Hyppää pääsisältöön

Max Perttula on hajulla tuoksuista

Satoja tuoksuja tunnistava Max Perttula on Suomen ainoa parfymööri. Hän loihtii tilauksesta vaikka hirsimökin aromin, takkatulella tai ilman. Itseään kakistelematta kylähulluksi nimittävä monitoimimies on heittäytynyt ”lapsenomaisella innolla” myös kuvataiteen, musiikin ja designin pariin.

Tietolaatikko

Yle esitti vuonna 2010 Jari Kokon ohjaaman dokumentin 44500 Max – The Perfumer, jonka tuotti mediatoimisto Zerkalo. Elokuvan jälkeen Max Perttula siirtyi Zerkalon palkkalistoille, ja hänen Max Joacim Cosmetics -yrityksensä lopetti toimintansa toistaiseksi.

YouTubessa on katsottavana useita Max Perttulan itse tekemiä musiikkivideoita. Niiden aihepiiri liikkuu yritteliäisyyden ylistyksestä ja työttömyysprotestista homoerotiikkaan, s/m-seksihuumoriin ja kosmisiin scifi-näkyihin.

Max Perttula (s. 1972) on itseoppinut kosmetiikkatehtailija, jolla on oma laboratorio ja tuotemerkki Max Joacim Cosmetics. Kutsumusammatti alkoi 7-vuotiaana ihovoiteiden valmistuksesta. Tuoksujen maailmaan hän alkoi perehtyä teini-iässä. Nykyään Perttula sanoo pystyvänsä rakentamaan mistä tahansa tuoksusta rekonstruktion laboratoriossaan.

Hajuvesien valmistus tapahtuu paljolti intuition varassa. Pikkutarkassa touhussa jopa gramman tuhannesosa saattaa muuttaa koko tuoksun. Tuoksu on sitä vaikeampi toteuttaa, mitä miedompi se on. Joka tuoksussa on minimissään 40 ainesosaa, luksusparfyymeissa jopa sata.

Eri aineksia yhdistelemällä parfymööri luo mielleyhtymiä. Miehille tarkoitettuun Helsinki Spirit Men -hajusteeseen Perttula onnistui saamaan niin onnistuneen setelipaperin ja painomusteen tuoksun, että muuan numismaatikko pystyi nimeämään juuri samalta haisevan setelin. Uudessa Eau de Finlande -parfyymissä tuoksuvat koivunnuput ja järvivesi.

Perttula pyöritti viisi vuotta omaa kosmetiikkayritystään, josta Keski-Suomen alueuutiset teki uutisen vuonna 2006. Perttulan laboratorio oli kehittänyt mm. Viitasaaren kaupungille oman nimikkotuoksun.

Vuonna 2010 parfymöörin otti palkkalistoilleen mediatoimisto Zerkalo. Oheisen tv-haastattelun aikoihin Perttula oli pyrkimässä tuotteineen ulkomaisille markkinoille. Suomi ei voi kehua tuoksukulttuurin perinteellään, mutta kymmenen viime vuoden aikana suhtautuminen hajusteisiin on muuttunut, ja nuoret miehetkin ovat alkaneet vahvistaa itsetuntoaan kosmetiikalla.

Max Perttula kertoo olleensa rutiköyhä koko ikänsä ja uhranneensa kaiken tuoksuvalle unelmalleen. Perheen mukana Ruotsista paluumuuttaneen pojan alkuaika Suomessa oli helvettiä: häntä kiusattiin puutteellisesta kielitaidosta ja ääntämyksestä, ulkonäöstä ja kodin köyhyydestä. ”Ja sitten vielä harrastuksena oli kosmetiikka!” Kiusaaminen kasvatti kuitenkin sisua ja riippumattomuutta, ”yksinäisen suden mentaliteettia”. Sisukkuutta painotti myös isä, jolta Max omaksui isänmaallisen ”Suomi-äijä-asenteen”.

Elämänsä pahimpana virheenä Max pitää sitä, että kertoi muille homoseksuaalisuudestaan vasta 26-vuotiaana. Hän peitti suuntautumisensa biletyksellä, kulutti hirmuiset määrät alkoholia ja näytteli heteroa. Mielessä oli muuttaminen jonnekin kauas, ja mielessä pyöri itsetuhoisiakin ajatuksia. Tultuaan kaapista ulos hän huomasi pelänneensä asiaa turhaan: perhe suhtautui asiaan loistavasti, ja kavereita tuli jopa enemmän.

Max on ylpeä viiksistään ja rakastaa nahkavaatteita, koska ne sopivat hänelle, tuoksuvat hyvältä ja ovat provokatiivisia. Hajuvesien ohella hän on tehnyt musiikkia ja omia musiikkivideoita, veistoksia ja maalauksia, suunnitellut koruja ja vaatteita ja toiminut omien tuotteidensa mallina. Max on saanut moniaista yrityksistään negatiivistakin palautetta mutta myös valtavasti kannustusta. Kappale Kylähullu jousimies kertoo tekijästä itsestään: hän hyppää ”hälläväliä-innolla” eri projekteihin muiden mielipiteistä välittämättä. ”Ja kaikista tuotoksista näkyy, että mulla on ollut hauskaa niitä tehdessä.”

Teksti: Jukka Lindfors

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?