Rikkinäisiä ja kulahtaneita vaatteita ei saa viedä vaatekeräyksiin eikä kirpputoreille. Tällä hetkellä ne menevät enimmäkseen kaatopaikoille. Tulevaisuudessa kaikki on toivottavasti toisin.
Vuonna 2010 Suomessa pantiin sekajätteisiin noin 75 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Arviolta kolme neljäsosaa tästä lumppukasasta meni kaatopaikoille. Neljäsosa poltettiin voimaloissa lämpöenergiaksi.
Tekstiilit ovat kuitenkin arvokasta raaka-ainetta. Esimerkiksi eko-ompelijat tekevät vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä uudenveroisia asusteita. Materiaaliksi kelpaavat monenlaiset tekstiilit, vaikkapa rikkinäiset vaatteet. Reikäisistä farkuista voi ottaa talteen ehjät osat ja vetoketjun. Näistä tarpeista ompelija taikoo vaikka hameen.
Vain hyvin likainen tai hyvin ohueksi haperoitunut kangas ei kelpaa enää ompeluun.
Materiaalipula rajoittaa eko-ompelijoita
Eko-ompelijoita on Suomessa ainakin 150. Yrittäjien määrä kasvaa sitä mukaa kun ekomuoti voittaa alaa. Ompelijoiden luovuutta rajoittaa kuitenkin se, että materiaalia on vaikea saada kasaan, kertoo Suomen ekoyrittäjien puheenjohtaja Mirjami Malleus-Lemettinen.
- Ompelija joutuu haalimaan yksittäisiä vaatekappaleita kirpputoreilta. Pientäkään sarjatuotantoa on vaikea tehdä, koska tasalaatuista materiaalia on vaikea löytää tarpeeksi paljon. Jos haluaisi ommella samaa vaatetta vaikkapa useampaa kokoa, vaikeaksi menee, Malleus-Lemettinen selittää.
Ekovaatebisnes voisi saada vauhtia, jos materiaaleja olisi helpommin saatavilla. Malleus-Lemettinen onkin perustamassa omaan ompelimoonsa Helsinkiin pientä materiaalipankkia muita ompelijoita varten. Tavaraa materiaalipankkiin saavat tuoda ompelimon omat asiakkaat samalla kun teettävät itselleen vaatteita.
Lumpusta voi tehdä vaikka mitä
Turengissa Etelä-Hämeessä toimii Dafecorin tehdas. Se tekee lumpuista uutta kuitua. Kuidusta valmistuu mm. öljynimeytysmattoja teollisuuden käyttöön.
Tehtaan materiaalista puolet on tekstiiliteollisuuden hukkapaloja. Toinen puoli tulee kirpputoreilta, jonne ihmiset ovat dumpanneet myyntiin kelpaamatonta vaatetta. Tehtaan toimitusjohtaja vakuuttaa, että melkein mikä tahansa tekstiili käy.
- Periaatteessa meille kelpaa kaikki tekstiilimateriaali, joka on puhdasta. Mekaaniset haitat, eli napit ja vetoketjut pitää poistaa, kertoo Risto Saha.
Tehdas pystyy hyödyntämään lähes kaikki eri tekstiilikuidut: villan, puuvillan, erilaiset tekokuidut ja sekoitekankaat. Vain monikerroksiset ulkoiluvaatteet eivät mene koneista läpi. Myöskään likaista vaatetta ei voi käyttää.
Mahdollisuudet lumpun hyötykäytölle ovat lähes rajattomat. Dafecor tekee myös kasvualustoja puutarhoille, huonekalujen pehmusteita, parketinalusmattoja ja eristenauhaa hirsirakentamiseen. Maailmalla lumpuista tehdään esimerkiksi pehmusteita autojen sisustukseen ja lämpöeristeitä talojen seiniin.
Näiden uusiotuotteiden täytyy tietysti pärjätä markkinoilla laadussa ja hinnassa uusista kuiduista tehdyille tuotteille. Mutta kierrätystuotteiden kysyntää voisi edistää myös tietoisilla päätöksillä.
- Esimerkiksi julkisissa hankinnoissa voitaisiin painottaa ympäristömyönteisyyttä. Kun kunnat, puolustusvoimat ja muut julkiset yhteisöt tekevät hankintapäätöksiä, sillä pitäisi olla kilpailuarvoa, jos tuote on tehty ympäristömyönteisesti, kaavailee Risto Saha.
Voisi myös kuvitella, että vaikkapa jollekin suurelle rakennusliikkeelle olisi hyvää mainosta, jos se lupaisi käyttää rakentamisessa kierrätystuotteita.
Lumppujen kierrätystä ideoidaan Forssassa
Forssan seudulla on tehty suunnitelmia laajamittaisesta lumppujen hyötykäytöstä. Hämeen ammattikorkeakoulussa ja Forssan seudun kehittämiskeskuksessa on valmistunut pari esiselvitystä siitä, miten lumppujen keräily ja lajittelu voitaisiin hoitaa.
Suunnitelman mukaan jonkun suuren kauppaketjun myymälöihin sijoitetaan tekstiilien keräilylaatikot. Niihin ihmiset voisivat tuoda ylijäämätekstiilinsä. Kaupoista tekstiilit kuljetettaisiin materiaalipankkiin. Materiaalipankissa tekstiilita lajiteltaisiin. Forssassa voisi olla yksi pankki, muualla Suomessa pari muuta.
Materiaalipankista tekstiilejä saisivat eko-ompelijat, kierrätystehtaat, kirpputorit ja kaikki muutkin tarvitsijat. Vain käyttökelvoton jämä menisi polttolaitoksille.
Idea on vielä kehittelyasteella. Parhaillaan selvitetään, millainen yrittäjä voisi pyörittää materiaalipankkia. Suurin kysymys on se, löytyykö lumpulle tarpeeksi jatkojalostajia. Kansalaisia lietsotaan keskustelemaan aiheesta.
- Olemme perustaneet tänne Suomen Poistotekstiilit-yhdistyksen, jolla lähdetään hakemaan tälle aiheelle lisää huomioarvoa, kertoo yksi hankkeen vetäjistä, Helena Hinkkala.
Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa, jota aihe kiinnostaa.
Lumpuille tulee kaatopaikkakielto
Vuonna 2016 tekstiilijätteelle joka tapauksessa tapahtuu jotain. Silloin tulee voimaan uusi kaatopaikka-asetus, joka näillä näkymin kieltää kokonaan tekstiilien viemisen kaatopaikalle. Todennäköisin ratkaisu on se, että jätteen polttamista lisätään. Suomessa toimii jo kolme sekajätettä polttavaa laitosta ja ainakin viisi uutta on suunnitteilla.
Mutta muitakin vaihtoehtoja siis on. Kuningaskuluttaja selvitti, mitä lumpuille kannattaisi tehdä, nimenomaan ympäristöä ajatellen.
D-mat Oy teki meille laskelman, josta näkyy eri kierrätysvaihtoehtojen hyöty.
Laskelma perustuu materiaali-intesiteettikertoimiin eli lyhennettynä MIT-kertoimiin. Se kertoo, kuinka paljon luonnonvaroja tarvitaan tietyn hyödykkeen tuottamiseen. Mukaan lasketaan uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat, vesi, ilma ja viljelyyn käytetty maa-ala ja eroosio. Käytettyjen luonnonvarojen määrää mitataan kiloilla.
Laskelmamme lähtökohtana on kilo lumpputekstiiliä, josta jalostetaan erilaisia tuotteita.
Luonnon kannalta arvokkainta olisi valmistaa lumppukilosta vaatteita ja korvata niillä uudesta kuidusta tehdyt vaatteet. Tämä säästäisi noin 10 kg luonnonvaroja.
Toinen vaihtoehto on öljynimeytysmatto, joka korvaa vastaavan määrän uudesta polypropeenikuidusta valmistettua mattoa. Tämä vaihtoehto säästää 1,6 kg luonnonvaroja.
Kolmas vaihtoehto on lumppukilon polttaminen lämpöenergiaksi voimalaitoksessa. Silloin se korvaa muita polttoaineita. Tämä säästää luonnonvaroja kaikkein vähiten eli 1 kilogramman.
Parhaassa mahdollisessa maailmassa tekstiilit eläisivät monta eri elämää. Ensin vaate palvelisi pari-kolme kierrosta vaatteena. Sen jälkeen se kelpaisi vielä vaikkapa öljynimeytysmaton raaka-aineeksi. Vasta täysinpalvellut öljynimeytysmatto päätyisi polttoaineeksi lämpövoimalaan.
Virpi Väisänen, Kuningaskuluttaja, Tutkiva asia, YLE
