Hyppää pääsisältöön

Epämuodikasta katsottiin vähän hitaasti

Miksi pitää saada uudet farkut, vaikka vanhat ovat vielä ihan kestävät, äimistellään vuonna 1980 tehdyssä ohjelmassa. Muodista ja muodin orjuudesta tentataan kriittisesti vaatekauppiaita, tamperelaisia rokkareita ja muita nuoria.

Ohjelmaa tehtäessä huudossa oli 1950-luvun nostalgia, ja niinpä ensimmäisinä haastateltavina ovatkin Tampereen Hämeenkadulla aikaansa viettävät rock and roll -nuoret. Toimittajalle esitellään vanhoja spittareita sekä "alan rotseja" ja "alan paitoja".

Farkut olivat lyöneet siinä määrin itsensä läpi, että ajankohdan nuorisoa kutsutaan ohjelmassa "80-luvun siniseksi sukupolveksi". Mic Mac -liikkeen omistajalta Eila Salovaaralta ja Falmers-farkkuja valmistavalta Jouko Haapojalta tiukataan, paljonko farkkujen hinnoissa on muotilisää.

Erityinen nuorisolle suunnattu muoti vakiintui toden teolla vasta 1970-luvulla, ohjelma kertaa. Vaatekauppiaat olivat oppineet tajuamaan, että nuoriso oli merkittävä taloudellinen tekijä ja "otollista maaperää".

Nuoret ovat alttiita ryhmän paineelle, ohjelma varoittaa. Yhdenmukaiset trendit ovat vaateteollisuudelle edullisia, koska ne mahdollistavat pitkät valmistussarjat. Imatranajoissa haastatellut nuoret itsekin myöntävät kaveripiirin merkityksen pukeutumispäätöksissään. Jollei pukeudu muodinmukaisesti, toiset saattavat "katsoa vähän hitaasti", toteaa muuan tyttö.

Falmersin Jouko Haapojan mukaan kysyntä määrää Suomessa tarjonnan: "Ei kuluttajalle pysty tuputtamaan mitä tahansa." Myös osa nuorista kiistää vaateteollisuuden ohjailevan heidän valintojaan, vaikka vieressä istuvat tunnustavatkin elokuvien ja muodin vaikutuksen, jopa jonkinlaisen "muodin orjuuden".

Ruotsin kuluttajavirasto oli jo käynnistänyt kouluissa kampanjan "kaupallisen muotikarusellin vauhdin" ja "muotihysterian" jarruttamiseksi. Ohjelmassa pohditaan, pitäisikö tällainen kampanja aloittaa Suomessakin.

Reportaasin lopussa rinnastetaan kärkevästi kaupallinen muoti, amerikkalaisvaikutteinen nuorisokulttuuri ja yhteiskunnallinen taantumuksellisuus: muotivaate-, rullaluistelu-, jenkkifutis- ja festivaaliotosten lomaan on leikattu välähdys nuorisoporukasta, joka ajelee hakaristein koristellulla avoautolla natsitervehdyksiä tehden.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto