Hyppää pääsisältöön

Punakoneen taituruuden taustalla oli voittamisen pakko

"Punakoneeksi" kutsuttu Neuvostoliiton legendaarinen jääkiekkomaajoukkue hallitsi MM-areenoita melkoisen suvereenisti 1960-luvulta 1980-luvun loppuun. Punapaidat olivat muita taitavampia ja kestävämpiä, mutta heillä oli myös takanaan valtava koneisto, jonka tehtävänä oli varmistaa, etteivät neuvostourheilijat häviä.

Tietolaatikko

Neuvostoliitto osallistui jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin ensi kertaa vuonna 1954, jolloin se saavutti myös ensimmäisen MM-kultansa. Vuodesta 1963 alkaen maa hallitsi MM-turnauksia lähes yksinvaltiaana kolmattakymmentä vuotta aina sosialismin romahdukseen asti. Olympiajääkiekossa Neuvostoliiton yli 20-vuotinen valtakausi alkoi vuonna 1956.

Jo neuvostopelaajien fyysiset ulottuvuudet olivat vaikuttavat, muistelee MM-joukkueiden vaatturi Erkki Nieminen oheisen ohjelman alussa. Maalivahti Vladimir Tretjak oli joka paikasta senttikaupalla Jorma Valtosta isompi.

Suomalaisvalmentaja Rauno Korpi pääsi seuraamaan neuvostoliittolaisia valmennusmetodeja läheltä jo uransa varhaisessa vaiheessa. Ohjelmaa tehtäessä hän valmisteli kirjaa Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen historiasta. Itse punakone-nimitys periytyi alun perin USA:sta, jossa sillä tarkoitettiin baseballjoukkue Cincinnati Redsiä.

Jääkiekko käynnistyi Neuvostoliitossa toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1954 muukin maailma havahtui huomaamaan, että jotain uutta on tapahtumassa: maa vei Kanadan suusta MM-kullan kisojen ensikertalaisena.

Monilla Neuvostoliiton kärkipelaajilla oli jääpallotausta. Se selittää osaltaan luistelutaidon ja runsaan syöttöpelin merkittävää osuutta neuvostojääkiekossa. Korven mielestä Kanadan "tunnelijääkiekko" oli itse asiassa paljon konemaisempaa kuin "punakoneen". Neuvostokiekossa otettiin riskejä, rakennettiin muista poiketen kokonaisia pelaajaviisikoita, vaihdeltiin paikkoja, puolustajat nousivat ylös jne.

Kanadassa noudatettiin tiukempaa pelipaikkakuria, ja sikäläinen pelityyli oli suoraviivaisempi ja ennakoitavampi. Korven erottelun mukaan Kanadan hyökkääjät hakivat koko ajan maalia, kun taas neuvostopelaajat hakivat syöttelemällä ja paikkoja vaihtelemalla varmaa maalia.

Rauno Korpi kehuu neuvostovalmennusta laaja-alaiseksi, fyysisesti monipuoliseksi ja mielikuvituksekkaaksi. Juuri neuvostoliittolaiset muuttivat jääkiekon kausipelistä ympärivuotiseksi, ja monet heidän valmennusopeistaan siirtyivät länsimaihinkin.

Valmennuksen nurja puoli oli sen "totalitaarisuus": 11 kuukautta vuodesta vietettiin ankaraa leirielämää, jonka aikana perheitä ei juurikaan tavattu. Pelaajien yksityiselämässä oli paljon ongelmia. Testejä ja harjoitteita varten oli valjastettu kokonaisia laitoksia. Kyseessä oli johtavan sosialistimaan kunnia ja maine, ja ohjelmassa jääkiekkovalmennusta verrataankin suurvaltojen avaruuskilpaan. Periaatteena oli, Korpi tiivistää, että "venäläisessä urheilussa ei saa hävitä".

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto