Hyppää pääsisältöön

Käpy selän alla raikasti elokuvailmaisun

Mikko Niskasen ohjaama Käpy selän alla toi 1960-luvun nuoren sukupolven valkokankaalle tuoreesti ja raikkaasti. Filmin tähdet Eero Melasniemi, Kristiina Halkola, Kirsti Wallasvaara ja Pekka Autiovuori kokoontuivat 43 vuoden jälkeen muistelemaan, miten tämä merkkiteos oikein saatiin aikaan.

Nuoruuden vaikeutta kuvaava "Käpy" kertoo neljän nuoren telttaretkestä maalle. Vuonna 1966 valmistunutta elokuvaa pidettiin aikanaan niin pätevänä, että sitä oikein erityisesti mainostettiin "hyvänä kotimaisena". Vuosikymmenien kuluttua pääosan esittäjät toteavat, ettei lopputulosta tarvitse hävetä. Osa heistä oli filmiä tehtäessä yhä teatterikoulussa, osa juuri sieltä valmistuneita.

Kuvaukset kestivät neljä viikkoa. Porukka asui yhdessä ja oli keskenään tekemisissä 24 tuntia vuorokaudessa. Marja-Leena Mikkolan käsikirjoitus toimi runkona, johon tehtiin yhdessä vielä paljon repliikkejä. Nuoret näyttelijät keksivät ohjaajan kanssa joka ilta, mitä seuraavana päivänä kuvattaisiin.

Suuri osa repliikeistä oli heidän omiaan tai Niskasen kehittelemiä. Tavoitteena oli luontevuus ja irtonaisuus. Niskanen valvoi, "ettei mitään teatraalista pääsisi ilmaisuun". Onnistuneisiin henkilövalintoihin kuului myös amatöörinäyttelijä Kasperi Manninen. Filmille tarttui ylipäätään paljon spontaanisti syntynyttä. Eero Melasniemi kuvaa metodia: "Mikko sanoi, että antaa pollen mennä."

Niskasen visuaalisiin kokeiluihin kuului kameran tuominen melkein näyttelijöiden iholle. Kuvaaja Esko Nevalainen saikin Jussi-palkinnon kameratyöstään.

Välillä tehtiin melkein kokeellista elokuvaa, kun Niskanen keksi, että Autiovuori voisi tanssilavalta tullessaan olla oikeasti juovuksissa. Ohjaaja potki nuorukaisen aamulla hereille, juotti eri lajeja tyhjään vatsaan ja kysyi, joko mennään. "Mä menin ulos, pääsin vähän matkaa monologia ja kaaduin ensimmäiseen kantoon enkä enää päässyt siitä ylös."

Intiimejä kohtauksia tehtiin pitkälti näyttelijöiden ehdoilla, siitäkin syystä, että ohjaaja vaikutti olevan niissä hieman hämillään. "Mikko ei tiennyt oikein mitä tehdä, vanhanaikainen ja maalta", naiset muistelevat.

Filmi palkittiin kaikkiaan kuudella Jussilla. Vain pääosan esittäjät jäivät ilman – he esiintyivät nähtävästi niin luonnollisesti, että heidän ajateltiin vain olleen omia itsejään.

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto