Hyppää pääsisältöön

Rämäpää Mika Ahola kaasutti Päijänteeltä maailman huipulle

Päijänneajon kuusinkertainen voittaja ja enduron viisinkertainen maailmanmestari Mika Ahola tunnettiin hurjapäisenä ajajana. Kun nuoremmat väittivät, ettei tällainen tai tuollainen temppu onnistu, Aholan piti näyttää, että onnistuuhan se kuitenkin.

Tietolaatikko

Mika Ahola voitti Päijänneajon vuosina 1993, vuosina 1995-1998 ja vuonna 2000. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden hän saavutti E1-luokassa vuosina 2008 ja 2009, E2-luokassa 2007 ja 2010 sekä E3-luokassa 2011. Ahola on myös seitsemästi ollut voittamassa Suomelle enduron joukkuekilpailun maailmanmestaruutta.
Ahola päätti lopettaa uransa loppuvuodesta 2011 sattuneen onnettomuuden jälkeen. Hän kuoli tammikuussa 2012 leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin barcelonalaisessa sairaalassa.

Mika Ahola (1974-2012) teki Päijänneajon historiaa voittamalla rankan kisan kuudesti. Ensimmäisen voittonsa hän otti vuonna 1993 (klippi 1). Kolme vuotta myöhemmin Ahola sai haltuunsa kolmesta ykkössijasta myönnettävän Päijänne-kilven (klippi 2).

Kun Ahola vuonna 1998 ajoi viidennen Päijänne-voittonsa, onnittelijana oli kilpailun ensimmäinen viisinkertainen mestari Pertti Kärhä (klippi 4). Tämä povasi Aholasta maailmanmestaria jo samaksi vuodeksi. Kärhä arveli Aholan oppineen nyt ajamaan. ”Kauhukseni luin lehdestä, että hän on ruvennut ajamaan hiljaa. Mä ajattelin että nyt rupee tulemaan tuloksia.”

MM-mitaleille Ahola pääsi ensi kertaa vuonna 1997. Takellellen alkanut kausi toi lopulta viisi osakilpailuvoittoa ja hopeaa 125-kuutioisten sarjassa (klippi 6). MM-menestyksestä huolimatta Ahola halusi tallisopimuksen, joka salli hänen jatkaa kilpailemista myös SM-sarjassa (klippi 7).

Vuoden 2001 toiseksi viimeisen MM-osakilpailun jälkeen Ahola jahtasi sarjaa johtanutta Anders Erikssonia vain pisteen päässä (klippi 8). Vuonna 2007 tehdyssä haastattelussa hän muisteli mestaruuden jääneen saavuttamatta 0.06 sekunnin ja tulpan hatun ansiosta (klippi 10). Tuolloin MM-kulta yhä ”kartteli” Aholaa. Ohjelmassa ovat myös mukana pyörää huoltava Allan Jaatinen ja matka- ym. käytännön asioista huolehtiva puoliso.

Ensimmäinen maailmanmestaruus 250-kuutioisissa tuli samana vuonna. Voiton jälkeen tehdyssä haastattelussa Ahola toteaa, että kiitos saavutuksesta kuului ainakin osaksi hänen kalastusharrastukselleen (klippi 11). Menestys jatkui seuraavina vuosina.

Urheiluruutu seurasi Aholan ja kollega Matti Seistolan harjoituspäivää (klippi 14) vuonna 2011, joka jäi Aholan viimeiseksi kilpailuvuodeksi ennen tämän kuolemaa. Ajaja luonnehti rennolla tyylillään treenin päämääriä: ”Täytyy yrittää pysyä nuorempien, hullumpien kuskien matkassa ja koettaa vähän haastaa itseään.”

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto