Hyppää pääsisältöön

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Lasten aika

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Lasten aika. Kuva: punane8, stock.xchng

Siirrytään olohuoneeseen. Lattialla sikisokin sukkia, iloisena leikkiviä lapsia ja tiuskivan äidin yhdessä aamussa harmaantuneita hiuksia. KELLO ON JO KYMMENTÄ VAILLE!

Lapseni ovat arkiaamusta toiseen yhtä hämmästyneitä siitä, ettei ole aikaa aloittaa leikkiä, lukea satua, köllöttää sohvalla, temppuilla, seurata innostuneesti lintulaudan tapahtumia, etsiä vaihtoehtoista lelupäivän lelua, katsella ohiajavaa lumiauraa, vaatia toisia toppasaappaita, tehdä lumipalloja, ihastella jääpuikkoja, törröttää lintujen laulua kuuntelemassa ja keinua päiväkodin pihalla, kun PITÄISI OLLA JO!

Aiemmin ajattelin naivisti, että lapset saadaan sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen, päiväkotiin lähtöön. Pidin jopa aiheesta vanhempainilloissa esityksen, silloin kun omat lapseni olivat vielä kotihoidossa. Luennoin suurin piirtein näin:

Hyvin sujuvaan aamuun tarvitaan vain

  • ennakointia (”Huomenna mennään päiväkotiin. Eikö hoidetakin yhdessä reippaasti aamupuuhat, joohan?”)
  • hyvä suunnitelma aamurutiineihin (Katsokaa hyvät vanhemmat valmiiksi lapaset ja pipot edellisenä iltana)
  • kannustusta (Hyvähyvähyvä)
  • hivenen pitempää pinnaa (vanhemmalta, hyvähyvähyvä).

Nyt, muutamaa käytännön kokemusta rikkaampana, haluan esittää pahoitteluni kaikille luennoilleni osallistuneille. Luentoni sisältö on hieman päivittynyt. Oleelliset osat aamurutiineja vaikuttaisivat olevan:

  • tiuskiminen (”Eikö se paita/puuro/lelu ole jo päällä/syöty/poissa?”)
  • uhkailua (”Minun täytyy ehtiä töihin, tai muuten en saa palkkaa ja meillä ole rahaa ostaa ruokaa.” Tai ihan vaan: ”Minä lähden nyt!”)
  • raivokohtauksia (vuoroja voi vaihdella aamusta toiseen)
  • oman aamiaisen tai välttämättömäksi katsotun laittautumisen laiminlyömistä (Muista pukeutua. Unohda parranajo tai ehostus. Tarvittaessa unohda alusvaatteet)

Mutta kun nämäkään eivät auta. Kun minä tiuskin kiireen tuskissa, lapseni katsovat minuun vilpittömän hämmästyneinä, kiireestä irrallaan, aivan kuin toisesta ulottuvuudesta. Kiire? Ai missä?

Niin, missä on kiire? Vaikka seisomme rinnakkain samassa huoneessa, näyttää lasteni aikaulottuvuudessa vallitsevan ajaton leikkihetki ja vain minulla on kiire. Minäkin haluan tuohon kiireettömään aikaulottuvuuteen!

Ehkä vastaus löytyy muinaisten kreikkalaisten aikakäsityksestä. He ymmärsivät käyttää ajasta kahta eri nimitystä: Kronos ja Kairos.

Kairos merkitsee ajan laatua, otollista hetkeä, täyttymyksen ja tässä olon hetkeä, keidasta Kronoksen erämaassa.
Kronos merkitsee aikaa siinä mielessä kun me tavallisesti sen miellämme: kellonaika, päivämäärä, ikä. Kairos merkitsee ajan laatua, otollista hetkeä, täyttymyksen ja tässä olon hetkeä, keidasta Kronoksen erämaassa.

Arvatkaapa kummassa ajassa äidillä on kiire. Ja kummassa toppasaappaat saavat törröttää tyhjinä eteisessä sillä välin kun olohuoneessa ihastellaan yhdessä hetki lintulaudan puuhia.

Kommentit
  • Käynti pienenä

    Soittoa ja tapahtumia mielen sisällä, pääasiassa.

    Olo on kuin koira murisisi jossain. Tai murisisi jokin paljon pahemepi. Paholainen, seitinohuen ulottuvuuksienvälisen suihkuverhon takana murisisi vaikka.

  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat