Max Perttula on hajulla tuoksuista

Julkaistu 20.04.2012 - 10:21. Päivitetty 16.08.2013 - 10:35

Satoja tuoksuja tunnistava Max Perttula on Suomen ainoa parfymööri. Hän loihtii tilauksesta vaikka hirsimökin aromin, takkatulella tai ilman. Itseään kakistelematta kylähulluksi nimittävä monitoimimies on heittäytynyt ”lapsenomaisella innolla” myös kuvataiteen, musiikin ja designin pariin.

Yle esitti vuonna 2010 Jari Kokon ohjaaman dokumentin 44500 Max – The Perfumer, jonka tuotti mediatoimisto Zerkalo. Elokuvan jälkeen Max Perttula siirtyi Zerkalon palkkalistoille, ja hänen Max Joacim Cosmetics -yrityksensä lopetti toimintansa toistaiseksi.

YouTubessa on katsottavana useita Max Perttulan itse tekemiä musiikkivideoita. Niiden aihepiiri liikkuu yritteliäisyyden ylistyksestä ja työttömyysprotestista homoerotiikkaan, s/m-seksihuumoriin ja kosmisiin scifi-näkyihin.

Max Perttula (s. 1972) on itseoppinut kosmetiikkatehtailija, jolla on oma laboratorio ja tuotemerkki Max Joacim Cosmetics. Kutsumusammatti alkoi 7-vuotiaana ihovoiteiden valmistuksesta. Tuoksujen maailmaan hän alkoi perehtyä teini-iässä. Nykyään Perttula sanoo pystyvänsä rakentamaan mistä tahansa tuoksusta rekonstruktion laboratoriossaan.

Hajuvesien valmistus tapahtuu paljolti intuition varassa. Pikkutarkassa touhussa jopa gramman tuhannesosa saattaa muuttaa koko tuoksun. Tuoksu on sitä vaikeampi toteuttaa, mitä miedompi se on. Joka tuoksussa on minimissään 40 ainesosaa, luksusparfyymeissa jopa sata.

Eri aineksia yhdistelemällä parfymööri luo mielleyhtymiä. Miehille tarkoitettuun Helsinki Spirit Men -hajusteeseen Perttula onnistui saamaan niin onnistuneen setelipaperin ja painomusteen tuoksun, että muuan numismaatikko pystyi nimeämään juuri samalta haisevan setelin. Uudessa Eau de Finlande -parfyymissä tuoksuvat koivunnuput ja järvivesi.

Perttula pyöritti viisi vuotta omaa kosmetiikkayritystään, josta Keski-Suomen alueuutiset teki uutisen vuonna 2006. Perttulan laboratorio oli kehittänyt mm. Viitasaaren kaupungille oman nimikkotuoksun.

Vuonna 2010 parfymöörin otti palkkalistoilleen mediatoimisto Zerkalo. Oheisen tv-haastattelun aikoihin Perttula oli pyrkimässä tuotteineen ulkomaisille markkinoille. Suomi ei voi kehua tuoksukulttuurin perinteellään, mutta kymmenen viime vuoden aikana suhtautuminen hajusteisiin on muuttunut, ja nuoret miehetkin ovat alkaneet vahvistaa itsetuntoaan kosmetiikalla.

Max Perttula kertoo olleensa rutiköyhä koko ikänsä ja uhranneensa kaiken tuoksuvalle unelmalleen. Perheen mukana Ruotsista paluumuuttaneen pojan alkuaika Suomessa oli helvettiä: häntä kiusattiin puutteellisesta kielitaidosta ja ääntämyksestä, ulkonäöstä ja kodin köyhyydestä. ”Ja sitten vielä harrastuksena oli kosmetiikka!” Kiusaaminen kasvatti kuitenkin sisua ja riippumattomuutta, ”yksinäisen suden mentaliteettia”. Sisukkuutta painotti myös isä, jolta Max omaksui isänmaallisen ”Suomi-äijä-asenteen”.

Elämänsä pahimpana virheenä Max pitää sitä, että kertoi muille homoseksuaalisuudestaan vasta 26-vuotiaana. Hän peitti suuntautumisensa biletyksellä, kulutti hirmuiset määrät alkoholia ja näytteli heteroa. Mielessä oli muuttaminen jonnekin kauas, ja mielessä pyöri itsetuhoisiakin ajatuksia. Tultuaan kaapista ulos hän huomasi pelänneensä asiaa turhaan: perhe suhtautui asiaan loistavasti, ja kavereita tuli jopa enemmän.

Max on ylpeä viiksistään ja rakastaa nahkavaatteita, koska ne sopivat hänelle, tuoksuvat hyvältä ja ovat provokatiivisia. Hajuvesien ohella hän on tehnyt musiikkia ja omia musiikkivideoita, veistoksia ja maalauksia, suunnitellut koruja ja vaatteita ja toiminut omien tuotteidensa mallina. Max on saanut moniaista yrityksistään negatiivistakin palautetta mutta myös valtavasti kannustusta. Kappale Kylähullu jousimies kertoo tekijästä itsestään: hän hyppää ”hälläväliä-innolla” eri projekteihin muiden mielipiteistä välittämättä. ”Ja kaikista tuotoksista näkyy, että mulla on ollut hauskaa niitä tehdessä.”

Teksti: Jukka Lindfors