Hyppää pääsisältöön

Hypnoosin tarjoama oikotie aivoihin oli pitkään salatieteellinen

Tie ihmismielen syvimpiin sopukoihin vie hypnoosin kautta. Mahdollisuus vaikuttaa suoraan toisen ihmisen alitajuntaan on jo pitkään palvellut lääketiedettä ja innoittanut showmiehiä.

Ihmismielen kerroksellisuus on tunnettu jo vuosituhansien ajan. On myös tiedetty, että tietyin menetelmin on näille tajuntamme eri tasoille toisella ihmisellä suora pääsy.

Hypnoosin tarjoama oikotie aivoihin oli pitkään salatieteellinen. Hypnoosia käyttäneiden shamaaneiden ja poppamiesten tavoite oli kuitenkin käytännöllinen. Esimerkiksi ennen anestesian kehittymistä tehtiin ihmisille eri puolilla maailmaa leikkauksia potilaan ollessa hypnoosissa.

Ällistyttävä menetelmä kiinnosti ihmisiä suuresti. Tämän oivalsivat jo varhaisessa vaiheessa myös showmiehet: näytösluonteinen hypnoosiesitys on kannattavaa liiketoimintaa.

Psykologian kehittyessä hypnoosi alkoi kiinnostaa myös kirjanoppineita. Tärkeintä oli saada erotetuksi asiallinen, lääketiedettä tukeva hypnoosi "puoskareista".

Suomessa tätä rajanvetoa alettiin käydä vuonna 1959, jolloin oppinsa ulkomailla saanut Olavi "Olliver Hawk" Hakasalo aloitti hypnoosiesityksensä Suomessa. Merkiksi siitä, ettei tämä ollut ainut hypnoosin käyttöala, perustettiin lääkäripiireissä samantien yhdistys nimeltä Tieteellinen hypnoosi.

1950-luvun alussa "uusi, hämäräperäinen tieteenala" kirvoitti myös huumoria mm. Yleisradiossa.

Hypnoosia oli alettu käyttää hyvin tuloksin mm. synnytyksissä. Elävän arkiston näytteessä kuulemme, miten aiemmin kaksi hyvin kivuliasta synnytystä kokenut "Rouva X" synnyttää kolmannen lapsensa hypnoosissa. Näyttelijä Heidi Herala on myöhemmin kertonut, että nauhalla kuullaan hänen syntymänsä.

Bodom-tapauksessa menetelmää sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran myös rikostutkimuksiin.

Vuonna 1967 hypnoosikeskustelun saama julkisuusarvo oli niin suuri, että Hawk ja hänen päävastustajansa, Tieteellisen hypnoosin edustaja Leo Hildén kutsuttiin tv-studioon selvittämään välinsä suorassa lähetyksessä. Hawk saapui, Hildén kieltäytyi.

2000-luvulle tultaessa hypnoosikeskustelu pyöri edelleen saman ympärillä. Tulokset ovat mitattavissa, mutta kuka saa toimia terapeuttina ja kuka ei?

Mistä hypnoosissa on kyse?

Hypnoosissa kohteena olevalle ihmiselle annetaan hänen omalla suostumuksellaan suggestioita, joiden tavoitteena on muuttaa hänen kokemuksiaan, havaintojaan, aistimuksiaan, käyttäytymistään tai jopa muistiaan.

Suggestiot voivat olla luonteeltaan joko ideomotorisia (jolloin tavoitteena on jokin motorinen liike), haasteellisia (ensin annettu mielikuva pyritään sitten murtamaan) tai kognitiivisia (pyritään vaikuttamaan aistimuksiin, havaintoihin, ajatteluun ja muistiin). Kognitiivisista suggestioista oman ryhmänsä muodostavat ns. posthypnoottiiset suggestiot, jolloin henkilölle hypnoosissa annetun suggestion on tarkoitus toteutua tietyn merkin laukaisemana normaalissa valvetilassa.

Tutkijat kiistelevät hypnoosin aiheuttamien muutosten syistä. 1960-luvulle asti pidettiin selviönä ajatusta erityisestä hypnoositilasta. Tarkemmissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty mitään asiaa selittävää fysiologista tilaa. Minkäänlaista yhdenmukaista tapaa reagoida hypnoosiin ei myöskään ole löydetty.

Nykyisin valtaosa tutkijoista katsookin, että hypnoosi on selitettävissä nykyisten psykologisten käsitteiden perusteella, eikä osoituksia muuntuneesta tajunnantilasta ole tarpeellista etsiä edes käsitteellisesti.

Tutkimuksissa on toisaalta saatu viittauksia myös siihen, että joillakin ihmisillä hypnoosi-induktio todella aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen aivojen informaatiokeskuksesssa ja sen myötä myös kykyyn kokea aidompia hallusinaatioita, kuin mitä esimerkiksi vain kuvittelun kautta voisi saavuttaa.

Hypnotisoitavan henkilön on tietysti mahdollista myös valehdella kokemuksensa. Tutkimusten mukaan se on kuitenkin melko harvinaista.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto