Hyppää pääsisältöön

Hoidon vahingoittamat: käsikirjoitus

"Vakavimmissa potilas voi kuolla tai vahingoittua pysyvästi ja uskon, että jokaisessa sairaanhoitopiirissä tapahtuu tällaisia haittatapahtumia."

MOT-tunnus

Jorma Tannerin elämä mullistui kymmenen vuotta sitten. Tanner oli tuolloin 42-vuotias. Hä;n kävi pariin otteeseen lääkärissä äkillisten selkävaivojen vuoksi. Selkä kuvattiin ja lääkäri totesi issiaksen sekä alkavia välilevyn pullistumia. Lomamatkalla kivut yltyivät.

Jorma Tanner:
"Mä en ole sellaista kipua kokenut ikinä. Se on niin voimakas kipu, että ei tee mieli jutella yhtään mitään. Yrittää olla sikiöasennossa tai kippurassa, missä; vaan on hyvä olla. Nukuttua ei kyllä saa."

Tanner siirrettiin ambulanssilla kotipaikkakuntansa keskussairaalaan. Siellä hänen selkänsä leikattiin.

Jorma Tanner:
"Kunto meni huonoksi ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Siis mä en tuntenut mitään kipuja selässä leikkausarvissa enkä muissa. Jalkaan tuli kivut suuremmiksi."

Parin viikon kuluttua Tanner leikattiin uudelleen.

Jorma Tanner:
"Ne etsi sitä vikaa ja ne todellakin hajotti selkärankaa melko paljon ja eivät löytäneet mitään sieltä, mikä voisi aiheuttaa tämän vaivan."

Kuuden päivän kuluttua Tanner vietiin kolmanteen leikkaukseen. Leikkaava lääkäri vaihtui.

Jorma Tanner:
"Kolmannessa leikkauksessa mentiin ihan toisesta kohtaan tonne selkään sisään mentiin sivummalta lihasten lävitse. Siinä ei tarvinnut luihin kajota ollenkaan. Sitten sieltä löytyi "vasetti" nivelen kappale irtonaisena, mikä oli jätetty sinne ensimmäisessä tai toisessa leikkauksessa. Siellähän ommeltiin hermotuppeja, hermojuurta eli sieltä löytyi myös leikkausveitsen aiheuttama vaurio. Eli siellä oli osuttu ensimmäisessä tai toisessa leikkauksessa hermojuureen."
"Mulle valkeni, että oli kaksi kertaa leikattu väärästä paikasta."

HOIDON VAHINGOITTAMAT

Hoitovirheisiin kuolee vuosittain 700:stä1700:aan ihmistä. Esimerkiksi liikenteessä kuolee vuosittain 300 ihmistä. Joka kymmenettä sairaalapotilasta hoidetaan virheellisesti. Joka sadannelle hoitovirhe aiheuttaa vakavan haitan. Luvut ovat niin hätkähdyttäviä, että terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL aloitti viime syksynä Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman, jonka tavoitteena on puolittaa hoitovirhekuolemat ja vähentää; haittatapauksia.

Marina Erhola:
"En usko, että ne varsinaisena yllätyksenä tulevat terveydenhuollon ammattilaisille. Niistä ei ole vaan sillä lailla niin avoimesti keskusteltu tähän asti."

Hoitovirheisiin ja niiden korvaamiseen on Suomessa varauduttu. Kaikilla julkisilla sairaaloilla ja yksityisillä lääkäreillä on oltava potilasvakuutus. Jos hoidossa tapahtuu virhe, josta aiheutuu henkilövahinko, potilasvakuutuksen pitäisi korvata se.

Vahingonkorvausasiat käsitellään potilasvahinkokeskuksessa eli PVK:ssa. Sitä hallitsevat vakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt. Sinne saapui viime vuonna 7700 vahinkoilmoitusta. Määrä nousi edellisvuodesta lähes neljälläsadalla.

Reima Palonen:
"Me arvioidaan ensiksi se, että onko se seuraus minkä potilas ilmoittaa siinä vahingoksi onko se syy-yhteydessä ylipäänsä hoitoon vai aiheutuuko se siitä ns. perussairaudesta, vammasta, eli voisko se ylipäänsä tulla korvattavaksi potilasvahingosta. Ja sitten jos se johtuu hoidosta, niin arvioidaan se olisko se voitu välttää eli onko hoidossa jotain puutteita jotka on sitten aiheuttanut tämän asian."

Jorma Tannerin olo helpottui hieman kolmannen leikkauksen jälkeen. Mutta rekkakuskin ja kierrätysmetalliyrittäjän töihin ahkera työmyyrä ei enää kyennyt.

Jorma Tanner:
"Kyllä se vei kaiken sen liikuntakyvyn ja sellaisen pois. Särkylääkkeillä mentiin täysin. Kovien särkylääkkeiden voimalla. Mulle valkeni se, että; nyt on kaksi kertaa leikattu väärästä paikasta."

Tanner teki kroonisesta kiputilasta ja hermovauriosta vahinkoilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen. Päätös tuli noin puolen vuoden kuluttua ilmoituksen jättämisestä. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan välilevytyrä;n poistaminen oli viivästynyt kuudella päivällä ja viiveen johdosta Tannerille oli aiheutunut kipua ja särkyä sekä yksi ylimääräinen leikkaus. Pysyvää vikaa ja haittaa ei leikkauksesta katsottu syntyneen. Potilasvakuutuskeskus myönsi 1900 euron kertakorvauksen.

Toimittaja:
"Mitä ajatuksia se vajaan 2000 euron korvaus herätti?"

Jorma Tanner:
"Ei tämä voi olla totta. Mä en voi oikein tehdä; mitään ja vuoden makasin vuoden siinä; ja se aiheutti, että mä ajattelin, että tulenko mä ikinä; kuntoon."

Vuosittain korvauksia maksetaan iso potti, hieman yli 30 miljoonaa euroa. Selkeissä vahinkotapauksissa, joissa hoitovirhe on aiheuttanut pysyvän haitan, korvauksia voidaan maksaa potilaalle koko eliniän.

Reima Palonen:
"Mitä vanhempi henkilö on, niin sitä pienempi korvaus koska laskennallista elinikää on vähemmän jäljellä. Mutta 18-vuotiaalla korvaukset voi enimmillään olla yli 100 000 euroa tällä hetkellä."

Suurin osa hoitovirheistä on potilasvakuutuskeskuksen päätösten perusteella sellaisia, että niistä ei potilaalle jää pysyvää haittaa. Tilapäisestä haitasta maksettavat kertakorvaukset eivät päätä huimaa, ne ovat keskimäärin 1000:sta 3000:een euroon. Vain vajaa kolmasosa vahinkoilmoituksen tehneistä saa korvausta. Viime vuonna korvauksen sai noin 2200 potilasta.

Toimittaja:
"Miksi vain kolmasosa korvausta hakeneista saa korvausta?"

Reima Palonen:
"Kyllä se ilmiö varmasti liittyy siihen että perusasia eli lääketiede siinä taustalla on monimutkainen eli potilaan on hyvin vaikea itse mieltää sitä sitä mikä on sitä lisävahinkoa ja milloin hoito oli asianmukaista.”
  ”Terveydenhoito on senlaatuista toimintaa, että täysin asianmukainenkin toiminta voi johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen äärimmillään eli se, että kaikki mitä terveydenhuollossa on haitallisia seuraamuksia, niin ei missään nimessä ole hoitovirheitä, eikä ne välttämättä tule korvattavaksi potilasvakuutuksesta."

Potilaiden etujärjestön, Suomen potilasliittoon tulee jatkuvasti hoitovirheisiin liittyviä kysymyksiä.

Paavo Koistinen:
"Korvaukset eivät ole olleet sellaisia mitä potilaat ovat odottaneet. Ne ovat siis olleet hyvin pieniä. Sitten toisena kysytään, että miksi heidän, niin ku korvaushakemuksiaan ei ole hyväksytty ja mitä on tehtävissä. Ja tässä on tullut sellainen kysymys, että; pitääkö ja onko potilasturvallisuus Suomessa parantunut? Voin sanoa, että ei. Vaan se johtuu siitä, että potilaat eivät tee vahinkoilmoituksia, koska ovat todenneet, että vain kolmannes vahinkoilmoituksista hyväksytään. Näin ollen he toteavat, että tyhjän saa pyytämättäkin."

Jo pelkkä vahinkoilmoituksen teko voi olla monimutkaista. Siitäkin huolimatta, että sairaaloissa toimivien potilasasiamiesten pitäisi auttaa potilaita vahinkoilmoitusten tekemisessä. Aina apua ei saa.

Paavo Koistinen:
"Yksi syy on se, että joskus on sellainen, että myöskään potilasasiamiehillä ei ole tästä selvyyttä, näistä prosesseissa miten edetään."

Vain suurimmissa terveydenhuollon yksiköissä toimii päätoimisia potilasasiamiehiä. Sivutoimisena potilasasiamiehenä voi toimia joku hoitohenkilökunnasta.

Paavo Koistinen:
"Me Suomen potilasliitossa odotamme, että tulisi tällanen uusi potilasasiamiesjärjestelmä, jotka olisi täysin riippumattomia yksiköstä. Ja myöskin se, että heillä olisi ylempi korkeakoulututkinto."

Jorma Tanner teki vahinkoilmoituksen yksin.

Jorma Tanner:
”Pyysin sairaalasta potilasasiamieheltä apua niin mä sain lomakkeet käteen, että tässähän nämä on. Siinä oli se apu, minkä mä sain sieltä."

Tanner valitti potilasvakuutuskeskuksen päätöksestä potilasvahinkolautakuntaan. Se on itsenäinen potilasvahinkoasioita käsittelevä asiantuntijaelin. Sen jäseninä on niin lääkäreitä kuin lakimiehiäkin. Vajaasta viidesosasta potilasvakuutuskeskuksen päätöksistä valitetaan lautakuntaan, käsiteltäviä tapauksia on vuosittain runsas tuhat.

Reima Palonen:
”Suurin osa asioista jotka menee, on sellaisia joista me ollaan katsottu että ei ole aiheutunut potilasvahinkoa. Sitten myös tietysti niitä asioita joissa me ollaan katsottu, että vahinko on aiheutunut. Potilas on eri mieltä siitä, minkälainen on potilaslisävahingon laajuus ja vaikka oltaisiin siitäkin yhtä mieltä, niin voidaan olla eri mieltä korvauksista mitä pitäisi maksaa.”

Viidesosassa potilasvahinkolautakunnan käsittelemistä tapauksista maksetaan potilaalle lisäkorvauksia.

Tannerin tapauksessa potilasvahinkolautakunta totesi, että ilman potilasvahinkoakin olisi todennäköistä, että Tanner ei olisi toipunut täysin oireettomaksi. Potilasvahingosta aiheutunut pysyvä haitta määriteltiin lieväksi, haittaluokkaan kaksi kuuluvaksi. Asteikko ulottuu yhdestä 20:een.

Lautakunta korotti Tannerin kertakorvauksen 3500 euroon. Tannerille on maksettu myös lääkekorvauksia.

Jorma Tanner:
"Onhan tämä aika kumma juttu, että viedään työkyky ja sitten kumminkaan ei makseta siitä mitään ansiotulon menetyksiä, ei yhtään mitään. Katsotaan vaan, että olisit muutenkin ollut työkyvytön."

Vaasan keskussairaalassa ollaan oltu edelläkävijöitä potilasturvallisuuden kehittämisessä. Viisi vuotta sitten havahduttiin epäkohtiin lääkkeidenjakokäytännöissä.

Marina Kinnunen:
"Lääkehoidossa on monia vaiheita liittyen siihen kirjaamiseen, liittyen siihen lääkkeen jakamiseen, siihen antamiseen, et se kokonaisuudessa on hyvin riskialtis prosessi."

Käytännöt yhtenäistettiin kaikilla osastoilla.

Marina Kinnunen:
"Kun henkilöstö kiertää, jos eri osastoilla on esim. potilaspaikat merkitty eri tavalla, että ykköspaikka on toisella osastolla ikkunalla ja toisella osastolla se onki ovelta se ykköspaikka, niin voitte kuvitella jos ihminen kiertää; näitten osastojen välillä ni se on vähän hankala muistaa että mites täällä nyt menikään se. Eli se on tämmösiä ihan konkreettisia yhtenäistämisiä ollu, eli nyt potilaspaikat on merkitty samalla tavalla ja lääkekuppien väritys on samat jokaisella osastolla et aamukuppi on saman värinen joka osastolla, eikä niin et kaikki on ite valinnu et meil on punanen aamukuppi tai keltanen aamukuppi."

Tiedonkulun parantaminen on edelleen iso haaste. On sattunut tapauksia, jossa väärär potilas on viety laboratoriokokeisiin tai leikkaukseen.

Marina Kinnunen:
"Eli se että ensinnäkin tunnistetaan potilaat oikein, et tehdään aina oikealle potilaalle oikeat asiat."

Vaasassa alettiin myös kirjata haittatapahtumia. Järjestelmään ilmoitetaan paitsi vaaratilanteet myös ”läheltä piti” -tilanteet.

Marina Kinnunen:
"Lääkehoidossa on paljon läheltä piti tilanteita, tai sitten saattaa olla just tämmönen et potilas ei oo saanu jatkohoitoaikaa ja sit joku ihan sattumoisin on käyny papereita läpi, ja huomaa et hetkonen, tästä ei oo lähteny kutsua tai tää ei oo menny eteenpäin."

Pahimmillaan potilaan tauti voi edetä; niin, että seuraukset tietokatkosta voivat olla vakavat. Tyypillisiä; vaaratilanteita ovat myös potilaiden kaatumiset sekä sairaalassa potilaisiin tarttuvat infektiot.

Vaasan keskussairaalassa kirjattiin viime vuonna 1500 haittailmoitusta. Näistä kuutisenkymmentä prosenttia on ollut niin sanottuja läheltä piti-tilanteita.

Marina Kinnunen:
"Meil on ollu pyrkimyksenä se, et joka vuosi saatais enemmän näit ilmotuksia. Eli se jos ilmotuksia ei tehdä ollenkaan, ei missään nimessä kuvaa sitä, että ollaan turvallisia. Vaan se kuvaa ennemmin ehkä sitä, että ei ees havaita niitä tilanteita, ei keretä, ilmoittamaan niitä tai ei viitsitä ilmoittaa niitä."

Yliopistolliset sairaalat sekä; suurin osa keskussairaaloista käyttää sähköistä raportointijärjestelmää, jonne henkilöstö voi anonyymisti ilmoittaa hoidon haittoja tai ”läheltä piti” -tilanteita. Ilmoituksia on järjestelmään kirjattu tämän mennessä 250 000 ja niitä kertyy nykytahdilla noin 100 000 vuodessa.

Virheiden vapaaehtoinen kirjaaminen on yleistynyt eri sairaaloissa, mutta systemaattisesti sitä ei kaikkialla vieläkään tehdä.

Paavo Koistinen:
"Tämä on yksi suuri epäkohta. Kyllä tämän päivän tietotekniikalla pitäisi nämä; saada tilastoitua eri yksiköistä."

Tanner ei tyytynyt potilasvahinkolautakunnan päätökseen.

Jorma Tanner:
"Ainut valituskeino on sitten oikeusasteet, että mun täytyy lähteä oikeuteen itse taistelemaan."

Tanner palkkasi asianajan ja nosti potilasvakuutuskeskusta vastaan kanteen ansiotulon menetyksistä sekä siitä, että hänen mielestään nimenomaan hoitovirhe on aiheuttanut hänen työkykynsä menetyksen.

Joulukuussa 2007 Tanner hävisi jutun.

Jorma Tanner:
"Mun olis pitänyt maksaa "PVK":lle 26 000 euroa plus asianajajakulut. Yhteensä 35 000 - 40 000 euroa."

Käräjäoikeuden mukaan oli äänyt näyttämättä, että potilasvahinko olisi yksin Tannerin senhetkisen työkyvyttömyyden aiheuttaja.

Jorma Tanner:
"Siellä vedottiin esim. että mulla on armeija-ajoista lähtien ollut selkävaivaa ja armeija-ajoista lähtien jatkuvia issias-jaksoja. Ihmeellisiä jaksoja, kun mä en tiedä niitä, kun olen armeijan käynyt ihan normaalisti KRH joukoissa eli kantanut heittimiä ja juossut metsissä Santahaminassa."
"Tuntui aika karmeelta, että näin maksamaan joutuis. Joutuis taloja myyntiin ja muuta. Elikkä ainut vaihtoehto oli lähteä valittamaan sitä hovioikeuteen."

Jälleen kului vuosi. Lokakuussa 2008 Tanner sai hovioikeudessa osavoiton.

Jorma Tanner:
"Haittaluokan nosto oli ainut, mikä oli muutosta. Se, että katsottiin, että puolet oli perussairautta ja puolet hoitovirhettä, mutta haittaluokka nousi. Silloin mä sain tietysti haittaluokan nostosta pienen korvauksen taas enemmän. Oikeudenkäyntikuluja puoliteltiin siinä."
"Tuntuu se aika rankalta. Ei minkäänlaisia ansiotulon menetys korvauksia periaatteessa, ei eläkekertymää tule. Se oli ihan niin kuin plus miinus nolla."

Käräjäoikeuteen päätyy vuosittain parikymmentä; potilasvakuutuskeskusta vastaan nostettua kannetta.

Toimittaja:
"Kuinka helppo sen potilaan on saada apua jostakin tehdäkseen näitä uusia hakemuksia ja valituksia?"

Paavo Koistinen
"Hyvin vaikea. Hyvin vaikea, että minun näkemykseni mukaan Suomessa on muutama, muutamia voi sanoa, että juristeja, jotka ovat erikoistuneet tähän potilaiden edun ajamiseen ja Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilaslautakunnan asioiden tiimoilta ja pystyvät niinkun katsomaan sitä kokonaisuutt"

Vahingonkorvausasioista väitelleen oikeustieteen tohtorin mielestä; yleisestä tuomioistuimesta saa harvoin apua.

Mikael Saarikoski:
"Se on pitkä ja kivinen tie, ja hyvin todennäkösesti johtaa tappioon. Ei voi edellyttää, että heillä on erityisosaamista nimenomaan potilasvahinkoasioihin liittyen, jotka on vaikeita lääketieteellisiä kysymyksiä yleensä;. Mikä on nyt ollu se ammattistandardi, joka olis pitäny saavuttaa, ei juristilla mitään käsitystä siitä voi olla, nämä ihmiset käsittelee sitten näitä asioita käräjä- ja hovioikeuksissa, ja jos on olemassa potilasvahinkolautakunnan ratkasu siitä asiasta, on erittäin vaikee saada se käännetyks toiseks käräjäoikeudessa. Voi tietysti yrittää keäämällä vastatodistelua, uusia asiantuntijoita, hankkia professori-, dosenttitasoisia asiantuntijoita, ja koettaa saada käännettyä sitä ratkasua, mutta erittäin harvoin siinä kyllä onnistutaan sitten."

Saarikoski on toiminut sivutoimisena esittelijänä potilasvahinkolautakunnassa ja on tällä hetkellä sivutoimisena esittelijänä vakuutuslautakunnassa. Saarikoski on myös avustanut Jorma Tanneria.

Toimittaja:
"Kuinka oikeudenmukainen tämä potilasvahinkovakuutusjärjestelmä on?"

Mikael Saarikoski:
"Se on tietysti katsojan vinkkelistä, mutta sisäpiiriläisenä voin sanoo, ett kyllä keskimäärin hyvinkin oikeudenmukaista."

Potilasliiton Paavo Koistisen mielestä on nähtävissä;, että potilaat eivät usko korvausjärjestelmään.

Paavo Koistinen:
"Täytyisi pystyä kertomaan Potilasvakuutuskeskuksen myöskin selkeästi se, mihin ne päätökset niin kun perustuu yksilön osalta, hyvin selkeästi ja selväpiirteisesti"

Mikael Saarikoski:
"Hän ehkä saa oikeaan osuvan päätöksen, mutta hän ei saa kunnolla huolellisesti perusteltua päätöstä, missä pohditaan eri vaihtoehtoja, jotka tekevät hänelle selväksi minkä takia asia ratkaistiin niin kuin se ratkaistiin. Ja hän sen päätöksen saatuaan pystyy vielä miettimään sen yhden ylimääräisen kerran kannattaako hänen tehdä tässä asiassa todennäkösesti hylkyyn johtava muutoksenhaku, tai varsinkaan nostaa vakuutusyhtiötä vastaan kanne käräjäoikeudessa, jossa aiheutuu todennäköisesti kymmenien tuhansien eurojen kuluvastuu."

Saarikosken mukaan potilasvahinkolautakunta jää käytännössä ainoaksi todelliseksi muutoksenhakutieksi.

Mikael Saarikoski:
"Ihminen saa kerran muutosta potilasvakuutuskeskuksen päätökseen ja sitten se on se potilasvahinkolautakunnan ratkaisu käytännössä. Normaalisti ajatellaan, että muutosta pitä;is voida hakee vähintään kaks kertaa, mutta todellisuudessa se on se yksi kerta, johon se juttu päättyy.."

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL yrittää nyt parantaa potilasturvallisuutta. Haittatapahtumia torjutaan mm lisäämällä henkilökunnan koulutusta ja kommunikaation avoimuutta.

Marina Erhola:
”Itse pidän tärkeänä sitä, että ei puhuta pelkästään potilasvahingoista, hoitovirheistä, vaan puhutaan myös niistä läheltä piti tapahtumista. Ne on juuri niitä mistä voidaan oppia ja opitaankin.”

Vaasan kokemukset osoittavat, että muutos on hidasta.

Marina Kinnunen:
"Ei se aina helppoa oo, et kylhän kun ihmiset tottuu tekemään työtä jollain tietyllä tavalla, ni sitä pidetään aika pitkälle kiinni ihan varmasti joka organisaatiossa. Että tietenkin, kun halutaan parantaa potilaita ja ihmisiä, niin ei se oo helppoa jos asiat menee pieleen."
"Meidän on hyväksyttävä se, että kaikki tekee virheitä, mut me ei saada hyväksyä sitä, et niiden virheiden seuraukset kohdistuu siihen potilaaseen. Ja nyt onki herätty siihen et meidän täytyy tehä tällasia suojaavia elementtejä et jos yks ihminen unohtaa jonkun asian nini se ei saa johtaa siihen että potilas vahingoittuu, vaan siinä täytyy olla joku seinä välissä et se huomataan aikasemmin ennen kun se potilas vahingoittuu."

Marina Erhola:
"Pitkälle on myös kyse siitä, että miten kuunnellaan potilasta ja potilaan tarinaa ja omaisia. Potilashan on ainut, joka käy läpi tämän prosessin itse. Ammattilaiset voivat vaihtua, mutta potilas käy läpi. Suomessa on aika paljon parantamisen varaa myös siinä, potilaan, asiakkaan mukaan ottamisessa tähän prosessiin."

Paavo Koistinen:
"Kun potilas kokee, että hän ei ole tullut kuulluksi, niin hänellä kun voi olla fyysinen vaiva, mutta hänelle voi tulla myös psyykkisiä vaivoja sen jälkeen, kun hän alkaa kokea, että tuota, hän ei ole saanut sitä hoitoa, mitä on odottanut. Ennen kaikkea on se tärkeää, että, potilas täytyy sitoutua hoitoonsa."

Potilasturvallisuuden parantaminen edellyttää koko terveydenhuoltojärjestelmän muutosta.

Marina Erhola:
"Jos henkilöstön vaihtuvuus on kovin suurta, niin silloin on varsin ymmärrettävää, että virhemahdollisuuksia on myös paljon enemmä;n. Tietenkin se, että työ ja sen mitoitus on sellaista, että näihin asioihin on oikeasti aikaa paneutua jo ennen kuin potilas on siinä vastaanottohuoneessa ja sen jälkeen jatketaan potilaan kanssa keskustelua."

Oikeuskäsittelyä varten Jorma Tanner on hankkinut terveydentilastaan lausuntoja omilta asiantuntijalääkäreiltä.

Jorma Tanner:
"Se edellytti etsimään semmoisia lääkäreitä, jotka ovat huippuja Suomessa ja maksamaan kalliita maksuja heidän tutkimuksistaan ja lausunnoistaan, magneettikuvauksista ja muista."

Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkäreitä kritisoidaan usein siitä, että lausunnot haitan vakavuudesta ovat ristiriidassa hoitavan lääkärin lausuntojen kanssa.

Reima Palonen:
"Kyllä se yleensä syy lähtee varmasti siitä, että hoitavat lääkärit eivät välttämättä erota sitä ns. potilasvahinkojen lisävahinkoa siitä asiasta eli he ottavat siihen mukaan muutakin kuin sitä mikä on meiltä korvattavaa."

Toimittaja:
"Miten te pystytte sen erottamaan sitten paperien perusteella, että mikä on sitä hoidosta aiheutunutta lisävahinkoa?"

Reima Palonen:
"Se tietysti perustuu siihen asiantuntijalääkäriin pitkään kliiniseen kokemukseen, että hän on nähnyt paljon tapauksia, hoitanut sellaisia potilaita, hän pystyy arvioimaan mikä se todellinen todennäköinen sairaudenkulku olisi ollut ilman tätä lisävahinkoa."

Paavo Koistinen:
"Kun tämä asiantuntijalausunto on mennyt sitten joko sinne Potilasvahinkokeskuksella tai jopa tuomioistuimeen, niin sitä ei ole tarpeeksi huomioitu, vaikka kyseessä on ollut Suomen huippuasiantuntijoita. Ja tämä on kyllä, voi sanoa, potilaalle kova paikka."

Reima Palonen:
"Aina on mahdollista se, että ollaan eri mieltä perustellustikin asiasta, että lääketiede ei ole siinä mielessä; eksakti tiede, että voitais sanoa, että yks on oikeassa ja muut väärässä. Että on aina kuitenkin viime kädessä paremmin ja huonommin perusteltuja mielipiteitä, joista sitten tietysti myös tuomioistuimessa viime kädessä sitten tuomari päättää mikä todistelu on miltäkin osin uskottavaa."

Lääkäreiden todisteluiden uskottavuus on asia, johon Tanner on edelleen tyytymätön.

Jorma Tanner:
"Mä olen näitä todistajalausuntoja ja mitä oikeudessa on lausuttu aitiossa, mä olen verrannut asiakirjoihin. Mä olen hankkinut kaikki armeija-aikaiset paperit ja kaikki. Erittäin paljon olen tehnyt töitä, että olen saanut todistusaineistoa, koska mä joudun todistamaan itse nyt."

Tannerin mielestä on edelleen kiistanalaista, onko hänellä ollut aikaisemmin krooninen selkäsairaus. Oikeudessa tuotiin esille myös seikka, että Tanner olisi kieltäytynyt ammatillisesta kuntoutuksesta.

Jorma Tanner:
"Jos siellä kerrotaan, että ei ollut motivoitunut vaikka kuntoutukseen. Pitäis olla näyttöä sitten tälle asialle. Että mulle on tarjottu useaan otteeseen ammatillista kuntoutusta, mutta kun ei löytynyt ainuttakaan paperia, että sitä olis kukaan lääkäri tarjonnut, ei ole Kela tarjonnut ei ole eläkevakuutus tarjonnut. Kaikki ovat katsoneet, että ei ole kuntoutettavissa."
"Siellä ollaan puhuttu ehkä vähän sellaista fiktioin puolta aika monessakin asiassa."

Tanner on vienyt asian poliisitutkintaan.

Toimittaja:
"Kuinka pitkälle olet valmis viemään tätä?"

Jorma Tanner:
"Katsotaan nämä kotimaan keinot ensin ja sitten katsotaan tämä rakas EU.
On erittäin raskasta, kun joutuu todistamaan kaiken. Näyttöhän jää ihan täysin potilaan varaan, miten potilas jaksaa kerätä näytön hankkia ja saa sen. Siinä on erittäin paljon ongelmia sen hankkimisessa ja saamisessa. Varsinkin jos on todella kipeä, niin se vaatii aika paljon ihmiseltä, että jaksaa lähteä sitä tekemään."
"Kyllä se tuntuu aika kohtuuttomalta, että mä olen periaatteessa miinuksen puolella rahallisesti ja vaikka olen näyttänyt, että on tapahtunut hoitovirhe."