Hyppää pääsisältöön

Rikostarinoita historiasta: Sisäministerin murha

Helmikuun 14. päivä 1922 Helsingin Töölössä kajahti kolme laukausta. Laukaukset osuivat silloisen hallituksen sisäministeriin Heikki Ritavuoreen. Ministeri kiidätettiin sairaalaan, jossa hänen todettiin kuolleen luotien aiheuttamiin vammoihin.

Sisäministeri Heikki Ritavuoren (1880–1922) surmattiin hänen kotitalonsa edustalla Nervanderinkatu 11:ssä. Tekopaikan läheisyydestä saatiin kiinni mies, joka ei tehnyt poliisille vastarintaa. Mies kertoi nimekseen Knut Ernst Tandefelt ja tunnusti ampuneensa sisäministeriä. Ampujan tarkoitus oli ollut paeta paikalta, mutta hän oli hermostuksissaan sormeillut taskussaan ollutta Colt-merkkistä asetta, joka laukesikin ja luoti osui itse ampujaa reiteen. Hänen onnistui kuitenkin ampua vielä tämän jälkeen ministeriä kolmesti. Rikoksella oli silminnäkijöitä. Rouva Gerda Ryti kertoi oikeudessa nähneensä, miten "lihava mies" ampui kolme laukausta kohti Ritavuorta, joka kaatui kotitalon eteen.

Jonkun oli tehtävä jotain punikkiministerin maanpetollisen toiminnan lopettamiseksi.― Ernst Tandefelt

Tekijä väitti toimineensa yksin, mutta murhan taustalla epäiltiin alusta lähtien olevan salaliitto. Poliisille Ernst Tandefelt kertoi murhan motiiviksi Ritavuoren toimet, joista oli kirjoitettu laajasti Hufvudstadsbladetissa. Esimerkkeinä hän mainitsi veljeilyn kommunistien kanssa ja Ritavuoren vihamielisen suhtautumisen karjalaisiin vapaustaistelijoihin. Tandefelt olikin sitä mieltä, että jonkun oli tehtävä jotain "punikkiministerin maanpetollisen toiminnan lopettamiseksi." Sisäministeri Heikki Ritavuori oli itsenäisyytemme alkuvuosien merkittävimpiä poliitikkoja. Hän toimi oikeusvaltion, tasa-arvon ja kansakunnan yhtenäisyyden puolesta. Näiden arvojen puolustaminen edellytti suurta rohkeutta tuon ajan yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Tandefelt tuomittiin murhasta ja hän sai alemmista oikeusasteista elinkautisen kuritushuonerangaistuksen, mutta korkein oikeus lähetti Tandelfeltin mielentilatutkimukseen. Lausunnon perusteella vankeusrangaistus aleni kahteentoista vuoteen. Vuonna 1927 Tandefelt oli istunut tuomiostaan viisi vuotta, kun hän tulikin toisiin ajatuksiin. Hän oli turhaan anonut tasavallan presidentiltä armahdusta. Tästä turhautuneena hän kirjoitti oikeuskanslerille kaksi kirjettä, joissa hän paljasti, että murhan takana oli ollut salaliitto. Murhaa oli ollut suunnittelemassa Tandelfeltin itsensä lisäksi kolme muuta henkilöä ja motiivi oli ollut poliittinen ja perimmäisenä päämääränä oli saada aikaan sotilasvallankaappaus ja uusi järjestys valtakunnassa. Nämä kolme mieshenkilöä pidätettiin kuulusteluja varten, mutta he kiistivät osallisuutensa murhaan. Näytti ilmeiseltä, että kolmikon tavoitteena oli alun alkaenkin saada Tandefelt yksin vastuuseen sisäministerin murhasta.

Tutkimukset olivat kestäneet kolme vuotta, kun ne yhtäkkiä lopetettiin. Siitäkin huolimatta, että oli selvästi osoitettavissa, ettei Tandefelt toiminut yksin. Oikeuskanslerin päätökseen lopettaa tutkimukset vaikuttivat myös vallinneet poliittiset olosuhteet. Lopettamispäätös nimittäin osuu samoihin aikoihin, kun Lapuan liikkeen suosio oli nousussa. Ernst Tandefelt pääsi ehdonalaiseen, kun hän oli kärsinyt tuomiostaan 8,5 vuotta. Hänet kuitenkin eristettiin vaarallisena henkilönä Nikkilän mielisairaalaan, jossa hän kuoli 72-vuotiaana vuonna 1948.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto