Hyppää pääsisältöön

Kun Suomi hyökkäsi itärajan yli

Ensimmäiset joukot hyökkäsivät jatkosodan alussa itärajan yli Rukajärven suunnalla. Suomalaiset joukot ylittivät Neuvostoliiton rajan seitsemästä eri kohdasta heinäkuun alussa 1941. Monelle parikymppiselle pojalle hyökkäys Neuvostoliittoon oli ”ensimmäinen ulkomaanmatka”.

Hyökkäyksen veteraanit vierailivat entisillä taistelupakoilla 70 vuoden jälkeen. ”Rähinä piti käydä loppuun asti. Parempi se on tapella toisen maalla kuin omalla”, sanovat hyökkäykseen osallistuneet veteraanit vuosikymmenten päästä.

Neuvostoliiton vastainen rintama jakaantui kahteen osaan. Pohjois-Suomessa rintamavastuu oli noin 500 kilometrin osalta saksalaisilla. Rintamaosuus Oulun korkeudelta etelään oli Mannerheimin ylipäällikkyydessä. Noin puolen miljoonan suomalaisen päävoimat oli keskitetty eteläiselle alueelle.

Kuhmon ja Ilomantsin välinen osuus oli suoraan Mannerheimille alistetun kenraali Erkki Raappanan johtaman 14. divisioonan toiminta-aluetta. Rajan yli hyökättiin vähintään komppanian kokoisella joukolla seitsemästä eri kohtaa 3.-4.7.1941.

Lieksan Kivivaarassa noin 2500 miestä odotti lähtökäskyä. Kapteeni Eino Laisto ja hänen lähettinsä ylittivät rajan ensimmäisenä. Neuvostoliiton punavihreä rajapuomi rikottiin ja heitettiin tarpeettomana maahan.

Suomalaiset joukot etenivät itärajan taakse Rukajärven tasolle saakka, koska aluetta pidettiin puolustuksellisesti hyvänä. Kaikki miehet eivät hyväksyneet sitä, että Suomi tunkeutui niin syvälle vanhan rajan taakse. Joukot kuitenkin noudattivat johtajiensa tahtoa.

Kesän ja syksyn 1941 aikana keskeiset kaupungit – Sortavala, Käkisalmi, Viipuri ja Petroskoi – vallattiin. Hyökkäys pysäytettiin Rukajärven tuntumaan ja Murmanskin rata jätettiin rauhaan, vaikka saksalaiset painostivat Mannerheimia jatkamaan hyökkäystä.

Yleisenä käsityksenä oli, että kysymyksessä on lyhyt ”kesäsota” ja että syksyyn mennessä sota on ohi. Rukajärven suunnalla taisteltiin ja partioitiin kuitenkin vuosia.

Jatkosodan hyökkäysvaihe söi miehiä. Vuoden 1941 loppuun mennessä jatkosodassa oli kuollut jo 25 500 suomalaista.

Kolme vuotta kestäneen hyökkäys- ja asemasotavaiheen jälkeen suomalaiset joutuivat tekemään U-käännöksen. Viimeinen Neuvostoliiton suuhyökkäys alkoi Ilomantissa heinäkuussa 1944.

Rukajärven suunnalla taistelleiden veteraanien muistelmat ovat olleet pohjana Antti Tuurin Rukajärvi-kirjoille ja Olli Saarelan vuonna 1999 valmistuneelle sotaelokuvalle Rukajärven tie.

Teksti: Reijo Perälä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto