Hyppää pääsisältöön

Sulkavalla souvetaan otsa märkänä

Sanotaan, että suomalaiset hullut lasketaan talvisin Finlandia-hiihdossa ja kesäisin Sulkavan puuvenesouduissa. Partalansaarta on kierretty airoja nykimällä jo vuodesta 1968. Matkan varrella on harrastelijatapahtumasta tullut myös huippu-urheilua, ja perinteiset mäntyveneet ovat vaihtuneet mahonkisiin.

Tietolaatikko

Ensimmäisiin Sulkavan suursoutuihin 1968 osallistui 38 soutajaa. Tapahtuma alkoi kasvaa räjähdysmäisesti vuodesta 1984, jolloin kirkkoveneet hyväksyttiin mukaan. Vuonna 1990 osanottajia oli jo yli 3800, vuonna 1998 yli 9000. Kymmenen tuhannen raja ylitettiin vuonna 2001. Järjestäjien mukaan kyseessä on maailman suurin soututapahtuma.
Tapahtuma on nykyisin yleensä nelipäiväinen. Mukana on niin huippu-urheilijoita kuin elämysmatkailijoita. Reitti on 60 kilometrin pituinen. Ennätykset ovat vuoteen 2012 mennessä yksin- ja vuorosoudussa noin 5 tuntia, parisoudussa alle viisi tuntia ja kirkkoveneillä alle 4 tuntia.

Vuonna 1975 kuvatussa dokumentissa Sulkavan soututapahtumaa kuvaillaan rentoon sävyyn. Mukaan oli lähdetty vaikkapa huulenheiton seurauksena tai yksinkertaisesti siksi, että "pitäähän venettä käyttää, kun se on hankittu".

Kanssakilpailijat olivat myös juttukumppaneita. Kilpareitti oli fyysisesti niin vaativa, että jo sen suorittaminen riitti itselle voitoksi.

Omatekoisina veneenpohjan voiteina käytettiin autovahaa, vaseliinia tai parafiinia. Urheiluasusteiksi kelpasivat monenkirjavat pukimet hellehatuista rintaliiveihin.

Seitsemäntoista vuotta myöhemmin soudut olivat jo kehittyneet harrastustapahtumasta kovatasoiseksi SM-kilpailuksi. Harrastajat, kuten yritys- ym. porukat, mahtuivat silti edelleen mukaan.

Veneet olivat keventyneet ja nopeutuneet mutta myös muuttuneet kiikkerämmiksi. Suursoutujen keksijä Kauko Miettinen kritisoikin niitä hengenvaarallisiksi. Toisaalta vain soututapahtuma piti paikallisia veneverstaita hengissä.

Hanuri soi vuonna 1992 yhä leppoisasti perätuhdolla. Rantakalajuhlissa oheisohjelmaa tarjosi Jaakko Teppo. Soutajien päällimmäisenä kiusana olivat metrin päästä suhauttelevat muskeliveneet, sisäjärvien tuoreet tulokkaat.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto