Hyppää pääsisältöön

Yhteisöllinen asuminen on Suomessa yhä harvinaista

Yhteisöllisestä asumisesta on puhuttu pitkään, mutta Suomessa siihen on tartuttu muita pohjoismaita hitaammin. Miten näyttäytyy suomalainen yhteisöllisyys 70-luvun kommuunissa, 2000-luvun senioriasunnossa, puutalokortteleissa ja kerrostaloyhteisöissä?

Tietolaatikko

Suomessa syntyi 1980-luvulla ajatus kaupunkiympäristöön sijoittuvasta asuinyhteisöstä. Esikuvina olivat yhteisöt Pohjoismaissa, erityisesti Tanskassa. Jyväskylän asuntomessuilla 1984 esitelty Tuulenkylä oli suunniteltu yhteisöllistä asumista varten, se sisälsi kullekin ruokakunnalle oman mitoitukseltaan pienehkön asunnon ja yhteistiloja kokoontumiseen sekä sauna- ja pesutupatoimintoihin. Saman tyyppisen periaateratkaisun mukaan rakennettiin 90-luvulla useita kohteita kaupunkien tai suurten kiinteistönomistajien rakennusorganisaatioiden toimesta.

Vuosituhannen vaihteessa ammattirakennuttajien ja kiinteistönpitäjien kiinnostus hankkeisiin kuitenkin hävisi ja kaupunkiyhteisöjen rakentaminen tyrehtyi. Yhteisöllisiä hankkeita ryhtyivät vetämään yksittäiset omatoimiset asukasryhmät. Yhteisöllisen rakentamisen painopiste siirtyi erilaisten ekokylien rakentamiseen. 2000-luvulla on syntynyt jälleen esimerkkejä urbaanista yhteisöllisestä asumisesta, uutena ilmiönä yhteisöt senioriasumiseen liittyen. Myös uudet pienimuotoiset ryhmärakentamiskohteet, joissa asukasryhmä rakennuttaa yhdessä asuntoryhmän, toteuttavat joskus yhteisöasumisen periaatteita.

Suomessa on povailtu yhteisöllisen asumisen kasvua jo vuosikymmeniä, mutta innostus on ollut satunnaista. Muissa pohjoismaissa ollaan jo pidemmällä ja esim. Ruotsissa yhteisöasuminen on jo selvästi yleisempää.

Dokumentissa vuodelta 1985 tutustutaan kolmeen suomalaiseen asuinyhteisöön Lapin tilalla Kiskossa, Kissanmaalla Tampereella sekä Tuulenkylässä Jyväskylässä.

Yhteisöasumisella tarkoitetaan perinteistä ydinperheeseen perustuvaa asumista yhteisöllisempää asumismuotoa. Ruokakunnilla on yleensä oma asuntonsa, mutta osa toiminnoista on siirretty yhteisiin tiloihin. Tiiviimpi yhteisöllisyyden muoto ovat asuinkollektiivit ja kommuunit.

Kommuunissa asujia yhdistää usein yhteinen aate tai elämänkatsomus. Aatteellisuus tulee ilmi Helsinkiläistä kommuunia kuvaavassa raportissa vuodelta 1971. Myös kulutuksen vähentymisestä seuraava ekologisuus on tärkeää monille yhteisöasujille.

Meilahtelaisessa puutalokommuunissa vuonna 1981 nuoret halusivat tavoittaa vanhan maaseutukyläyhteisön tunnun.

Prisman reportaasissa vuodelta 1989 tutustutaan Jyväskyläläiseen Tuulenkylän asuinyhteisöön. Jokaisella asukkaalla on oma asunto, mutta asunnoilla on yhteinen pihapiiri, paljon yhteistä tilaa sekä yhteinen päiväkoti. Päiväkodin erityispiirteenä on vanhempien vahva osallistuminen päiväkodin toimintaan.

Kommuuniasumisestakin on vuosien saatossa tullut salonkikelpoisempaa. Reportaasissa vuodelta 2008 esitellään keski-ikäisten perustama kommuuni. Kolmensadan neliön puutalo ja toisten ihmisten seura houkuttelivat heidät saman katon alle.

Helsingin Jätkäsaareen kohoaa vuonna 2013 ensimmäinen laatuaan oleva asunto-osakeyhtiömuotoinen yhteisöllinen kerrostalo. Ajatus yhteisöasumisesta arjen yksinäisyyden karkottamiseksi sai alkunsa pienen ystäväporukan ideasta, ja nyt hankkeesta innostuneita on jo kerrostalollinen ihmisiä.

Tampereen Annikinkadun puutalokorttelissa on eletty jo pitkään yhteisöllisesti. Tavaroiden jakaminen tuo säästöä kun jokaisen ei tarvitse omistaa peräkärryä taikka porakonetta, lastenhoitoon voi pyyttää apua naapurista ja vanhuksia avitetaan kauppareissuissa.

Yhteisöllisyydestä on haettu apua myös vanhusten arkeen. Sosiaaliset kontaktit edistävät hyvinvointia ja terveyttä ja voivat olla jopa tärkeämpia terveystekijöitä kuin liikunta tai ruokailutottumukset. Vanhukset kertovat yhteisöllisyyden luovan heille hyvinvointia ja turvaa. Ohjattu yhteisasuminen tulee myös yhteiskunnalle raskasta laitoshoitoa edullisemmaksi.

Yhteisöllinen asuminen vaatii muutoksia niin asuntosuunnittelussa kuin lainsäädännössä, sekä joustoa ihmisiltä itseltään. Palkkana on yhteisöllisempi arki kuten eräs asukas luonnehtii: "Kun tulee se vähän apea sunnuntai-iltapäivä, kun viikonloppu on kääntymässä pois ja uusi arki taas alkamassa, niin me voidaankin piristää toisiamme ja kokoontua katsomaan jotain kivaa elokuvaa ja juoda teetä ja syödä piirakkaa", Korpela kuvailee.

Teksti: Heidi Sommar

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto