Sirpa Jegorow
Yle
Pietarilainen Ivan Seidin on ehtinyt kokea elämänsä aikana paljon. Hän on ollut muun muassa meriupseerina, fyysikkona ja historioitsijana sekä lapsivakoojana Helsingissä. Vakoojauransa kautta Seidin tempautui mukaan historian tapahtumien pyörteisiin, jotka jättivät mieleen syvät muistot. Lapsuudenaikaista vakoojauraansa hän muistelee lämmöllä Arvo Tuomisen dokumentissa.
Vuonna 1933 Ivan Ivanovits Seidin oli vasta 7-vuotias, kun hän muutti vanhempiensa kanssa Leningradista Helsinkiin isän työn vuoksi. Neuvostoliitossa Seidinin isä oli töissä salaisen poliisin ulkomaiden osastolla ja hän myös toimi poliittisen vastavakoilun parissa Neuvostoliiton alueella.
Suomessa Seidinin isää odotti salainen tehtävä. Virallisesti Seidinin isä, valtioturvallisuuden vanhempi luutnantti, työskenteli viisumiosastolla, mutta tärkein ja samalla erittäin salainen tehtävä oli poliittinen tiedustelu Suomessa.
Suomen vastavakoilussa kuitenkin tiedettiin peiteviroista huolimatta, ketkä olivat Neuvostoliiton lähetystössä vakoojia. Siksi Ivan Seidinille annettiin pienimuotoisia vakoilutehtäviä, koska Etsivän keskuspoliisin miehet eivät ymmärtäneet varjostaa venäläistä pikkupoikaa. Lapsuusvuosien vakoilusta oli jäänyt paljon mielenkiintoisia muistoja. Hän muun muassa muistelee päivää, jolloin lähtisi vastaostetun jalkapallon kera puistoon, jossa heitä äidin kertoman mukaan odottaisi eräs nainen. Ivanin piti peitetarinan mukaisesti heittää pallo naiselle, mutta hän tulikin potkaisseeksi pallon naisen selkään.
Vuosia myöhemmin tapaus nousi puheeksi, kun Seidin oli palannut isänsä kanssa teatterista, jossa oli esitetty näytelmää Niskavuoren naisia. Seidinin isä kertoi, että nainen, jonka selkään Ivan oli pikkupoikana potkaissut jalkapallonsa, oli näytelmän tehnyt kirjailijatar. Näin Hella Wuolijoki oli kerran saanut tuta pienen neuvostovakoojan voimasta.
Teksti: Sirpa Jegorow
Katso myös
- Wikipedia: Vakoilu (fi.wikipedia.org)
