Seija Aunila
Yle
Eira Laalahti oli vain 17-vuotias, kun hän liittyi isänsä luvalla Lotta-liikkeeseen. Messukylässä asunut Eira ehti juuri täyttää 18 vuotta, kun talvisota puhkesi. Sodan puhjettua Eira oli Ruotsissa kieltä opiskelemassa. Hän olisi voinut jäädä naapurimaahan, mutta halusi palata Suomeen.
Eiran isä työskenteli kunnan palopäällikkönä. Perhe ei käynyt työväen riennoissa, vaan oli ennemminkin uskonnollinen. Vaikka perheessä ei puhuttu politiikkaa, niin Eira sai tuntea vielä sisällisodan kahtiajaon punaisiin ja valkoisiin, kun pikku pojat huutelivat kylällä hänen peräänsä: lahtari!
Lääkintälotaksi viikon kurssilla
Eiran lottataival alkoi lääkintälottakurssilla, joka kesti viikon verran. Jo ennen sotaa Eira kuljetti mukanaan olkalaukkua, jossa oli: kaksi mitellaa (kolmioliinaa), pahvisia lastoja, sterilointijauhetta, vahakangas 80x80 cm, haavasidettä, selstoffia (puuvanua), hiilihengityssuoja, tulitikkuja ja kynttilä sekä kynä ja muistilehtiö.
Vaatetuksena Eiralla oli yksi lottapuku. Muut vaatteet olivat Eiran omia. Koska kankaista oli pulaa, niin sodan loppuvaiheessa lottapuvut tehtiin puuvillan sijaan sillasta.
Talvisota vei lääkintälotta Eira Laalahden kaatuneiden huoltoon. Kaatuneen mukana pyrittiin omaisille toimittamaan myös sotilaan mukana ollutta omaisuutta muistoksi. Eira muistaa erityisesta tapauksen, jossa hän toi perheelle kaatuneen isän rintamalla mukana olleet esineet. Paketissa oli isän kello, joka annettiin perheen vanhimmalle pojalle. Muisto oli arvokas, koska harvalla pojalla oli kello sodan aikana.
- Kun Talvisota päättyi 13.3.1940, niin ihmiset olivat helpottuneita, Eira muistelee. Liput nostettiin salkoon, mutta iloa kesti vain puolipäivää. Kun kovat rauhanehdot luettiin, niin liput laskettiin puolitankoon.
Kaatuneiden huollossa olleiden lottien työ ei kuitenkaan päättynyt Moskovan rauhaan, jota kutsutaan kansan suussa myös välirauhaksi. Kaatuneiden omaisuutta toimitettiin perheille vielä talvisodan jälkeenkin.
Jatkosota vei rintamalle rajan tuntumaan
Jatkosodan alettua Eira sai litteran, jossa luki Parikkala, sieltä hän jatkoi edelleen Rautjärvelle. Eiran tehtävä oli kaatuneiden kokoamiskeskuksessa aivan kuten talvisodassakin.
- Saat varautua, että nukut vainajien kanssa, Eiraa varoiteltiin.
Rintamalla lotat nukkuivat mm. tyhjien tallien lattioilla. Eira muistelee kuinka heille annettiin tyhjät paperisäkit ja sanottiin, että täyttäkää heinillä ja etsikää lato, missä voitte nukkua. Lakanat tai tyynyt olivat luksusta, joita eivät lotat komennuksellaan käyttäneet.
Peseytymään lotat pääsivät läheisiin järviin, joita yleensä oli komennuspaikkojen tuntumassa.
Veret pestiin pois ja pantiin arkkuun
Työtä kaatuneiden kokoamiskeskuksessa Eira kuvaa arkisesti.
- Sotilaat putsattiin, veret pestiin pois ja miehet laitettiin lähetyskuntoon.
Kun siirryttiin asemasodan vaiheeseen Eira lähti suorittamaan kesken jääneitä opintojaan kauppaopistoon. Muitakin lottia lähti takaisin kotirintamalle. Lotat kulkivat yhdessä joukko-osastojen kanssa. Erikoista tilanteessa oli se, että lotat eivät päässeet sotilaskoteihin eikä joukko-osastojen mukana ollut kanttiineja.
Häväistyspuheita sodan jälkeen
Sodan jälkeinen kirjoittelu sulki sekä sotaveteraanien että lottien suut. Moni sotaveteraani ei puhunut sodasta perheelleen mitään.
- Kukaan ei puolustanut lottia, niistä jopa tehtiin huonoja naisia. Me oltiin kyllä vähän hyljeksittyjä, vaikka minä en koskaan peitellyt sitä, Eira muistelee.
Sodan vaikutuksista itseensä Eira ei osaa sanoa. Koko sodan ajan huomio kiinnittyi vain taisteluun Suomen puolesta.
Rintamalotan tarina, Elävä arkisto
Lotta Svärd antoi nimensä Suomen maanpuolustusnaisille, Elävä arkisto
Lue ja kuuntele lisää Talvisodasta
