Hyppää pääsisältöön

Vie lapsi luontoon - alle 12-vuotias oppii luontosuhteen helposti

Vie lapsi luontoon! Kuva: Mika Kanerva, Yle

Lapsille vihreä ympäristö merkitsee vapautta keksiä omat leikkinsä. Kaupunkimetsät ovat lapsille yhtä hyviä leikkipaikkoja kuin villit metsät. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.

Puutarha-agronomi Taina Laaksoharju valmistelee parhaillaan väitöskirjaa ala-asteikäisten lasten luontosuhteesta.

Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla.
- Tutkimistani helsinkiläislapsista 40 prosenttia sanoo metsän olevan heidän suosikkipaikkansa - mutta sitä, kuinka paljon he siellä viettävät aikaansa, ei ole varsinaisesti tutkittu. Luonnon tuntemus ei ole ainakaan kovin hyvää. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla. Sen syntyminen vaatii vanhemmilta aloitteellisuutta, Laaksoharju painottaa.

Kansainvälisestikin ollaan huolestuneita siitä, että lapset viettävät enemmän aikaa tietokoneen ja tv:n äärellä kuin luonnossa. Amerikkalaisten lastenkirjojen kuvissa näkyy jo enemmän rakennettua ympäristöä ja koneita kuin metsää.

- Ikävä kyllä sama trendi on menossa meilläkin. Tutkimuksessani 30 prosenttia helsinkiläispojista ei pitänyt ihmistä osana luontoa ja saman verran poikia arveli pystyvänsä elämään ilman kasvillisuutta. Puolet kaupunkilaislapsista arveli, ettei osaa nimetä metsän puita. Kaksitoista prosenttia lapsista sanoi, ettei leiki ulkona lainkaan, Laaksoharju kuvaa.

Laaksoharju muistuttaa, että vaikka tietokone on koukuttava ja houkuttava, alle 12-vuotiaan saa kyllä vielä innostumaan lähtemään luontoon.Vie lapsi luontoon. Kuva: Arja Lento, 1977, Yle

Jos puissa kiipeily turvallisuuden nimissä estetään, tehdään lapselle iso karhunpalvelus.
- Mene lastesi kanssa metsäretkille ja keksi vaikka tunnistusleikkejä "etsikää maisemasta tämä lehti" -tyyliin. Ihmettele lapsen kanssa luontoa. Älä rajoita riehumista ja kiipeilyä. Jos puissa kiipeily turvallisuuden nimissä estetään, tehdään lapselle iso karhunpalvelus. Lapsi ei uskalla aikuisenakaan ottaa riskejä.

- Jos 12 ikävuoteen mennessä ei ole saanut lapsen luontosuhdetta syntymään, siinä on aika turha alkaa enää nalkuttaa, että "menisit nyt ulos siitä".

Puutarhakerhosta isoja kokemuksia

- Kaupunkiviljelyyn pitäisi kaikilla olla mahdollisuus, sanoo tutkija Taina Laaksoharju, niin vakuuttunut hän on siitä, että kontakti maahan ja luontoon tekee lapsille monella tapaa hyvää.

Laaksoharju tutki kolmen kesän aikana ala-asteikäisiä lapsia Helsingin Kumpulan kesäleireillä. Leireillä lapsia ohjattiin hoitamaan kasvimaata ja puutarhaa, ja heillä oli myös aikaa seikkailla vapaasti lähiluonnossa.

Leirit antoivat mahdollisuuden tutkia, miten nopeasti lapset kiintyvät fyysiseen paikkaan.

- Arvioin, että siihen menee parisen viikkoa. Ensimmäisen viikon aikana lapsilla ulkopuolinen olo, ja he tuntevat vastenmielisyyttä esimerkiksi ötököitä ja "likaa" kohtaan. Vähitellen antipatia muuttuu uteliaisuudeksi. Lapset esittivät kysymyksiä ja tutkivat rohkeammin ympäristöä. Jo toisen viikon lopulla he alkavat kiintyä paikkaan ja antavat madoille nimiä, koristelevat lempipuitaan ja leikkivät pitkäkestoisia leikkejä, joita ei olisi syntynyt ilman luonnon tarjoamia mahdollisuuksia, Laaksoharju kertoo.

Luontoäiti siis inspiroi lasta.

-Muta oli aivan ykkösjuttu: tytöt tekivät siitä kasvonaamioita ja pojat rakensivat vesikanaaleja. Tytöt keksivät spontaanisti vihannesperformanssin. Kuolleelle jänikselle pidettiin hautajaiset ja sen haudalle kannettiin kukkia. Kasvimaan hoidossakin ilmeni leikkiä. Pojat kuvittelivat olevansa kuljetusautoja ja kitkemisrobotteja.

Lapset käänsivät maata, kylvivät siemeniä, kitkivät rikkaruohoja, kastelivat viljelyksiä ja korjasivat satoa. He oppivat olemaan ylpeitä kättensä töistä ja auttamaan toinen toistaan. Lapset oppivat, että kaikki eivät ole hyviä samassa asiassa. Joku ei ollut hyvä kitkemään, mutta osasikin kärrätä rikkaruohoja kompostiin ennätysvauhdilla.

- Lasten sanotaan olevan kärsimättömiä, mutta puutarhaleirillä he eivät malttaneet lopettaa puuhaansa ja tulla välillä juomaan!

Kesän lopussa lapset olivat selvästi aloitekykyisempiä kuin leirin alussa. Kasvimaan hoitaminen opetti heille paitsi itsenäistä työntekoa myös sosiaalisuutta.

- Puutarha herätti myös moraalisia keskusteluja: miksi tuo toinen tekee vähemmän kuin muut, onko oikein, että sato jaetaan kaikkien kesken, jos kaikki eivät ole osallistuneet työhön saman verran?

Leireillä Laaksoharju näki myös perheitä, joissa oli vaikea tilanne, esimerkiksi avioero päällä ja lapset levottomia.

- Oli hieno nähdä, miten terapeuttinen vaikutus puutarhan yhteisellä hoitamisella heille oli.

Parikymmentä minuuttia luontokävelyä päivässä

Taina Laaksoharju vie nyt ideaa lastenpuutarhasta Keski-Eurooppaan, missä asiasta ollaan innostuneita. Hän toivoo, että Kumpulan kaltaiset leirikerhot voisivat yleistyä koko maassa.

- Päättäjien pitäisi tajuta toiminnan isot hyödyt lasten kehitykselle.

Puutarhakerhossa olennaista on ammattilainen ohjaamassa kasvimaan hoitamista ja hänen palkkaamisensa tietysti maksaa. Siksi tarvittaisiin toiminnalle julkista tukea.

Miten on Laaksoharjun omien lasten laita? Onko alan asiantuntija saanut heihin tartutettua innostuksen luontoon?

- Kolmesta tyttärestäni vain yksi on kiinnostunut asiasta, kasvattaa yrttejä ja muuta. Nuorimmaisen kanssa muutimme kerrostalosta omakotitaloon ja kuvittelin, että hän siinähän omalla pihalla saa tutustua puutarhaan. Mutta eihän se niin mennyt ikävä kyllä - kiinnostusta ei syntynyt.

Laaksoharju itse kokee tärkeäksi käydä päivittäin kävelemässä koiran kanssa merenrannalla ja metsässä.

20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa
- On tutkittu tosiasia, että jo 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa. Saatan lähteä lenkille pää täynnä stressiajatuksia, mutta luonnossa ajatukset kiinnittyvät tähän hetkeen. Linnunlaulu saa minut täysin läsnä olevaksi ja alan havainnoida ympäristöä ja samalla unohdan huolet. Ilmainen mielialankohottaja meille kaikille metsäisen maan asukeille!

Linkit:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kun avaruuden sivilisaatio soittaa, älä vastaa

    Kiinan suosituin scifikirjailija Cixin Liu Worldcon75:ssa

    Kiinalainen tieteiskirjallisuus tekee samaan aikaan näyttävää esiinmarssia kuin Kiinan suurvalta-asema vahvistuu. Insinööri-kirjailija Cixin Liu voitti vuonna 2015 Hugon, yhden maailman suurista scifi-kirjallisuuspalkinnoista teoksellaan Three-Body Problem. Cixin Liun kekseliäs ja megalomaaninen scifi-eepos varoittaa avaruuden sivilisaatioista.

  • Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa - tiedätkö miten varautua?

    48 tunnissa sähkökatkos lamaannuttaisi arkielämän.

    Suomi toimii nykyään täysin sähkön varassa. Lyhyetkin sähkökatkot hankaloittavat elämää, mutta jo 48 tunnissa hankaluudet muuttuvat vakaviksi ongelmiksi: veden tulo lakkaa, ruoat pilaantuvat, pakkasella kotien lämpötila laskee. Nykyisten suositusten mukaan ihmisten kannattaisi varautua ns. kotivaralla selviytymään 72 tunnin ajan.

  • Tiesitkö tämän mustikasta?

    Säännöllinen mustikan syöminen voi lieventää tulehdustilaa.

    Mustikka on metsien kultakimpale. Jo muutama desi mustikoita päivässä auttaa kattamaan hyvän osan esimerkiksi päivän kuitumäärästä ja E-vitamiinitarpeesta. Säännöllinen mustikoiden syöminen voi myös lieventää esimerkiksi diabetekseen ja sepelvaltimotautiin liittyvää matala-asteista tulehdustilaa.

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.

  • Lapsi kaipaa muistoja ydinperheestä

    Valokuvaaja kuvasi 30 suomalaista uusperhettä lapsen silmin

    Kun perhe eroaa, häviävät valokuvat entisestä puolisosta ja perhe-elämästä hyvin nopeasti kodin ja mummolan kirjahyllyiltä ja lipastojen päältä. Aivan kuin olisi jotenkin sopimatonta pitää esillä todisteaineistoa ydinperheestä, siitä lapsen - ja aikuisen - elämän peruspilarista, joka joskus oli. Mutta mitä jos juuri sitä konkreettista jälkeä menneestä erolapsi tarvitseekin tunteakseen itsensä ehjäksi?