Hyppää pääsisältöön

Vanhapiika maksoi enemmän veroja

Lähihistoriassamme on aika, jolloin kaikkien yli 24-vuotiaiden naimattomien henkilöiden oli maksettava siviilisäätynsä vuoksi ylimääräistä veroa.

1930-luvun alun pula-aika oli koetellut suomalaisia monin tavoin. Vuonna 1935 elettiin uutta nousun kautta, ja yhteiskunnallisen tuottavuuden nimissä oli aika kannustaa kansalaiset naimisiin ja lapsia hankkimaan. Jotta näin myös tapahtuisi, säädettiin laki, jonka voimalla jokaisen 24 vuotta täyttäneen naimattoman suomalaisen oli maksettava kovennettuja veroja.

Kovin veroluokka kohdistui naimattomiin: he maksoivat vastedes veroa tuloistaan riippuen 3-6 prosenttia. Seuraavaksi eniten veroa maksatettiin lapsettomilla pariskunnilla. Ajateltiin, että tällaisilla henkilöillä oli varaakin maksaa enemmän veroja.

Perinne vanhojenpiikojen ja -poikien surkuttelulle ja jopa paheksunnalle oli pitkä. Verotuksen kovenemisen jälkeen naimattomana elävä sai entistäkin konkreettisemman ristin kannettavakseen.

Sotavuosien aikana ja sen jälkeen tilanne paheni naisten osalta entisestään. Monen ihastus tai kihlattu ei palannutkaan sodasta. Ne jotka palasivat, eivät riittäneet määrällisesti paljon suuremmalle naimaikäiselle naisjoukolle. Moni jäi naimattomaksi olosuhteiden pakosta.

Seuraavan sukupolven yksineläjät perustelivat elämäntapansa pyydettäessä jo rutiinilla. Vielä 1960-luvun lopulla asiaan tuntuu kuitenkin liittyneen rutkasti häpeää. "Kun ei kukaan ole huolinut". Yksin elävällä miehellä arkeen saattoi liittyä hyvinkin konkreettisia "haittoja". "On käytävä pääasiassa ulkona syömässä ja kaikki on siis teetettävä muualla. Jos olis vaimo, niin hän voisi tietenkin tehdä kotiaskareita ja taloustöitä."

Perheettömiin miehiin ja naisiin kohdistettiin erilaisia odotuksia. Yksin elävän naisen oli luontevaa harrastaa kulttuuria ja opiskella. Perheettömän miehen puolestaan odotettiin olevan aikaansa seuraava ja menestyvä. Miehen oli luontevaa osoittaa menestyksensä merkkejä monin eri tavoin. "Näyttäytyminen tarpeeksi hienossa ympäristössä, runsaat käyttövarat ja edustava seuralainen ovat kaava, jota noudattamalla mies täyttää Suuren leijonan ihannetta, oli sen sisältö miten tyhjä tahansa."

Vanhanpiianvero poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen myötä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto