Hyppää pääsisältöön

Oikeus omaan kehoon – ei lapsia!

Oikeus omaan kehoon - ei lapsia! Kuva: stock.xchng

Sanna Hyvönen, 30, ei ole koskaan halunnut tulla äidiksi, ja iän myötä päätös on vain vahvistunut.

– En ole koskaan halunnut lasta, minulta on aina puuttunut tarve vanhemmuuteen. Olen kuullut varmasti jokaisen järki- ja tunneperustelun lasten hankkimisen puolesta, mutta ne eivät muuta sisäistä varmuuttani siitä, että tämä elämä, juuri tällaisena, on minulle oikea tie.

Muiden ikäistensä tavoin Sanna uskoi pitkään, että lapsia kuuluu kuitenkin jossain vaiheessa perheeseen tulla. Vasta yliopisto-opintojen loppuvaiheessa hän alkoi hiljalleen tajuta, että lapsettomaan elämään pyrkiminen on ihan mahdollinen vaihtoehto.

– Varsinaisesti kissa nostettiin pöydälle, kun nykyinen parisuhteeni alkoi osoittaa vakavoitumisen merkkejä ja oli varmistuttava siitä, että toiveet tulevaisuudesta ovat pääpiirteissään samansuuntaiset. Onneksemme olemme samaa mieltä. En usko, että näin isossa asiassa voisi tehdä kompromisseja.

Lapsivihasta tai vastuunkantamisen pelosta ei ole kyse. Sannan perhe- ja ystäväpiirissä on paljon lapsia eivätkä perheenlisäystä toivovien tuttavapariskuntien vauvauutiset lyö kiilaa ystävyyteen, vaan Sanna iloitsee niistä täydellä sydämellä.

– Oma kummityttöni täytti juuri kymmenen ja olemme opettaneet toisillemme valtavasti asioita tämän onnellisen vuosikymmenen aikana. Pidän lapsista ja tiedän kyllä, että vanhemmuus tuo riemuja mukanaan. Uskon vilpittömästi, etten voi ymmärtää, mistä jään paitsi, mutta se ei vielä saa minua haluamaan vanhemmuutta. En vain halua äidiksi.

Niina Tolonen, 25, alkoi pohtia ajatusta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jo ala-asteella, kun kaveripiiriin syntyi pikkusiskoja ja -veljiä. Myöskään omien vanhempien sisarusten lapset eivät saaneet hoivaviettejä heräämään.

– En koskaan lapsena leikkinyt vauvanukeilla, ja tätiyden kautta tiesin jo melko nuorena, että äitiys tai lapset eivät ole minun juttuni. En koe äidillistä hoivaviettiä enkä osaa tunnesitoutua edes mielikuvissani oman lihani ja vereni tuotteeseen.

Päätös on saanut Niinan myös harkitsemaan miesvalintoja tavallista tarkemmin.

– En voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka tahtoisi saada lapsia, sillä kuinka voisin riistää jonkun toisen vauvaunelmat ja pahimmillaan tuhota liittoni siinä samalla. Itse en tahdo lapsia, mutta jos seurusteluaikana olisi paljastunut, että kumppanini ajattelee toisin, olisin todennäköisesti "vapauttanut miehen markkinoille".

Nykyinen kihlattu on Niinan kanssa samaa mieltä lasten hankkimisesta. Molemmat olivat tehneet päätöksen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jo ennen toisiinsa tutustumista.

Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa – vai ajaako?

Päätökseni ohittaminen haihatteluna tai ymmärtämättömyytenä loukkaa, koska samalla tunnen, että harkintakykyäni tai älykkyyttäni pidetään jotenkin riittämättöminä.
Kun asunto vaihtuu isompaan, heräävät sukulaisten toiveet. Kun auto vaihtuu perhemalliin, ei voi olla kyse kuin tulevasta vauvasta. Ja jos vielä mahanseutu kasvaa, kyse on vuorenvarmasti iloisista uutisista. Moni uskoo, että Se oikea mies ja hormonit saavat kyllä vauvavietit heräämään.

Niinaa jatkuva kyseenalaistaminen ärsyttää. Sanna puolestaan ei ymmärrä, miksi jo elämää nähneen ja onnellisessa parisuhteessa elävän kolmekymppisen päätös ohitetaan tyhjänpäiväisenä.

– Ymmärrän kyllä, että teini-ikäinen, joka julistaa uhmakkaasti, ettei koskaan hanki lapsia, ei välttämättä ole harkinnut asiaa kovin monipuolisesti. Ja osalle mielen muuttuminen on ihan luonnollinen seuraus siitä, että aikuistuu. Itse voin kuitenkin sanoa, että lapsettomuus on harkittu päätös, jota on tosiaan punnittu kaikilta kanteilta. Päätökseni ohittaminen haihatteluna tai ymmärtämättömyytenä loukkaa, koska samalla tunnen, että harkintakykyäni tai älykkyyttäni pidetään jotenkin riittämättöminä.

Jos viettiä suvunjatkamiseen ei ole eikä sitä tule, voi nainen tai mies tehdä sterilisaation. Niinalle asia ei ole vielä ajankohtainen, sillä yhteiskunnan asenne lapsien tekemättä jättämiseen on tiukka ja toimenpide vaatii 30 vuoden ikää. Hiljattain pyöreitä täyttäneelle Sannalle päätös lapsettomuudesta on nyt konkreettisempi.

Ei lapsenlapsia?

Ystäville viesti lapsettomuudesta on mennyt helposti perille, ja Sanna on varsin avoimesti vastannut myös työpaikalla, jos joku on asiasta kysynyt. Sen sijaan omille vanhemmille lapsettomuudesta kertominen oli kova paikka. Lopulta Sanna kertoi asiasta vanhemmilleen mökillä muutaman viinilasillisen rohkaisemana.

– Vanhemmille kertominen oli vaikeaa, ja tunsin siitä musertavaa syyllisyyttä etukäteen. Vastaanotto yllätti, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sen ei olisi pitänyt: Vanhempani kehottivat minua ajattelemaan itseäni ja pyrkimään löytämään oman polkuni maailmassa, on se sitten millainen tahansa. Elämäänsä ei kuulemma pidä elää muiden toiveiden mukaan. Itkuhan siinä tuli, ja valtava helpotus myös!

Paineet perheenlisäyksestä ja isovanhemmuuden takaamisesta omille vanhemmille kaatuvat yleensä tyttärille. Vaikka Sannan vanhemmat ovat tukeneet tytärtään päätöksessä, toisinaan syyllisyys isän isovanhemmuuden riistämisestä painaa Sannaa yhä.

– Isälläni ei ole lisäkseni muita lapsia, joten hänestä ei näillä näkymin ole tulossa isoisää. Se aiheuttaa minulle edelleen jossain määrin mielipahaa ja syyllisyyttä.

Niinan perheessä siskot ovat hoitaneet isovanhemmuuden asialistalta. Perinteinen perhenäkemys aiheuttaa kuitenkin edelleen närää.

– Siskoni ovat jo tottuneet ajatukseen, että heidän lapsensa eivät saa lisää serkkuja. Mutta äitini on hankala pala. Hänellä on aina ollut perinteikäs ajatusmaailma, ja lasten hankkiminen on hänen näkemyksensä mukaan yksi tapa vahvistaa miehen ja naisen välistä liittoa. Mieheni suku puolestaan on hyvin pieni, mutta kukaan ei ole koskaan painostanut häntä lisääntymään. Tämä miesten ja naisten sanan vastakkainasettelu kummastuttaa. Miksi lapseton mies on nyky-yhteiskunnassa ok, mutta lapseton nainen on outo?

”Olet vajavainen naisena, jos et täytä luontaista rooliasi äitinä”

Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvillä keskustelupalstoilla toistuvat teemat oikeasta naiseudesta, itsekkyydestä ja valinnan katumisesta vanhana.

Sannan mielestä väite naiseuden ja äitiyden pakollisesta yhdistämisestä on törkeä, ja se luo lisäpaineita niille, joista ei voi tulla äitiä, vaikka he sitä itse haluaisivatkin. Sannalle itselleen äitiys merkitsee vain yhtä naiselle mahdollisista rooleista.

– Pidän itseäni läpikotaisin naisena, vaikken olekaan äiti. Ymmärrän kyllä, miten voimaannuttava ajatus äitiyden ihmeestä ja naisen yhteiskuntaa ylläpitävästä voimasta on, mutta en kuitenkaan osaa nähdä itseäni mitenkään vajavaisena tämän vuoksi. Äitiys on yksi mahdollinen rooli, jonka nainen voi elämässään saada, mutta muitakin tärkeitä rooleja on. Itseltäni puuttuu monta naisen roolia, mutta toisaalta minulla on monia, joita muilla taas ei ole. En näe mielekkäänä laittaa eri rooleja arvojärjestykseen muiden kuin oman elämäni kohdalla.

Mitä vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnan itsekkyyteen tulee, Sanna ja Niina pitävät näkökulmaa täysin absurdina.

– Kaikki perhepoliittiset päätökset ovat itsekkäitä ja niin pitääkin olla. En ole kuullut vielä yhtäkään epäitsekästä syytä hankkia lapsi. Miksi siis lapsettomuuteen pyrkimisen pitäisi olla sen vähemmän itsekästä?, Sanna kysyy.

– Itsekkääksihän väitetään sekä niitä, jotka hankkivat tai jättävät hankkimatta lapsen. Mutta perustelut ovat aina samat. Ovatko geenisi muitten geenejä parempia ja siksi hankit lapsia jatkaaksesi sukuasi? Olet itsekäs, kun et jatka sukuasi. Mitä jos äitisi olisi tehnyt samoin? Kuka hoitaa sinua vanhana? Miksi et anna yhteiskunnalle panostasi? Entä kuka tekee työsi, kun olet hoitamassa lastasi? Niina listaa.

Äitiyskeskustelu kuumentaa verkossa tunteikkaita purkauksia puolesta ja vastaan.

Itsekin Vapaaehtoisesti lapsettomien sivuilla bloggaavan Sannan mukaan maailmassa on enemmän kuin riittävästi lapsia eikä ihmiskunta jää hänen geenejään kaipaamaan. Oman päätöksen takana on tällä hetkellä helppo seisoa. Katuuko Sanna sitä joskus, sitä hänen on vaikea sanoa.

–Voin katua tai olla katumatta. Jos joskus kadun, käsittelen asiaa sitten. En arvostele kenenkään pyrkimystä vanhemmuuteen, mutta minulle lapsettomuus on ihan yhtä arvokas ja ihan yhtä sisäsyntyinen tarve. Se on olennainen osa minuutta. Ja mitä vaihtoehtoja minulla on? Yrittää saada lapsi ihan kaiken varalta, vaikken nyt sellaista halua?

Linkit:

Toimittaja Linda Lappalainen

Kommentit