiin sellasia pikkuaikuisia."

Koulun Haavisto aloitti vuotta ikätovereitaan aiemmin. Opettaja Helinä Laurikainen muistaa hyvin Haaviston tuolta ajalta. "Pekka oli pieni selkeä poika, joka otti vastaan mitä annettiin. Alusta alkaen hänen vahvin lajinsa oli kirjoittaminen. Ollessaan 10-vuotias hän alkoi toimittaa kaverinsa kanssa lehteä. Esimerkkinä kuulemme lehtijutun vuodelta 1969 otsikolla "Tuleeko Kiinasta maailmanvalta?".

Koulun pihalla Haavistokin teki kolttosia."Härnäsin isompia ja jäin kiinni, turpiin tuli." Kotioloissa isoveljen kanssa taktiikka oli jo edistyneempi. "Nokkeluudella ja viekkaudella piti voittaa, koska fyysisyydellä ei voinut."

Munkkivuori, "Suomen kennedyläisin paikka"
Elämä Munkkivuoren turvallisessa pienoismaailmassa tarjosi lapsille loistavat pihaleikkimaastot. Pojat taistelivat luonnollisesti talojensa reviireistä. "Ruotsalaisten talo (missä mm. Kjell Westö asui) oli kaikkien vihollinen".15–16-vuotiaana Haavisto lähti ensimmäiselle interraililleen. Sittemmin matkoja kertyi monia ja hän kirjoitti matkatyylistä oppaita.

Yliopistomaailma sen sijaan oli hänelle pettymys. "Mulle se oli kuolemaa, yhteiskunnallisuus tai älyllinen elämä puuttui." 1970–1980-luvun taitteen yhteiskunnallinen nousu tarjosi onneksi muita väyliä. Haavisto kirjoitti lukuisiin lehtiin ja huomasi olevansa uuden ympäristöliikkeen keskiössä.

Kiireisimpinä toimittajavuosina päivät venyivät välillä hyvin pitkiksi. "Joku viilipytty mun sielussa on jonne voi palata, mä en hirveen helposti menetä pinnaani." Kaverit muistavat kuitenkin, miltä Haaviston kotona noina vuosina näytti. Saamme myös kuulla, millainen oli hänen omintakeinen tapansa lukea Hesaria.

Vihreiden "tule ja tee" -mentaliteetti kantoi hedelmää vuonna 1983, jolloin puolue sai ensimmäiset kaksi kansanedustajaansa. Haavistosta tuli eduskuntaryhmän sihteeri, ja neljä vuotta myöhemmin hän nousi itse onnistuneen vaalitentin ansiosta eduskuntaan selkein luvuin. Alettiin puhua "Haavisto-ilmiöstä."

Ensimmäisenä kansanedustajapäivänään Haavisto sai vinkin Tarja Haloselta. "Pekka hei, lue tarkkaan keneltä sä oot tän valtakirjan saanut. Mä pidän tätä aina tallessa mun laatikossa ja katson, keneltä se on."

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto