Hyppää pääsisältöön

Vuorelle nousu pohti naisen osaa, äitiyttä ja aborttia

Kristiina Halkola tulkitsi vuonna 1982 väkevästi Elvi Sinervon novelliin perustuvan monodraaman, jossa nainen joutuu tuskaisasti punnitsemaan äitiyttä, työtä ja vaikuttamista. Uusi raskaus asettaa hänet kipeän valinnan eteen.

Katariina Lahden ohjaama yksinpuhelu perustuu Elvi Sinervon vuonna 1948 julkaiseman Vuorelle nousu -kokoelman niminovelliin. Kertomuksen nainen on työväen sivistysjärjestön opintosihteeri, ja hänen miehensä kaupungininsinööri ja poliitikko.

Avioparilla on takanaan vuosia työväenjärjestöissä ja vankilassa vakaumuksensa tähden. Vankeudenaikaiset harvat tapaamiset olivat naiselle "vuorelle nousuja", joissa hänet valtasi "yhteisen näkemisen ja eteenpäinmenon riemu".

Nainen on aiemmin kieltänyt halunsa tulla äidiksi, mutta ensimmäinen synnytys muuttaa hänen suhtautumisensa. Pian pariskunnalla on kaksi lasta. Nainen yrittää olla hyvä äiti, mutta kokee tuskaisesti riittämättömyytensä. Hän väliin vihaa parkuvaa lasta, väliin katuu asennettaan.

Yhteiskunnallisesti aktiivisen miehen mielestä vaimo on muuttunut tylsemmäksi "lastenkamariajattelunsa" myötä. Nainen iloitsee uudesta raskaudesta, mutta miehelle se ei ole mieleen. Hän ehdottaakin aborttia vedoten vaimon hermoihin ja fyysiseen heikkouteen. Hän arvelee myös naisen pakenevan äitiyteen vastuutaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Nainen häkeltyy miehen ehdotuksesta. Entä jos hän haluaisikin pitää lapsen? No, sinähän sen päätät, mies sanoo. Tämän vakuuttavan kuuloinen järkeily alkaa kuitenkin tehota, ja nainen alkaa itsekin etsiä syitä raskauden keskeyttämiseen. Kun lääkärikin pitää toimenpidettä järkevänä, nainen taipuu miesten näkemykseen.

Sairaalassa nainen nukutetaan toimenpidettä varten, mutta hän herää horroksesta kesken toimenpiteen. Pahinta on kuulla lääkärin loukkaavat kokkapuheet naisen tavarasta. Abortin jälkeen mielessä pyörivät itsetuhoiset ajatukset.

Näytelmä päättyy naisen hiipiessä katsomaan muiden äitien synnyttämiä vauvoja. Loppu jää avoimeksi: hän vakuuttaa nyt voivansa "nukkua rauhassa".

Teksti: Jukka Lindfors

  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto