Hyppää pääsisältöön

Eutanasia-keskustelussa muistetetaan, että hyväkin kuolema on elämän loppu

Eutanasia on puhututtanut Suomessa jo vuosikymmenten ajan. Keskusteluissa kysymys on ollut kuolemasta, elämän kunnioittamisesta ja ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Mutta toisaalta myös siitä, millaiset arvot yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevat. Suomessa kuoliavun antaminen on rikos. Artikkeliin on koottu mielipiteitä ja kokemuksia armokuolemasta tai avustetusta itsemurhasta 1960-luvun lopulta aina 2000-luvulle saakka.

Eutaniasia-keskustelujen ytimessä on ollut kysymys elämän pyhyydestä ja elämän tarkoituksesta, mutta myös ihmisen oikeudesta päättää elämästään ja kuolemastaan. Keskusteluissa vastakkain ovat kristillinen näkökulma, lääkäreiden ammattietiikka ja yksilön itsemääräämisoikeus. Kun jatkuvat hoitotoimenpiteet ja suuret leikkaukset eivät tuo elämään helpotusta, on vaikea jatkaa elämistä. Toisaalta vaikeankin sairauden edessä elämä voikin tuntua elämisen arvoiselta ja kamppailu sen puolesta tuntuu tärkeimmältä. Ja onko lopultakaan kysymys kuolemasta ja elämästä vai kuolemisesta ja elämästä tai siitä, että ihminen uskoo hallitsevansa suvereenisti koko elämänsä kaarta?

Erityisesti kristillinen näkökulma eutanasia-keskusteluun on ollut horjuva, sillä Raamatun viidennessä käskyssä kielletään tappamasta, mutta toisaalta lähimmäisestä huolehtiminen ja auttaminen ovat myös keskeisiä kristinuskon teemoja. Mutta kenties kaikkein kiperimmät kysymykset ovat liittyneet tahdonilmaisuun ja itse tekoon. Kriitikot epäilevät, toteutuuko eutanasiassa kuolevan tahto vai jonkun muun tahto. Entä johtaisiko eutanasian laillistaminen arvojen ja asenteiden kovenemiseen yhteiskunnassa? Tämän pelättiin näkyvän esimerkiksi asenteissa vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoidoissa.

Lääkärit, joiden ammatin keskeisin tehtävä on hoitaa ja pelastaa, joutuisivat eutanasiassa lopettamaan ihmisen elämän. Tämä olisi vastoin lääkärin ammattietiikkaa. "Toisen ihmisen hengen riistäminen ei ole hoitotoimenpide", Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen muistutti. Tuskallisen kuolemisen edessä on olemassa hoitokeinoja, joilla tietoisuutta kivusta voidaan vähentää.

Eutanasiaan varovaisen myönteisesti suhtautuvat lääkärit myöntävät, että on olemassa tapauksia, joissa avustettu kuolema olisi potilaalle suuri helpotus ja lääkäreistä osa antaisi sitä, jos se olisi laillista. Toisaalta kriitikoiden mielestä kukaan ei halua nopeuttaa kuolemaansa, jos saa hyvää hoitoa. Geriatrian professori Raimo Sulkava piti todennäköisenä vuonna 2012, että viiden vuoden sisällä päättäjillä on yhteinen tahtotila eutanasiasta.

Tietolaatikko

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos) tarkoittaa hyvää kuolemaa eli armokuolemaa tai armomurhaa. Eutanasian lajit ovat passiivinen ja aktiivinen eutanasia. Aktiivisessa eutanasiassa ihmisen elintoiminnot lopetetaan hänen omasta tahdostaan. Passiivisessa eutanasiassa ei tehdä hoitotoimenpiteitä, jotka voisivat pitää hänet elossa. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos.

  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto