Kahvi juurtui suomalaiseen kulttuuriin

Vaikka kahvipensaat kasvavat kaukana Pohjolasta, me suomalaiset kilpailemme norjalaisten kanssa kahvinjuonnin maailmamestaruudesta. Vuosittain suomalainen juo paahdettua kahvia keskimäärin 10 kg. Suomi on myös ainoa maa, jossa kahvitauko kuuluu jokaisen työssäkäyvän kansalaisen perusoikeuksiin. Kuinka meistä tuli tällaisia kahvitratteja?

Kahvi löytyi todennäköisesti sattumalta Etiopiassa, Afrikan sarvessa, 800-luvulla. Legendan mukaan paimen huomasi vuohiensa käyttäytyvän levottomasti sen jälkeen, kun ne olivat syöneet marjoja kiiltävälehtisestä pensaasta. Paimen maistoi itsekin marjoja ja piristyi. Kun hän heitti kitkerät marjat tuleen, leijui ilmassa herkullinen tuoksu. Nuotiosta poimittuja marjoja huomattiin sekoittaa kuumaan veteen – kahvijuoma oli keksitty.

Suomalaiset pääsevät kahvin makuun

”Ensimmäinen on vieraanvaraisuutta, toinen juodaan virkistykseksi, mutta kolmannessa on jo vihan itu”, sanoo arabialinen sananlasku.

Oletettavasti ensimmäinen suomalainen, joka sai maistaa kahvia, oli turkulainen Axel Käg jo vuonna 1637. Tämän kerrotaan tapahtuneen Persian matkalla, jolla Käg oli kamaripalvelijana Schleswig-Holsteinin herttuan seurueessa.

Suomeen kahvi tuli Turun porvarien varustamien laivojen mukana 1720-luvulla. Kahvinjuonti kävi valtakunnalle kalliiksi, sillä kahvipapuja sekä kahvinjuontiin tarvittavia ylellisiä esineitä piti tuoda ulkomailta. Vuosien 1756 - 1792 välisenä aikana Ruotsi-Suomessa säädettiin kahvinjuonnin kieltäviä lakeja:

”Kahvin keittäminen ja juominen on sakkorangaistuksen uhalla kielletty turmiollisen nautinnonhimon ja ylellisyyden estämiseksi.”

– Kahvi oli joidenkin tahojen kuten uskovaisten mielestä paheellinen juoma, koska se virkisti ihmisiä ja valvotutti nuorisoa iltamyöhään. Kolmasti kiellettiin kahvinjuonti. Vasta vuonna 1804 kuningas Kustaa Aadolf antoi periksi kahvinjuonnille. Hän sanoi nämä kuuluisat sanansa silloin:

’Koska te minun alamaiseni olette sellaisia lurjuksia ettette voi tulla toimeen ilman tätä juomaa, niin tahdon sallia tämän juoman teille toistaiseksi.’, siteeraa Mikael Andersson armeliasta kuningasta ja toteaa, että vielä toistaiseksi me saamme nauttia kahvista, sillä mikään direktiivi ei sitä ole sen koommin kieltänyt.

Kahvi maistui rikkaille ja köyhille

Kahvi oli aluksi varakkaiden säätyläisten ja muotitietoisten kartanonherrojen seurustelujuoma. Ensin sitä nautittiin vain juhlatilaisuuksissa, pian jo pyhäjuomana ja lopulta kahvi oli suorastaan joka-aamuinen välttämättömyys pienimmässäkin tuvassa.

Hienot rouvat joivat kahvinsa posliinikupista pikkurillit ojossa, töllien emännät taas ryystivät juoman äänekkäästi tassilta.

1860-luvun jälkeen vaihtui viinaryyppy myös maaseudulla yleisemmin kahvikupposeen, sillä vuonna 1866 oli lakkautettu talonpoikainen viinanpoltto-oikeus.

Kahvi kirvoittaa kielenkannat

Kahvilla on ollut 1700-luvulta lähtien monia vastustajia. Moralistit katsoivat, että kahvinjuonti kirvoittaa kielenkannat ja antaa vauhtia juoruilulle. Lääkäreiden mielestä kahvi oli terveydelle vaarallista, koska se kiihotti hermostoa. Suomalaiset olivat kuitenkin jo päässeet kahvin makuun eivätkä kieltolait purreet.

1900-luvulle tultaessa kahvihetki kuului jo niin maalaisten kuin työläistenkin arkeen. Raittiusliike puolsi kahvinjuontia, olihan se toki viinaksille parempi vaihtoehto.

Kahvikupponen liittyy yhä ihmisten väliseen seurusteluun. Kahvikutsut kuuluivat jo varhain etenkin naisten sosiaaliseen elämään. Naisille ei kuitenkaan suotu pientä iloa tuottavaa virkistävää taukoa ikuisesta raadannasta ilman happamia puheita ämmien juoruseuroista.

Kahvikultaa kaivattiin

Jo sodan alla 1930-luvun lopulla sokeri ja kahvi joutuivat säännöstelyn piiriin. Kahvin korviketta valmistettiin etupäässä sikurista ja viljasta. Sodan aikana korvikkeessa oli 15 - 25 prosenttia puhdasta kahvia, kunnes se vuonna 1943 loppui kokonaan.

Vastikkeessa ei ollut enää lainkaan kahvia, vaan se sisälsi paahdettua viljaa – ohraa, ruista ja vehnää – mutta myös sokerijuurikasta, punajuurta, voikukanjuurta, hernettä, papuja, lantun- tai perunankuoria tai juolavehnän juurta. Turussa nautittiin tammenterhoista paahdettua Ruissalo-kahvia.

Kahvihampaan kolotukseen saatiin sodan jälkeen helpotusta, kun Herakles-laiva saapui Brasiliasta Turun satamaan vuonna 1946. Kahvilastissa ollut laiva toi mukanaan tuulahduksen paremmasta tulevaisuudesta. Kahvi oli vielä pitkään tarkkaan vaalittu aarre.

– Vielä tänäkin päivänä puhutaan sumpista, että mennään sumpille. Sehän juontaa juurensa siitä, kun vanha kansa keitti kahvia, niin sitä ei niin vain kaadettu pois. Se sama poro keitettiin uudelleen ja aina vain uudelleen. Vasta sitten, kun tuli joku kunniavieras, päätettiin keittää oikein kunnon kahvit, Mikael Andersson kuvailee.

Kahvista tuli terveysjuoma

Nykyään kahvi tunnustetaan varsinaiseksi terveysjuomaksi, toki maltillisesti nautittuna. Kahvinjuonti kylläkin nostaa verenpainetta pariksi tunniksi ja voi viedä unen illalla nautittuna, mutta hyviä vaikutuksia on nykyisten tutkimusten mukaan paljon.

Jokaisen kahvikupposen myötä aikuisiän diabeteksen riskin on todettu pienenevän. Joidenkin tutkimusten mukaan taas kofeiinin on todettu parantavan lähimuistia ja korjaavan vanhusten päivittäisten muistitoimintojen häiriöitä. Suomessa tehdyssä seurantatutkimuksessa 3–5 kupillista kahvia päivittäin nauttineilla eläkeikäisillä oli pienempi riski sairastua dementiaan kuin kahvia karttaneilla tai runsaammin kahvia nauttineilla ikätovereilla.

Lisäksi kahvin sisältämä kofeiini lieventää muun muassa Parkinsonin taudin oireita ja vähentää maksakirroosin riskiä. Kohtuullinen päivittäinen kahviannos on 4–5 kupillista.

Lähde: Mikael Andersson, Kupillinen kahvia? Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2005, Kaari Utrio – Kai Linnilä, Kahvi, Kraft Team Oy, Hämeenlinna 2010.

> Kahvi
> Kahvi ja terveys


Asiantuntija: MIKAEL ANDERSSON, keräilijä, Wanhanajan Puoti – Yhdistys ry., Turku

Toimittaja: LEA FROLOFF