Hyppää pääsisältöön

Silmät huijaavat meitä koko ajan

Pidätkö itseäsi tarkkaavaisena? Katso siis allaoleva video, jossa Hertfordshiren yliopiston psykologian professori Richard Wiseman esittää korttitempun ja kiinnitä erityistä huomiota väreihin.

Teille kärsimättömille, jotka loikkasitte videon yli etsimään selitystä: menkää takaisin ja klikatkaa play-ikonia. Muuten loppujutussa ei ole mitään tolkkua.

Teille, jotka katsoitte videon: aikamoista, eikö? Ilmiön nimi on muutossokeus ja se on erinomainen esimerkki siitä, miksi ihmisen ei pitäisi luottaa omiin silmiinsä – vaikka sananlasku sanookin toista.

Sen lähisukulainen on vielä hämmästyttävämpi asia: inattentional blindness eli tarkkaamattomuussokeus. Montako kertaa valkopukuiset pelaajat syöttävät koripallon toisilleen tässä videossa?

Joukkoon kuuluu vielä kolmas kaveri nimeltään attentional blink, tarkkaavaisuuden räpäys. Yritä huomata ensin sydänsymboli ja sitä seuraava ympyrä.

Apua apua, aivoni puijaavat minua!

Gorillavideo on varsin kuuluisa, joten olit saattanut nähdä sen jo aiemmin ja tiesit, mitä on tulossa. Mikäli näit videon ensi kertaa ja silti kiinnitit huomiota gorillaan, onnittelut. Testin kehittäneiden tutkijoiden Daniel Simonsin ja Christopher Chabrisin mukaan nimittäin puolet ihmisistä ei huomaa kuvan poikki tallustelevaa eliötä.

Puolet! Puolet ihmisistä ei huomaa, kun jotain perinjuurin kummallista tapahtuu heidän silmiensä edessä. Itse asiassa kaikissa kolmessa ilmiössä on tavalla tai toisella kyse siitä, että havaitsemme jotain mutta emme silti näe sitä. Se on epämiellyttävä tunne, sillä ihmisinä koemme maailman jatkuvana, ilman katkoksia.

Tulee mieleen lapsuuden kuvitelmat siitä, että maailmankaikkeus katoaa, kun räpsäyttää silmiä. Miten voi samaan aikaan nähdä ja olla näkemättä? Mitä täällä oikein tapahtuu?

Pitää määritellä vähän termejä. Havaitseminen ei ole sama asia kuin näkeminen, sillä niiden välissä on rajoittavana tekijänä tarkkaavaisuus. On viitteitä siitä, että tarkkaamattomuussokeudessa ihminen kyllä jollain tavalla havaitsee kohteen, mutta ei tule siitä tietoiseksi.

Kyse ei siis ole ehkä niinkään havaintoharhasta, vaan todellinen illuusio tapahtuu oikeastaan kognition tasolla, tiivistää Simonsin ja Chabrisin kirjan arvioinut Jason G. Goldman. Luulemme huomaavamme, jos näkökentässämme tapahtuu jotain, mutta se on harhaa. Ehkä meidän pitäisi oppia, ettemme voi aina luottaa havaintoihimme. Ehkä meidän pitäisi oppia nöyryyttä, esittää Yalen yliopiston psykologian ja kognitiotieteen professori Paul Bloom.

Tässä sitä sitten ollaan, aivojemme uhreina kaikki tyynni. Ikuisestiko pitää pelätä, että gorillat ryntäilevät näkökentän halki eikä sitä tule koskaan huomanneeksi? Eikö kukaan voi tehdä asialle mitään?

– On todettu selvästi, että tietyn alan asiantuntijoilla on vähemmän tarkkaamattomuussokeutta, kun tehdään heidän erikoisalansa kokeita, sanoo akatemiatutkija ja kognitiivisen psykologian dosentti Mika Koivisto Turun yliopistosta.

Vaikuttaisi siis siltä, että tarkkaavaisuuden määrä on rajallinen, mutta sitä voi kehittää. Mitä paremmaksi tulee tietyssä tehtävässä, sitä vähemmän tarkkaavaisuutta kuluu ja sitä enemmän jää resursseja vahtia maailmaa ja siellä mahdollisesti tallustavia gorilloja.

Onneksi on elokuva

On eräs ihmisryhmä, joka on hyvin iloinen tarkkaavaisuutemme rajoituksista, nimittäin elokuvantekijät. Katsojien hienovarainen ohjailu on ollut yksi Hollywoodin ihanteista sen alkuajoista asti. Näkymätön leikkaus, jossa pyritään piilottamaan vaihdokset kahden eri aikaan kuvatun otoksen välillä, on siitä selkein esimerkki.

Jos sinulla on 45 minuuttia aikaa, voit harjoitella leikkausten tunnistamista ja edistää tiedettä osallistumalla Lontoon yliopiston tutkijoiden kokeeseen. Tehtävänä on painaa välilyöntiä aina kun huomaat leikkauksen.

Katsetta voi ohjailla myös kuvan sisällä. Itse asiassa tämän jutun alussa nähtyä korttitemppuvideota on käytetty silmänliiketutkimuksessa. Se näyttää varsin havainnollisesti, miksi värinvaihdoksia on hankala huomata: koska kaikki kiinnittävät huomionsa toisaalle, lähinnä kasvoihin, käsiin ja kortteihin.

Kuva: Thomas Leuthard, CC BY 2.0

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede