Hyppää pääsisältöön

Radiotoimittajat lähtivät erakoiksi autiosaarelle

Neljä Yleisradion toimittajaa osallistui kesällä 1957 kuukauden mittaiseen "reality-radio"-kokeiluun. Kukin heistä majaili viikon verran yksinään Helsingin saariston kallioisella ulkoluodolla – kuka yksinäisyydestä filosofoiden, kuka kivirakennelmia kooten, kuka pikkulinnuille rupatellen.

"Nykyajan kiireiseen elämään kyllästynyt ihminen kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa", toimittaja Adolf Turakainen esittelee ohjelmasarjan lähtökohtaa. Radiossa päätettiin kokeilla, kuinka ihmisen kävisi ympäristössä, jossa ainoina ääninä olivat tuulen humina, aaltojen loiske, lintujen kirkuna ja sateen ropina.

Sopivaksi koepaikaksi valittiin ulkoluoto, joka ristittiin Erakkosaareksi. Yksinäinen kalliosaari oli 150 metriä pitkä ja 50 metriä leveä, ja sillä kasvoi vain jokunen pensas ja sammalta. Mukaansa asukit saivat teltan, makuupussin, keittovälineet, viikon muonan ja juotavaa, polttopuut, puukon, sahan, kirveen sekä henkilökohtaiset varusteensa, kuten vaatteita, kirjoja, kalastusvälineitä tms.

Kukin toimittaja vietti saarella viikon täysin yksin. Kerran päivässä hän lähetti LA-lähettimellä 5-minuuttisen raportin, joka kuultiin radiossa suorana. Vaihtopäivinä kuultiin pidempi, 15 minuuttia kestävä lähetys. Mukana kokeilussa olivat toimittajat Martti Silvennoinen, Eila Tarvanen, Esko Mustonen ja Turakainen itse. Reportaasisarjan kaikki osuudet osuudet eivät ole tallella. Oheiset audiot ovat koostenauhoja, joille päivittäislähetyksiä on kerätty yhteen.

Erakot saivat kokea tuulta, sadetta, myrskyä ja ukkosta. Tarvasen vuorolla saari oli kaksi vuorokautta sumun peitossa. Vaikeinta useimmille oli silti yksinäisyys tai ehkä pikemminkin eristettynä olo.

Karuissa oloissakin Yleisradion toimittajat säilyttivät rauhallisen ja korkealentoisen tyylinsä. Etenkään Silvennoista ei yksinäisyyden ja apaattisuuden tunne saanut hetkeksikään tinkimään runollisuudesta ja runsaista kirjallisista viittauksista.

Puuhakas Mustonen rakensi vuoronsa aikana kiviportin ja kaiversi kallioon erakkojen nimet ja radion logon. Tarvanenkin askaroi aurinkokellon ja pihlajapillejä, mutta hänen mielestään erakko-oloissa "tekeminen tyrehtyy". Hän alkaakin pohtia toimettomuuden hyviä puolia ja päätyy toteamaan, että usein pieni annos sitä olisi tarpeen.

Saaren linnuilla on pesimisaika, ja poikaset ovat kuoriutumassa. Erakot saavat seurata tiirojen ja haukkojen taistelua ja joutuvat itse vihaisten merilintujen "syöksypommitusten" kohteiksi. Mustonen arvelee tiiroilla olevan "ehkäpä perhehuolia". Lintukannasta löytyy yksinäiselle asukille myös kanssaeläjä, jolle voi rupatella.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto