Jukka Lindfors
Yle
Mikko Niskasen ohjaama Käpy selän alla toi 1960-luvun nuoren sukupolven valkokankaalle tuoreesti ja raikkaasti. Filmin tähdet Eero Melasniemi, Kristiina Halkola, Kirsti Wallasvaara ja Pekka Autiovuori kokoontuivat 43 vuoden jälkeen muistelemaan, miten tämä merkkiteos oikein saatiin aikaan.
Nuoruuden vaikeutta kuvaava "Käpy" kertoo neljän nuoren telttaretkestä maalle. Vuonna 1966 valmistunutta elokuvaa pidettiin aikanaan niin pätevänä, että sitä oikein erityisesti mainostettiin "hyvänä kotimaisena". Vuosikymmenien kuluttua pääosan esittäjät toteavat, ettei lopputulosta tarvitse hävetä. Osa heistä oli filmiä tehtäessä yhä teatterikoulussa, osa juuri sieltä valmistuneita.
Kuvaukset kestivät neljä viikkoa. Porukka asui yhdessä ja oli keskenään tekemisissä 24 tuntia vuorokaudessa. Marja-Leena Mikkolan käsikirjoitus toimi runkona, johon tehtiin yhdessä vielä paljon repliikkejä. Nuoret näyttelijät keksivät ohjaajan kanssa joka ilta, mitä seuraavana päivänä kuvattaisiin.
Suuri osa repliikeistä oli heidän omiaan tai Niskasen kehittelemiä. Tavoitteena oli luontevuus ja irtonaisuus. Niskanen valvoi, "ettei mitään teatraalista pääsisi ilmaisuun". Onnistuneisiin henkilövalintoihin kuului myös amatöörinäyttelijä Kasperi Manninen. Filmille tarttui ylipäätään paljon spontaanisti syntynyttä. Eero Melasniemi kuvaa metodia: "Mikko sanoi, että antaa pollen mennä."
Niskasen visuaalisiin kokeiluihin kuului kameran tuominen melkein näyttelijöiden iholle. Kuvaaja Esko Nevalainen saikin Jussi-palkinnon kameratyöstään.
Välillä tehtiin melkein kokeellista elokuvaa, kun Niskanen keksi, että Autiovuori voisi tanssilavalta tullessaan olla oikeasti juovuksissa. Ohjaaja potki nuorukaisen aamulla hereille, juotti eri lajeja tyhjään vatsaan ja kysyi, joko mennään. "Mä menin ulos, pääsin vähän matkaa monologia ja kaaduin ensimmäiseen kantoon enkä enää päässyt siitä ylös."
Intiimejä kohtauksia tehtiin pitkälti näyttelijöiden ehdoilla, siitäkin syystä, että ohjaaja vaikutti olevan niissä hieman hämillään. "Mikko ei tiennyt oikein mitä tehdä, vanhanaikainen ja maalta", naiset muistelevat.
Filmi palkittiin kaikkiaan kuudella Jussilla. Vain pääosan esittäjät jäivät ilman – he esiintyivät nähtävästi niin luonnollisesti, että heidän ajateltiin vain olleen omia itsejään.
