Hyppää pääsisältöön

Vanhusten yksinäisyys on valitettavan yleistä



Ahdistava yksinäisyys ei ole ihmisen itsensä valinta vaan yleensä pakon sanelemaa. Ikääntyneistä jopa kolmannes kokee yksinäisyyttä. Tutkimusten mukaan erityisen yksinäisiä ovat, ehkä yllättäen, palvelutaloissa asuvat vanhukset.

Vuonna 2002 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yli 75-vuotiaista vastanneista 39 prosenttia koki itsensä toisinaan, usein tai aina yksinäiseksi. Eri tutkimusten mukaan yksinäisyyden kokemus lisääntyy henkilön ikääntyessä.

Yksinäisyys vaikuttaa ihmisen elämänlaatua heikentävästi monella tavalla ja monessa ikävaiheessa. Vanhemmilla ikäpolvilla yksinäisyyden kokemus voi lisätä muistihäiriöitä ja heikentää terveyttä eri tavoin. Yksinäisenä ihminen käy myös useammin lääkärissä. Yksinäisyys voi aiheuttaa jopa ennenaikaista kuolleisuutta.

Myönteistä ja kielteistä yksinoloa

YLE AkuuttiOn tärkeää huomata, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole yksi ja sama asia. Yksin oleminen voi merkitä myös mielenrauhaa. Tällöin yksinäisyys on positiivista ja antaa tilaa henkisille ja sielullisille tarpeille.

Yksinäisyyden tunne on selvästi yleisempää niiden ikäihmisten joukossa, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä ja joilla on runsaasti vapaa-aikaa, huono terveys ja vähäiset sosiaaliset kontaktit.

Sosiaalinen eristäytyminen voi vahvistaa kielteistä yksinäisyyden kokemusta. Erityisesti myös se, ettei löydä oman elämän tarkoituksellisuutta tai merkitystä, aiheuttaa yksinäisyyttä.

Erityisen yksinäisiä ovat palvelutaloissa asuvat ja yksinäisyyden kokemus on yleisempää maalla kuin kaupungissa.

Esko jäi yksin

Helsinkiläinen Esko Musto muutti asumaan palvelukotiin vaimon kuoleman jälkeen. Täydellinen elämänmuutos vei mielen matalaksi ja sai miehen tuntemaan itsensä todella yksinäiseksi.

YLE Akuutti– Vaimo kuoli vuonna 2004, heinäkuun 22. päivä. Sitä oli jo odotettu, sillä hän sairasti synnynnäistä sydänreumaa, Musto kertoo.

Esko ja Hilkka-vaimo tutustuivat vapunaaton juhlissa Kämpissä vuonna 1951. Yhteistä taivalta kuljettiin yli puoli vuosisataa.

– Avioliittomme oli niin onnellinen. Kaksistaan olimme, meillä oli aina niin mukavaa ja suloista. Minä olin ihan onneton, kun hän sitten kuoli.

– Kaikkein pahin asia, kun jää yksin, on se yksinäisyys. Eivät televisiot ja tuommoiset auta. Sitä katselee ohjelmia, jotka miellyttävät, mutta on ihan erilaista katsoa yksin kuin katsoa vaimon kanssa tai ystävän kanssa.

Erityisesti joulut ilman rakasta vaimoa ovat tuntuneet lapsettomasta miehestä rankoilta.

– Vaimon kuoleman jälkeen halusin jouluksi veteraanikuntoutukseen Turun Ruissaloon. En voinut olla kotona, kun vaimon kanssa yhdessä laitettiin aina kotiin se joulu. Meillä oli niin ihana se joulu, Esko Musto muistelee.

Mukaan ystäväpiiriin

Kun Esko Musto oli kaikkein murheellisimmillaan, pakotti hän itsensä siitä huolimatta ulos haukkaamaan happea. Musto istuskeli puistonpenkillä, kun hänen luokseen tuli koira häntäänsä heiluttaen. Koiran emäntä näki miehen yksinäisyyden ja tavaksi tuli jäädä juttelemaan, kun ulkolenkillä törmättiin.

Nainen alkoi auttaa Mustoa muutoinkin kaikin tavoin arjen toimissa.

Vanhustyön keskusliitto ylläpitää ystäväpiirejä ympäri maan. Niissä tutustutaan omanikäisiin ihmisiin, joiden kanssa voi jakaa elämänkokemuksia ja muistoja. Yksi piireistä kokoontui Muston kodin pihapiirissä. Nainen, johon Musto oli tutustunut, kehotti tätä menemään rohkeasti ihmisten ilmoille ja mukaan ystäväpiiriin.

Esteenä huono näkö, kuulo tai muisti?

Jos näkö, kuulo tai muistitoiminnot heikkenevät vanhemmiten, voi se vähentää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Esko Mustokin epäröi lähteä mukaan yhteisiin harrastuksiin, sillä vammana sodasta on jäänyt alentunut kuulo, eikä muiden puheista tahdo saada ryhmässä selvää.

– Hän on sellainen kova päällepäsmäri, että sai tahtonsa läpi. Ja koska hän on niin viisas näissä asioissa, niin tottelin häntä ja menin sinne.

YLE AkuuttiYstäväpiirin ohjaajat eivät antaneet heikon kuulon tulla esteeksi osallistumiselle. He kääntyvät aina suoraan Muston puoleen puhumaan, jotta myös hän kuulisi ja saisi tilanteesta selvää.

– Koulutetuilla ohjaajilla oli aina kaikenlaista ohjelmaa. Sai kertoa itsestään tai sitten oli kaikenlaisia tehtäviä, annettiin värikynät ja sai piirtää. Se oli oikein hauskaa, naurahtaa Musto.

– Keskusteluun en osallistunut muutoin kuin omalla tavallani. Yritin aina nauraa samaan aikaan muiden kanssa, vaikka en tiennyt mille me naurettiin. Kun kaikki viihtyvät ja oli hauskaa, niin se tarttui.

Puhu yksinäisyydestä sen omalla nimellä

Tänään Esko Musto on kutsuttu vieraaksi toiseen ystäväpiiriin Kampin palvelukeskukseen Helsingin keskustaan. Paikalla on joukko hyväntuulisia naisia.

YLE AkuuttiAnu Jansson organisoi Ystäväpiiri-toimintaa Vanhustyön keskusliitossa. Hänen mielestään on tärkeää, että yksinäisyydestä uskalletaan puhua sen omalla nimellä. Sitä eivät tohdi tehdä välttämättä edes vanhustyön parissa työskentelevät.

– Yksinäisyys on edelleen tabu yhteiskunnassamme. Kun 12 vuotta sitten aloitin toimintani vanhustyössä, niin itsellenikin oli silloin vaikeaa yksinäisyydestä puhuminen, mutta sitä vaan pitää harjoitella. Jos ikäihminen ajattelee ryhmässä, että kun tuo ohjaaja ei uskalla sitä sanoa ääneen, niin kuka sitten uskaltaa, rohkaisee Anu Jansson.

Yksinäisyys on aina ihmisen sisäinen kokemus ja jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan.

– Jokainen meistä on jossain elämänsä vaiheessa kokenut yksinäisyyttä. Sitä ei kannata hävetä. Ei missään nimessä ole niin, että ihminen olisi huonompi, jos hän kokee yksinäisyyttä. Siitä kannattaa uskaltaa puhua. Ja sitten kun joku ihminen siitä puhuu, niin on tärkeää kuunnella.

– Monesti huomaa, että kun joku puhuu siitä yksinäisyydestään, niin sitä vähätellään. ’Sinullahan on niin paljon siellä kalenterissa täytettä ja sinulla on niin paljon menoja.’ Mutta ei se sitä tarkoita. Sellainenkin ihminen voi kokea yksinäisyyttä, jolla on paljon kalenterissa ja hän ehkä juuri täyttää sitä yksinäisyyden kokemusta sillä, Jansson muistuttaa.

Riipaisevaa yksinäisyyttä kodeissa

YLE AkuuttiEläkeläispiirien menoihin tai vaikkapa juuri ystäväpiirin kaltaiseen toimintaan osallistuvat ne ikääntyneet, jotka muutoinkin ovat aktiivisia tai jotka vielä pääsevät liikkumaan itsenäisesti. Vanhusten päivätoimintaa ohjaava Paula Koponen Kinaporin palvelukeskuksesta on nähnyt toisenlaisenkin todellisuuden.

– Olen tehnyt aikaisemmin kotihoitotyötä. Se yksinäisyys, jota siellä kodeissa on, niin se on kyllä riipaisevaa. Kotihoidossa näki niin paljon niitä vanhoja ihmisiä, jotka eivät pääse kotoa pois. Esimerkiksi fyysinen liikuntakyky on huonontunut eikä ole hissiä, ei enää uskalla lähteä yksin liikkeelle ja läheisiä ihmisiä kuolee. Ja sitten tulevat sairaudet, kuvailee Paula Koponen.

– Ystäväpiiri on ollut vanhustyön parissa tekemäni 30-vuotisen uran aikana yksi parhaita, joiden olen kokenut vanhusten elämän laatua parantavana ja vanhusta arvostavana toimintana. Toivon, että myös niille ihmisille, jotka eivät kotoa pääse ystäväpiiriin, voitaisiin tuoda ystävyyttä ja ihmisten läheisyyttä jollakin tavalla sinne kotiin, Koponen huokaisee.

Kaikkein yksinäisimpiä ei tavoiteta

Kampin palvelukeskuksen ystäväpiiriä ohjaava Susanna Tuominen kokee hankalaksi ikäihmisten tavoittamisen. Ilmoitustaululta kutsun ystäväpiiriin näkivät jo muutoinkin aktiiviset palvelutalolla kävijät.

– Otimme yhteyttä terveysasemaan ja siellä asia otettiin hienosti vastaan. Eräs ihminen kertoi, että hän oli saanut lääkäriltä kehotteen lähteä soittamaan ja kysymään tästä ystäväpiiristä, Susanna Tuominen kertoo.

Susannan mielestä olisikin tärkeää, että terveyskeskukset, lääkärit ja terveydenhoitajat suosittelisivat ystäväpiirejä. Toinen taho, jonka kautta tuli asiakkaita, oli seurakunta.

Verkostosta apua kuljetuksiin

YLE AkuuttiVerkoston tuen merkitystä ei voi ohittaa. Erityisen tärkeää se on muistisairaiden kohdalla.

– Meillä on ollut ryhmiä myös muistisairaille. Muistisairaus on asia, joka vaikeuttaa ryhmään pääsyä. Ei välttämättä muista lähteä tai toimintakyky on heikentynyt, eikä yksinkertaisesti pääse paikalle. Silloin verkosto muistisairaan ihmisen ympärillä on todella tärkeä: omaiset, läheiset, naapurusto tai kenties ihminen, joka voi auttaa käytännössä, esimerkiksi kuljetuksissa, Anu Jansson painottaa.

Ahdistava möykky

Yksinäisyydestä voi muodostua ahdistava möykky, josta ei saa otetta. Vaikka itsemurhatilastoja on saatu pienennettyä hurjimpiin vuosiin verrattuna, tekee yhä joka toinen päivä joku ikääntyvä itsemurhan Suomessa. Vuoden 2009 aikana itsemurhan teki 171 yli 65-vuotiasta. Heistä miehiä oli 131 ja naisia 40. Monessa tapauksessa taustalta löytyy yksinäisyyttä.

– Se on jonkinlainen syy. Ehkä voidaan ajatella, että masennus on kuitenkin isompi asia siinä itsemurhan taustalla. Yksinäisistä ikäihmisistä 20 prosenttia kokee masennusta ja sillä tavalla se ehkä kulkee käsi kädessä. Suoraan ei voida ajatella, että yksinäisyys aiheuttaa itsemurhia. Enemmänkin niin, että yksinäisyys voi altistaa, jos se etenee liian pitkälle eikä asiaan puututa tarpeeksi aikaisin, pohtii Anu Jansson.

Vanhanakin voi ystävystyä

Vanhustyön keskusliiton järjestämiä ystäväpiirejä kokoontuu kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla maata. Esko Mustolle omasta kahden vuoden takaisesta ystäväpiiristä tuli tärkeä osa arkea. Piirin viidestä jäsenestä kolme tapaa edelleen toisiaan kerran viikossa yhteisten askareiden merkeissä.

YLE AkuuttiYstäväpiiritoiminnan tarkoitus onkin, että solmittuja kontakteja jatketaan varsinaisten kokoontumisten päätyttyä. Reilusti yli puolet (58 %) ystäväpiireistä jatkaa tapaamisia. Vielä useammat suosittelevat toimintaa myös muille.

– On helpompi jakaa asioita ihmisen kanssa, joka on samaa ikäluokkaa ja jolla on samanlaisia elämänkokemuksia. Kyllä ystävystyä voi missä iässä tahansa, meillä taitaa olla vanhin ystäväpiiriläinen 98-vuotias, Anu Jansson vakuuttaa.

Myös Esko Musto kannustaa etsimään oman porukkansa.

– Yksinäisille ihmisille haluan sanoa: hakekaa ystäväpiiri, johon voitte mennä. Ehdottomasti kannattavaa ja mielenkiintoista, se antaa elämälle ihan uuden näkymän.

Viisi vinkkiä yksinäisyyden kohtaamiseen

1. Muista, että lähes jokainen on kohdannut yksinäisyyttä jossakin elämänsä vaiheessa.

2. Uskalla keskustella yksinäisyydestä tai sen pelosta muiden kanssa.

3. Jos läheinen kertoo yksinäisyyden kokemuksesta, ota asia tosissaan. Kuuntelu on tärkeintä.

4. Yksinäisyyttä ehkäisee tarkoituksellisuuden tunne. Niitä luovat läheiset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen, harrastukset ja esimerkiksi hengellisyys.

5. Jonkun toisen yksin olemisesta ei pidä tehdä ongelmaa ellei se hänen itsensä mielestä sitä ole.

Lähde: Mitä yksinäisyys oikein on? Anu Jansson, Vanhustyön keskusliitto ry. seniorin vuosikirja 2012

> www.ystavapiiri.fi
> www.vanhustyonkeskusliitto.fi


Asiantuntijat:

ANU JANSSON, Ystäväpiiri-toiminnan projektipäällikkö, Vanhustyön keskusliitto ry.

PAULA KOPONEN, ohjaaja, Kinaporin palvelukeskus

SUSANNA TUOMINEN, Ystäväpiirin ohjaaja, Kampin palvelukeskus

Toimittaja: LEA FROLOFF

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 14.4.2016