Hyppää pääsisältöön

Elämä narsistin kanssa on ainaista kujanjuoksua

Arviolta noin 50 000 suomalaista sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä, joka on psyykkinen häiriö. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisenä ongelmana tai mielenterveysongelmana vaan se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä. Läheisille narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa usein kärsimystä ja se voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen. Artikkeliin koottu ohjelmia, joissa uhrit ja heidän auttajansa kertovat kokemuksistaan narsisteista.

Parisuhteessa yleensä vaihtoehdoksi jää lähteminen. Mutta kaikki eivät siihen pysty, sillä väkivallan pelko ja oman minäkuvan hauraus tekevät uhreista kyvyttömiä lähtemään pakoon. Narsistien uhreja useissa oikeudenkäynneissä avustanut asianajaja Markku Salo kertoo Seitsemäs taivas -ohjelmassa (2011), että monissa narsistien uhrien kohtaloissa on rankkaa pahuutta. Koskettavimmat tapaukset ovat kuitenkin olleet niitä, joissa uhri on menettänyt henkensä. Eikä auttaja ole aina itsekään säästynyt narsistin julmuudelta.

Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi toteaa Inhimillinen tekijä -ohjelmassa (2006), että narsistin keskeisin ongelma on hänen suhteensa omaan itseensä. "Se suhde on vaikea ja ristiriitainen", hän sanoo. Myllärniemen mukaan näin ollen suhde muihin on myös ristiriitainen.


Myllärniemen mukaan narsistille on tyypillistä itsekeskeisyys, mahtipontisuus ja kaikkivoipaisuuden tunne sekä kyvyttömyys empatiaan. Hän usein kuvittelee pystyvänsä mihin tahansa, mikä todellisuudessa vain peittää hänen puutteellisen itsetuntonsa. Narsistin ihmissuhteet kestävät juuri niin pitkään kuin hän niistä hyötyy.Narsismin katsotaan kehittyvän lapselle varhaisessa lapsuudessa tai nuoruudessa. Jos lapsi ei saa riittävästi sopivaa huomiota ja huolenpitoa, hänen minäkuvansa jää vajaavaiseksi ja itsetunto heikoksi.

Narsistille toinen ihminen ei ole erillinen yksilö vaan ikään kuin osa häntä itseään. Narsisti hakee toisista ihmisistä heijastuspintaa, eräänlaista peiliä. Hänellä on tarve hallita ihmisiä ja osittain siksi hän käyttäytyy mielivaltaisesti. Vuoroin hän imartelee ja ihailee, mutta saattaa toisessa hetkessä olla musertavan kriittinen.

Minna Rissanen ja Annie Henno kertovat Aamusydämellä-ohjelmassa (2009), millaista on elää narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa. Toisella kokemus pohjautuu parisuhteeseen, toisella työsuhteeseen.


Elämä narsistin kanssa on jatkuvaa tarkkailua, varuillaanoloa, olipa hänen kanssaan sitten lapsi, puoliso tai työtoveri. Narsisti tuo mukanaan negatiivisen ilmapiirin ikään kuin jokin tuntematon uhka olisi jatkuvasti läsnä.
Narsistista eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Työyhteisössä narsistin uhrit usein väistävät ja jättävät työnsä. Terapeutit ovat antaneet jopa ohjeeksi juosta karkuun eikä omia tunteita pidä jäädä miettimään.

Sirpa Polo kirjoitti kirjan, jossa hän kuvaa omakohtaisia kokemuksiaan, millaista on, kun esihenkilö osoittautuu narsistiksi ja ottaa silmätikukseen. Aamu-tv:n haastattelussa (2011) Polo kertoo, miten hän pääsi eroon ahdistuksestaan.

Mirjam Gullsten ja Jukka Ingelin kertovat Aamusydämellä-ohjelmassa (2011), millaista on elää lapsuutta, kun kasvattajana on narsisti. He kuvaavat kummatkin tahoillaan, millaiset jäljet jatkuva riittämättömyyden tunne ja rakkaudettomuus jättävät.

Kommentit