Sakari Oramo aloitti Radion sinfoniaorkesterin seitsemäntenä ylikapellimestarina vuonna 2003. Kun hän lähti jatkokaudelle, Arto Nybergin ohjelmassa nähtiin myös ote Viuluviikareista, jossa 14-vuotias Sakari johtaa määrätietoisin ottein lasten jousiorkesteria.
Arto Nybergin vuonna 2005 tekemän haastattelun aikaan oli hiljattain tullut varmuus Musiikkitalon rakentamisesta Helsinkiin. Tieto oli vaikuttanut myös Sakari Oramon päätökseen jäädä jatkamaan kapellimestarinuraansa Suomessa. Suomalaisilla huippukapellimestareilla kun olisi kysyntää maailmallakin.
Oramo kuvailee Musiikkitalon valmistumisen odottamista mielenkiintoiseksi ja inspiroivaksi ajaksi. Rakennuspäätöksen myötä Oramo pystyi näkemään työnsä RSO:n kanssa selkeänä projektina.
Finlandia-talo ei Oramon mukaan sovellu sinfoniaorkestereille, koska arkkitehdin visio tuli ensin ja akustiikka oli vasta häntäpäässä. Uuden Musiikkitalon rakentamista vastaan esitettyä kritiikiä Oramo kuitenkin ymmärsi hyvin.
Nybergin haastattelun lomassa katsotaan myös ote Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmasta vuodelta 1979. Kun kysytään, mihin kapellimestaria tarvitaan, 14-vuotias Sakari Oramo vastaa: – Orkesterissa on paljon soittajia, ja että he pystyisivät soittamaan yhtenäisesti, he tarvitsevat jonkun lyömään tahtia. Vastauksensa jälkeen nuori kapellimestari johtaa suomalaisen kansansävelmän Kallavesj kumisaappaat jalassa.
Jo kokeneempana konkarina Oramo kertoo Nybergille, että kapellimestari on se, joka opettelee soitettavan musiikin etukäteen. Kapellimestari suunnittelee konsertin ja toteuttaa sen.
Oramon mottona oli: "Klassinen musiikki on elävä ja ajaton fyysinen kokemus, ei peruukkien paperille ripustamaa älyllistä peliä."
Minna Lindgrenin tekemässä haastattelussa vuonna 2002 Oramo paljastaa, että puutteellinen harjoitteluhimo sai hänet siirtymään soittajasta kapellimestariksi. RSO:hon hän tuli konserttimestariksi vuonna 1991 ja järkyttyi kuullessaan, ettei orkesterissa ollut tapana keskustella äänten hienosäädöstä.
Kapellimestarin ei Oramosta tarvitse olla kaukana soittajien yläpuolella. "Richard Strausskin pelasi muusikoiden kanssa säännöllisesti korttia." Englannissa Oramo kuulemma tunnettiin kuitenkin paljon vaativampana ja autoritäärisempänä kuin Suomessa - ja täälläkin asia "varmasti tulee muuttumaan", hän uhkaa puolitosissaan.
Lindgrenin ohjelmassa katsellaan myös vanhoja valokuvia RSO:sta. Instituution juuret ovat 1920-luvun radion vaatimassa välipalasoitannassa, mutta nykyään RSO:lla on Oramon mielestä ennen kaikkea sivistystehtävä - tehdä orkesterimusiikkia tutuksi suomalaisille elävissä esityksissä ja radion välityksellä.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä & Jukka Lindfors
