Hyppää pääsisältöön

Lupa juhlia - arvostanko ammatillista koulutustani?

Lupa juhlia? Arvostetaanko ammatillista koulutusta? Kuva: stock.xchng

Kolme vuotta sitten hyppäsin yliopistosta ammattikouluun ja aloitin opinnot kansainvälisessä radio- ja tv-työn koulutusohjelmassa. Ilmoittaessani päätöksestäni yliopistoon oppiaineeni professorit - silmiään pyöritellen - toivottivat minulle onnea valitsemalleni tielle. Ei jäänyt arvailujen varaan, mitä mieltä he olivat suunnanmuutoksestani.

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, arvostetaanko ammattikoulutusta tarpeeksi. Toukokuun 14. päivä järjestivät ammattikoululaiset Arvostusta amiksille -marssin Helsingissä. Erityisesti ilmassa oli kysymys, miksi ammattiin valmistuvia ei noteerata samalla tavalla kuin ylioppilaita.

Yliopistosta ”duunarikouluun” loikkaaminen tuntuu radikaalilta, varsinkin kun se tapahtui vielä yli 20-vuotiaana
Vaikka omakohtaiset kokemukseni ammattikoulutuksen aliarvostamisesta rajoittuvatkin lähinnä edellä mainittuun kohtaamiseen professoreiden kanssa, huomaan joskus syyllistyväni vähättelyyn myös itse. Yliopistosta ”duunarikouluun” loikkaaminen tuntuu radikaalilta, varsinkin kun se tapahtui vielä yli 20-vuotiaana. Opiskeluja aloittaessani mietin pitkään, olenko ihan tyhmä; aikuinen ihminen hakeutuu ammattikouluun ja vie itsekkäästi opiskelupaikan joltakin peruskoulunsa juuri päättäneeltä. Kertoessani uusille tuttavuuksille opiskelustani ja tutkinnostani, koen aina tarpeelliseksi myös muistuttaa, että ”kyseessä on kuitenkin vain toiseen asteen tutkinto.” Mutta miksi ihmeessä ajattelen näin?            

Kun pohdin, mitä ammattikoulussa opiskelu on minulle antanut, voin todeta että äärettömän paljon. Kun mietin itseäni kolme vuotta taaksepäin huomaan, että olen kasvanut paljon ihmisenä, saanut lisää ammattitaitoa ja varmuutta.

Käytännön opiskelun myötä työelämä, joka on pelottanut minua aina, on kutistunut pieneksi möröksi.
Käytännön opiskelun myötä työelämä, joka on pelottanut minua aina, on kutistunut pieneksi möröksi. Minulla on hei ammatti, ihanaa!

Kulunut vuosi on ollut erilaisten lopputöiden ja näyttöjen ohella äärettömän stressaavaa ja kiireistä aikaa. En osannut arvata, että ammattikoulusta valmistuminen olisi näin työlästä. Mutta nyt kolmen vuoden uurastus on takana ja on aika hengähtää.

Vaikka aikanaan valintani ammattikouluun lähtemisestä sai osakseen kummastusta, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Tämä kaikki on vain antanut varmuuden siitä, että ala sopii minulle kuin nenä päähän. Tämä on minun juttuni, ja tätä haluan jatkossakin tehdä. Ja media-assistentiksi valmistumistani aion juhlia todenteolla!

Linkit:

  • Alzheimerin tauti nostaa esiin sekä herkkiä tunteita että raivokohtauksia

    Alzheimerin tautia sairastavien omaisten kokemuksia

    Etenevästä muistisairaudesta kärsivien määrä kasvaa, kun väestö ikääntyy. Suomessa on arviolta lähes 200 000 muistisairasta ihmistä, joista puolet vähintään keskivaikeassa vaiheessa sairauttaan. Vuosittain lähes 15 000 ihmistä sairastuu muistin sairauksiin. Yleisin etenevä muistisairaus on Alzheimerin tauti.

  • Aamusydämellä: Borrelioositartunta

    Borrelioosiin sairastuneet kertovat kokemuksiaan

    TV1 sunnuntaina 17.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Punkkien levittämä borrelioosi eli Lymen tauti vaanii kesäisessä luonnossa. Sari Kiiski sai tartunnan 14 vuotta sitten ja Niklas Hallmanilla todettiin neuroborrelioosi runsas puoli vuotta sitten.

  • Aamusydämellä: Nuoren syöpä

    Anna-Elina ja Aapeli ovat selvinneet syövästä

    TV1 sunnuntaina 3.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Miltä tuntuu sairastua syöpään, kun on nuori ja elämä on juuri alkamassa suunnitelmineen ja unelmineen. Anna-Elina Rahikainen ja Aapeli Myllynen kertovat miten syöpä heidät pysäytti ja millaista tukea he olisivat sairastaessaan kaivanneet.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Terveys