Hyppää pääsisältöön

Petri Hiltusen hurjat sadut

Rakkaat lapsuuden satumme, kuten Punahilkka ja Tuhkimo, ovat alunperin olleet hyvinkin verisiä tarinoita. Satujen innoittama sarjakuvapiirtäjä Petri Hiltunen kertoi hurjia satuja nuortenohjelma Wintterissä vuonna 2008. Hiltunen myös kuvitti kertomansa sadut Kylli-tädin tapaan.

Monet tuntemamme satuklassikot perustuvat kansantarinoihin, jotka ovat olleet alunperin kauhutarinoita. Hiltusen mukaan varhaisessa Punahilkka-versiossa tyttö ei pelastu suden kynsistä, vaan susi syö hänet sadun lopuksi. Sankarillinen puunhakkaaja on liitetty tarinaan vasta myöhemmin. Vieläkin brutaalimmassa versiossa susi pakottaa Punahilkan syömään isoäitinsä lihaa ja juomaan tämän verta, ennenkuin pakottaa tämän riisuutumaan ja polttamaan vaatteensa takassa.

"Mitä varhaisempi versio, sitä julmempi ja synkempi on tarina", Hiltunen summaa.

Hiltusen mukaan 1970-luvulla huolestuneet vanhemmat vaativat vanhojen satujen muuttamista lapsille soveliaampaan muotoon.

"Punahilkasta julkaistiinkin versio, jossa susi ei syö punahilkkaa ja hänen isoäitiään. Sen sijaan se tajuaa olleensa tuhma ja ystävystyy heidän kanssaan", Hiltunen kertoo.

Nämä sensuroidut sadut eivät kuitenkaan saavuttaneet suosiota lasten keskuudessa. Vuosisatojen liennytys on silti tehnyt tehtävänsä, ja nykylapset tuntevat satuklassikot parhaiten Disney-elokuvina.

Omien sanojensa mukaan Hiltunen valitsi Wintteri-ohjelmaan kerrottavaksi keskitason hurjuuksia. Ronskeimpia satuja ei nimittäin voi esittää nuortenohjelmassa. Tarinoiden sisältöä Hiltunen ei ole muuttanut, mutta on jättänyt pois joitakin raakoja yksityiskohtia.

Petri Hiltusen kertomat ja kuvittamat sadut ovat peräisin useista lähteistä. Hänen tärkeimpänä innoittajanaan on ollut Viljo Tervosen vuonna 1981 kokoaman satukirja, Puolitoistavuotias kuninkaanpoika — unkarilaisia kansansatuja Transsilvaniasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto