Hyppää pääsisältöön

Isyyden tunnustaminen on koruton riitti

Naimattoman parin lapsella ei ole virallisesti isää ennen isyyden tunnustamista. Yksimieliselle avoparille isyyden tunnustaminen on paperien allekirjoittamista virastossa. Isyystestejä voidaan päätyä tekemään äidin, isän tai varttuneen lapsen tahdosta. Isyyden tunnustamisella turvataan sekä lapsen että vanhempien oikeuksia.

Kesällä 1994 piti Osmon ja Mirjan perheessä kiirettä, sillä avoparin pikkutytär haluttiin kastaa isänsä nimelle. Sosiaalitoimistojen lomat olivat ruuhkauttaneet isyyden tunnustamisen. Mm. sukupuolisuhteen aloittamista tiedustelevia lomakkeita täytettiin ensin lastenvalvojan pöydän ääressä ja kiikutettiin sitten käräjäoikeuteen hyväksyttäväksi.

Seuraavina vuosina lapsia syntyi avoperheisiin entistä enemmän ja kuntien oli taivuttava helpottamaan tunnustamiseen liittyvää paperisotaa. Niinpä joissain kunnissa ei enää tarvinnut tehdä yksityiskohtaista selvistystä lapsen siittämisajankohdasta. Aikansa uutisjutussa avoliittoasetelmaa jouduttiin kuitenkin selittelemään mm. halulla testata parisuhteen toimivuutta tai häiden järjestämisen kalleudella.

Vuosituhannen vaihduttua isyyden tunnustamisen helpottamiselle nähtiin yhä suurempaa tarvetta, sillä jo 40 prosenttia lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Kun isyyslaki 1970-luvulla luotiin, vain viisi prosenttia ikäluokasta syntyi avioliiton ulkopuolella. Vanhaa ja perusteellista lainsäändäntöä kiiteltiin kuitenkin siitä, että isyyden purkamisia oli Suomessa hyvin vähän.

On myös miehiä, joiden on vaikea päästä isäksi lapselleen, vaikka miten haluaisivat. Jos mies on isyydestään vakuuttunut, hän voi yksinkin mennä tunnustamaan isyytensä sosiaaliviraston lastenvalvojalle. Kuitenkin kun lapsi syntyy avioliitossa, on äidin aviomies automaattisesti lapsen isä. Aviolapsen asema on niin suojattu, ettei mahdollisella avioliiton ulkopuolisella isällä ole tähän sananvaltaa. Ellei aviopari halua, ei lapsikaan voi vaatia isyyden selvittämistä kuin vasta vartuttuaan.

Vanhemmuuden selvittävien testien lainsäädäntö uudistui vuonna 2005. Laki päivitettiin vastaamaan dna-testejä ja samalla määriteltiin, miten kuolleen henkilön isyys voidaan määrittää dna-näytteestä. Jo vuosia aikaisemmin oli hämmästelty, miten 70-vuotias äiti ja hänen aikuiset poikansa oli määrätty testeihin jo edesmenneen isän isyyden varmistamiseksi.

Lainsäädäntö tuottaa myös kimurantteja tilanteita. Vuonna 2002 Laki & oikeus -ohjelmassa keskusteltiin raiskaajan perimysoikeudesta siittämäänsä lapseen. Raiskaajalla kun myös oli oikeus vaatia isyytensä tunnustettavaksi ja tulla näin vahvistetun sukulaissuhteen kautta lapsensa perijäksi.

Isyyden tunnustamista ja isyystestiä on yhteiskunnassa käsitelty myös kepeästi. Vuonna 1993 Väestöliitto lanseerasi leikkimielisen isyystestin, jossa lomakkeen humorististen vaihtoehtojen kautta heräteltiin suomalaisia miehiä arvostamaan isyyttään ja huolehtimaan itsestään paremmin.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto