Hyppää pääsisältöön

”Kommunistirunoilija Sinkkosen” kestoaihe oli rakkauden puute

Lassi Sinkkonen kuvasi pääteoksissaan "rakkaudettomuuden sirkkeliä”, sanoo Juha Virkkunen kirjailijan muistosanoissa. Yhteiskunnasta, politiikasta, ihmisistä ja rakkaudesta kirjoittaneen Sinkkosen tunnetuin työ on rankka työläiskuvaus Solveigin laulu.

Virkkusen ohjelma on lähetetty tuoreeltaan Lassi Sinkkosen (1937–1976) itsemurhan jälkeen. Sen retoriikka kuvastaa aikansa vasemmistolaista kulttuuriajattelua, mutta kertoo myös paljon oleellista Sinkkosen tuotannosta ja ajatuksista.

Sinkkonen oli sitoutunut kommunisti, esiintyi solidaarisuus- ym. tilaisuuksissa, ja otti myös teoksissaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän saattoi kutsua itseään ”työläiskirjailijaksi” taustansakin puolesta: kirjailija oli hankkinut elantonsa muun muassa maalarina.

”Balladiksi" nimetty Solveigin laulu oli kehitystarina, joka kuvasi nuoren tytön kasvua lapsuudesta aikuisuuteen. Solveigin kasvuympäristö on kova ja ruma, mutta tarinasta muodostuu "elvyttävän rakkauden ylistyslaulu", Virkkunen hehkuttaa.

”Rakkaudettomuuden sirkkelistä” sai nimensä myös Sinkkosen viimeiseksi jäänyt kirja Sirkkelisirkus. Senkin päähenkilönä oli lapsi, joka yritti kehittää minuuttaan välinpitämättömässä ja sivistymättömässä ympäristössä. Hän tuli kauhunäkyjensä kanssa paremmin toimeen kuin välinpitämättömien ja julmien aikuisten.

Sinkkonen halusi, Virkkunen sanoo, tuoda esiin ”kaiken sen saastan ja likaveden, jossa kaikkein vähäosaisimmat elävät”. Hänestä ihmisen sosiaaliset peruslähtökohdat muovasivat tämän kehityksen ja onnen.

Esko Nikkari, Jotaarkka Pennanen ja Turo Unho valmistivat vuonna 1976 radioon ohjelman Sinkkosen Meitä kohti -kokoelman runoista. Vuosina 1965–1973 ilmestyneiden runojen aihekirjo ylsi arjesta ja ihmissuhteista ajan suurpolitiikkaan ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin. Teksteissä on mukana myös tekijä itse - ”kommunistirunoilija Sinkkonen Lauttasaaresta”.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto