Hyppää pääsisältöön

Saako saatanaa palvoa?

Saatananpalvonta-keskustelu virisi 1990-luvun alussa pitkälti herätyskristillisten piirien toimesta, ja johon media innokkaasti tarttui. Koettiin, että oli alkanut viimeinen taisto Jumalan ja saatanan kannattajien välillä.

Kirkon työntekijät, nuorisotyöntekijät ja vanhemmat olivat huolestuneita saatananpalvonnan leviämisesta ja sen vaikutuksista nuorisoon. Etsittiin erilaisia selityksiä saatananpalvonnan syille. Yksi niistä oli nuorisokulttuuri, joka nousikin keskustelun ytimeen, sillä varttuneempi väki näki siinä turmiollisia piirteitä. Hyvänä esimerkkinä toimi musiikki, erityisesti heavy rock.

Toisaalta saatananpalvontaa selitettiin laajemminkin kultturisena ilmiönä. Se oli vain osa vastakulttuuria, jossa nuorisokulttuuri ottaa etäisyyttä aikuisten arvomaailmaan.

Saatananpalvonnan taustalla saattoi olla myös sosiaalisia tekijöitä. Esimerkiksi voimakas tunne hylätyksitulemisesta saattoi viedä nuoren saatananpalvojien pariin.

Nuorisotyössä mukana oleva tutkija muistutti studio- keskustelussa, että saatananpalvonnassa on myös kyse rikollisuudesta. Saatananpalvojien parissa käytetään huumausaineita ja seksuaalisesti hyväksi alaikäisiä nuoria.
Huumeet ja pelko pitivät nuoren tiukasti saatananpalvojien joukoissa.

Satanistipappi Hans K. irtisanoutuu saatananpalvonnasta, joka myös hänen mielestään on rikollista toimintaa. Hänelle satanismi on jotain aivan muuta kuin saatananpalvonta. Satanismissa keskeistä on mielenvoimien yhteenkokoaminen, joita yksilö käyttää niitä hyväkseen oman itsensä kehittämiseksi.

Ratkaisu saatananpalvonnan levittämän anarkian lopettamiseksi löytyvät nuorisotyöntekijän mielestä perheestä. Televisio, jengit, koulut ja päiväkodit ovat ottaneet perheiden paikan nuoren ja lapsen kasvattamisessa.

"Isien ja äitien pitäisi nähdä vastuunsa siitä, mikä on perheen merkitys, sillä perhe antaa eväät pysyvää yhteiskuntarakennetta varten" , toteaa erityisopettaja Keijo Ahorinta.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto