Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Oravanpyörässä juoksemisen taito

Kivihiilellä toimivan voimalaitoksen syötin ja työntekijä
Kivihiilellä toimivan voimalaitoksen syötin ja työntekijä Kuva: Steve Allen energiantuotanto,voimalat

Kaikkihan siitä joskus haaveilee. Harvempi kovin tosissaan. Ja vielä harvempi toteuttaa. Mutta mitä se edes on? Tehdessäni Elävään arkistoon juttua oravanpyörästä hypänneistä ihmisistä huomasin alun perin yksinkertaiselta vaikuttavan asian muuttuvan epämääräiseksi ja päässäni oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa? Mistä hypätään pois? Kuka sieltä hyppää ja minne?

Oravanpyörää käytetään vertauskuvana loputtomalta ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Yleensä sillä viitataan stressaaviin töihin, elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaan yhteiskuntaan. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan oravanpyörällä ilmaistaan mm. ihmisen joutumista kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä, mutta vielä parempi määritelmä oli mielestäni ”iloton ponnistelu oman aseman säilyttämiseksi”. Sillä siltä oravanpyörä vaikuttaa, että ihminen on jumissa tilassa, jonka hän on pääosin itse luonut ja jota hän ylläpitää, vaikkei se tuota mielekästä elämää.

Oravanpyörä näyttäisi liittyvän teollistumisen jälkeiseen yhteiskuntaan ja usein työhön joka on abstraktimpaa siinä mielessä, että uurastuksesta on palkkiona raha, jolla ostetaan muiden tuottamaa leipää ja toisten rakentamia taloja. Ja ollaan täysin riippuvaisia toisistamme ja rahasta. Kun aikoinaan haluttiin pois 24/7 tehtävistä maatilan töistä, loisteputkien huomaan, siistiin sisätyöhön, ei kukaan vielä puhunut oravanpyörästä. 1980-luvun lopulta lähtien on mediassa käytetty yhä useammin termiä oravanpyörä elämäntapaan liittyvissä yhteyksissä.

Etsiessäni juttuani varten Ylen arkistoista haastatteluja ihmisistä, jotka määriteltiin ohjelmassa oravanpyörästä hypänneiksi, näytti siltä, että sillä tarkoitettiin mitä tahansa itse aiheutettua isoa elämänmuutosta, joka paransi elämänlaatua. Yhtenä selkeänä trendinä tuntui olevan ajatus, että oravanpyörästä pääsee muuttamalla maalle tai vaihtamalla johonkin humaanimpaan ammattiin. Näitä ”henkinen kriisi teki minusta homeopaatin” tai ”työnarkomaanista tuli luomuporkkanan kasvattaja” tyyppisiä kertomuksia ovat naistenlehdetkin pullollaan. Tavoitteena näyttäisi olevan kiireestä ja stressistä vapautuminen ja merkityksellisyyden palauttaminen omaan elämään.

Oravanpyörä taitaakin olla ihan mukana kannettava.

Mutta haastatteluja katsoessani ja aiheesta lukiessa huomasin, että oravanpyörä taitaakin olla ihan mukana kannettava. Se ei jää konttorien ovien sisäpuolelle vaan seuraa näppärästi vaikka sinne metsämökkiin tai uuteen ammattiin. Ja kuin hiipien stressi palaa ja maalle muuttanut huomaa pidentyneiden työmatkojen päätteeksi rehkivänsä vapaa-ajalla enemmän kuin koskaan toteuttaakseen täydellisen omakotitaloidyllin kasvimaineen. Tai uraputken taakseen jättänyt pappi paahtaa pidempiä päiviä kuin ikinä aikaisemmassa työssään. Siinä vaiheessa kun ihminen hoksaa, että oravanpyörä taitaakin olla pään sisällä ollaan jo pitkällä. 

Ajattelin aikoinaan, että minun olisi päästävä pois kaupungista ja yhdeksästä viiteen työstä. Huomasin kuitenkin juuttuvani jossitteluihin ja ajatuksiin siitä mikä on mahdollista. Luulin, että oravanpyörästä voivat hypätä vain ne, joilla on rahaa säästössä tai työstä riippumattomia tuloja.

Elävän arkiston juttua tehdessäni törmäsin Kaarina Davisin haastatteluun, jonka kirjan ”Irti oravanpyörästä” olin lukenut. Päädyin antamaan hänelle palautetta kirjaan liittyen ja samalla kysyin miten ”köyhä” voi hypätä oravanpyörästä (Kaarinan blogi). Siitä alkoi antoisa sähköpostinvaihto, jonka aikana Kaarina muistutti minua siitä, että aivan ensiksi kannattaa vain pysähtyä. Stressaantunut mieli ei keksi hyviä saatikka luovia ratkaisuja oravanpyörän muokkaamiseksi vaan jumittaa totutuissa ajatuskuvioissa ja ongelmissa. Pysähtyessäni tajusin, ettei minun tarvitse seurata Kaarinan irtioton mallia ja muuttaa metsämökkiin vaan alkaa ensin järjestämään enemmän levon ja pysähtymisen hetkiä arjessani ja avata silmäni näkemään vapauden mahdollisuudet kaikkialla.

Kaarina muistutti myös, että kaupungissakin voi elää vapaata ja luonnonläheistä elämää ja asuntolaina ei ole ainoa ratkaisu asumiseen. Huomasin myös, että konkreettisen lopputuloksen miettimisen sijasta, kannattaa miettiä mitä asioita muutoksella tavoittelee. Sillä lopulta mielikuvilla, jotka ovat juurtuneet meille mm. median kautta, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä itse kullekin on oikea ratkaisu. Mahdollisuuksia aukeaa yhtäkkiä paljon enemmän, kun päämäärä ei olekaan tarkkaan päätetty, vaan hahmottaa ensin asiat joita tavoittelee, kuten mielenrauha tai hiljaisuus. Uudelleen ajattelun kautta löysin mm. sopivan ratkaisun asumiseeni, joka vei minut yhden askeleen kohti mukavampaa elämää (lue blogi matkasta yhteisölliseen asumiseen).

Hyvä ystäväni teki omanlaisen hyppynsä noin kolme vuotta sitten. Hän oli kyllästynyt Suomen ilmapiiriin sekä suvun ja perheen asettamiin paineisiin urasta ja opiskelusta. Lahjakas yliopisto-opiskelija ja Nokian palkkalainen keräsi kasaan kolmen hengen kaveriporukan ja muutti Thaimaaseen. Uraputki vaihtui rennompaan elämäntapaan, jonka kulut saa katettua tekemällä osa-aikaisia etätöitä Suomeen. Itse hän luonnehti ratkaisua näin "On helppoa hidastaa elämää jos työmäärääkin voi tiputtaa reippaasti. Itse en halunnut karsinaan eikä opiskelu joka johtaa siihen elämään ollut yhtään sen mieluisampaa. Nyt työt on edelleen koneella mutta on iso vapaus niiden suhteen."

Ratkaisu kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ennen päätöstään ystäväni joutui kohtaamaan omat pelkonsa ja muiden ennakkoluulot. Pelkojen käsittelyssä häntä auttoi listata ylös pahimmat skenaariot mitä ratkaisusta voisi seurata. Kun suurimmatkin pelot oli muodostettu selkeiksi ajatuksiksi paperille, ei niistä mikään enää ollutkaan kovin pelottava. Vanhemmille hän kertoi viimeisenä, sitten kun oli jo liian myöhäistä yrittää puhua päätöstä ympäri.

Omanlaisensa elämän eläminen vaatii usein henkistä taistelua ja kritiikin sietoa. Joskus hankala lähtökohta edesauttaa siinä ettei tyydykään enää vain sopeutumiseen. Lapin erämaahan muuttanut Riitta Lehvonen ei halunnut kompromissiratkaisua, vaan hänelle oikea tie oli täysi elämänmuutos. Omaa muutostaan hän kuvailee: "Jos mulla ois ollu hyvä koti, niin mä oisin varmaan jääny Turun yliopistoon opettajaksi ja sitten elämään sitä korvike-elämää, käyny Lapissa vaeltamassa ja pitäny partiota ja suunnistanu ja kuitenki ollu tyytymätön ja koko ajan hakenu jotakin ja eläny sitä mutku elämää" . Tapahtuukohan tätä muuten koskaan toisin päin, että maaseudun rehkimiseen kyllästynyt viljelijä hidastaisi elämäänsä vaikkapa muuttamalla kerrostaloon ja ryhtymällä kahdeksan tunnin työpäiviä tekeväksi sihteeriksi. 

Ihminen jatkaa juoksuaan, koska silloin ei tarvitse kohdata oman olemassaolonsa mysteeriä.

Psykohistorioitsija Ilkka Levä puhuu ”eksistentiaalisesta loikasta”, jota tarvitaan oravanpyörästä irrottautumiseen. Moni irtiotosta haaveileva on huolissaan taloudellisesta pärjäämisestä, mutta nämä ”esteet” eivät useinkaan ole täysin mahdottomia. Sen sijaan ne antavat syyn pysytellä kiireisenä. Ja Ilkka Levän mielestä ihminen jatkaa juoksuaan, koska silloin ei tarvitse "kohdata oman olemassaolonsa mysteeriä". Kun pyörän vauhti hidastuu, on aikaa katsoa maisemia ja itseään. Menneisyyden haamut ja nykyhetken vinksahtaneet käytösmallit eivät aina miellytä silmää, mutta palkkiona on tietoisuus siitä kuka todella on ja mitä tarvitsee. Ja sen intuition kautta kaikki muu järjestyy ja saa oikean muotonsa.

Jos ei tiedä mitä haluaa, kannattaa pysäyttää pyörä hetkeksi ja koettaa päästä kiinni tuntemuksiinsa. Tässä vaiheessa auttaa mitä vähemmän päässä on valmiiksi pureskeltuja oppeja ja näkemyksiä. Jokainen ihminen ansaitsee ”tyhjän hetken”, sellaisen missä mahdollisimman moni vaatimus, tuomio, ennakko-oletus, ryhmäpaine ja uskonkappale on suljettu pois ja saa olla itsensä kanssa.

Hiljentyminen, terapiat tai ryhmäkeskustelut voivat korjata liian raskaaksi käynyttä oravanpyörää paremmin kuin radikaalit ulkoiset muutostoimet. Mielenhuollon pitäisi olla yhtä itsestäänselvyys kuin fyysisen kunnon ylläpito. Elokuvienkaan sankarit eivät kykene muutoksiin ennen sisäistä muutosta, sitä ei vaan valkokankaalla näy tai se visualisoidaan katsojalle ja syntyy mielikuva, että kaikki tärkeät muutokset näkyvät voimakkaasti ulospäin. Mielestäni on paljon sankarillisempaa olla isä, joka kykenee kasvattamaan tasapainoisia lapsia ja meditoi kymmenen minuuttia päivässä sen sijaan, että vetäytyisi luostarin turviin mietiskelemään. Silti näemme usein ihannoivia tarinoita jälkimmäisistä. Ehkä liian kiihkeäksi yltyneestä oravanpyörästä, on helpompi hypätä kokonaan pois kuin hidastaa tahtia.

Joskus irti päästäkseen on tehtävä ensin jotain millä saa itsensä riuhtaistua totutusta kaavasta. Jali Lehti ajoi 12 vuotta rekkaa, kunnes totesi ettei "enää päivääkään". Hän halusi repäistä itsensä irti vanhasta elämästä ja teki sen omaperäisellä tavalla: hän puki päällensä hameen. "Olisin yhtälailla voinut pukeutua vaikka lampaaks et mä pääsen entisestä maailmasta eroon" Jali toteaa. Irtioton ja itsetutkiskelun myötä alkoi lopulta hahmottua mielekäs elämä.

Työelämässä olisi suotavaa nähdä hidastamisen trendiä. Moni olisi valmis tinkimään palkastaan, jos saisi enemmän vapaa-aikaa. Vuorotteluvapaat, lyhennetyt työviikot, palkattomat lomat jne. ovat asioita, joiden pitäisi olla mahdollisia kaikille vaikka yrityksen tuottavuus kärsisikin. Ja työhyvinvointi pitäisi olla muutakin kuin sana yhtiön strategiassa. Silloin ei tarvitsisi niin herkästi karata oravanpyörästä kokonaan vaan sitä voisi korjata sopivampaan muotoon. Omassa kaveripiirissäni alkaa näyttää siltä, ettei monikaan tee enää tarkkaan aikaan ja paikkaan rajattua työtä. Jos valinnanvaraa on, niin valitaan se työnantaja joka tarjoaa mielekkäintä työtä ja on joustavampi. Työpaikkojen pitää tulevaisuudessa joustaa ja talouskasvuvaatimusten taipua tasapainoisemman, ekologisemman ja inhimillisemmän elämän vuoksi, muuten fiksuimmat lähtevät karkuun ja loput jäävät juoksemaan kiihtyvään vauhtiin, jossa rajat asettaa lopulta maapallon sietokyky.

Koulussa opetettiin, että sana kriisi tarkoittaa mahdollisuutta. Naistenlehdet ovat ainakin pullollaan erilaisista kriiseistä selvinneitä ihmisiä, jotka ovat niistä selviydyttyään tai selviytyäkseen muuttaneet elämänsä suuntaa. Mutta ehkä sitä oravanpyörää voisi korjailla pikkuhiljaa tasapainoisemmaksi ja pitää huolta itsestään ennen kuin se syöpä, burnout tai ympäristökriisi tulee ja pakottaa. Samasta asiasta muistuttivat myös hiljentymistä opettavat Lauri Siirala ja Iina Pennanen, jotka totesivat haastattelussa, että valitettavan usein ihminen pysähtyy vasta sitten, kun ei ole enää valinnanvaraa.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Areenan käyttö jatkaa kasvuaan

    Areenan käyttö on vuoden aikana kasvanut kovaa vauhtia

    Kesän lähestyessä on hyvä tilaisuus katsoa, miten Areenan käyttö on kehittynyt. Ja kehitystä selvästi on. On ilo huomata, että suomalaiset ovat ottaneet Areenan aiempaa aktiivisempaan käyttöön monilla eri laitteilla. Areena on edelleen Suomen arvostetuin verkkopalvelu ja suositumpi kuin esimerkiksi kansainvälinen suoratoistojättiläinen Netflix.

  • Kirjautumalla enemmän irti Yle Areenasta

    Kirjautuminen helpottaa Areenan käyttöä

    Areenaa on jo jonkin aikaa muutettu ohjelmakirjastosta henkilökohtaisesti jokaista käyttäjää palvelevaksi video- ja audiopalveluksi. Henkilökohtaisuus toteutuu erityisesti silloin, kun käyttäjä kirjautuu Areenaan. Yle Tunnus on monissa Ylen palveluissa käytössä oleva kirjautumispalvelu, jonka avulla käyttäjä voi tunnistautua ja saada parempaa henkilökohtaista palvelua.