Olette varmaan monesti, arkielämänne mielenkiintoistamiseksi, tehnyt itsellenne omia, kekseliäitä sääntöjä.
Esimerkiksi sellaisen, että ”tänään saan seuraavan tunnin aikana liikkua asunnossani vain siten, että otan kolme tuolia tai jakkaraa, ja siirrän niitä vuoron perään toistensa eteen, siirtyen aina tuolilta seuraavalle, niin etten ollenkaan kosketa lattiaa”.
Vaikka tuolilta toiselle kyöräytyminen on työlästä, se on mitä parhainta arkiliikuntaa, ja on äärimmäisen palkitseva tunne kun asetettu määräaika tulee täyteen, eikä ole sen kulkiessa lainkaan koskettanut lattiaa!
Eipä siis ole asiallista syyttää teitä, jos olette, ehkä monestikin miettinyt, riittäisikö teillä itsekuria ja moraalista selkärankaa viettää kokonainen vuosi tällä tavoin.
En suinkaan halua estää teitä hankkeessanne, mutta kehotan kuitenkin panemaan jäitä hattuun - aivan kuin Maraton-juoksu on sinänsä aivan hyvä hanke, mutta joskus hyvinkin huomattavaa valmistautumista vaativa, samoin on syytä teidän valmistautua tuolivuoteenne kunnolla, eikä aloittaa tuosta vain, kuin mikäkin koira.
Jos kerran itikan lätkäisemiseen käsivarreltakin keskitytään ja valmistaudutaan hiukan, kun toivotaan onnistuttavan ensi yrittämällä, niin miten sitten tuolivuoteen rynnättäisiin kuin päätä ja pahkaa!
Suosittelen että mietitte ensin vuoden odotettavissa olevat tapahtumat, isoine ja pienine yksityiskohtineen etukäteen läpi. Miten onnistuu joulukuusen asentaminen jalkaan tuoleilta käsin? Entä sohvan alle pyörineen mutterin tai maksamakkaran etsiminen?
Ja edelleen: pitääkö vieraiden noudattaa samaa tuolisääntöjä? Voisiko iäkkäiden vieraiden kohdalla joustaa, hankkimalla heille pyörätuolin? Entä asentajan, joka tulee korjaamaan tiskikoneen vuotavaa vesiliitäntää?
Jos haluaa tuolivuodestaan tinkimättömän, myös vieraiden ja jopa korjausmiesten osalta, kannattaa varmasti hankkia jonkinlainen matala laveri - vaikka ns. nuorisosänky, jonka jalat sahaa parin sentin pituisiksi ja johon asentaa nimellisen selkänojan, niin että laveri muuttuu legaalisesti tuoliksi, mutta on silti sänkymäinen ja todella lyhytjalkainen, niin että korjausmies voi maata sillä helposti, pää allaskaapissa, koskettamatta lattiaa.
Jos odotettavissa on, että kylään tulee ystävä, jolla on mukanaan koira tai kissa, niin on hyvä etukäteen rakennella ja varata eteisiin jo siellä eläimen tassuihin pujotettavat, kevyet, vaikka balsapuiset ”tuolikengät”, ja erikseen koiran kokoa ja kissan kokoa oleva, remmein kiinnitettävä ”tuolihousu” joka peittää elukan takapään, niin että kun kissa tai koira yrittää istua lattialle, se istuu nahkahihnoin takapäänsä verhoksi kiinnitetyn tuolin päällä, eikä lattialla.
Olisi kovin helppoa tehdä myös itselleen tuolikengät tai -lipokkaat, mutta minusta se suoraan sanoen olisi sellainen rimanalitus, että veisi pohjan koko tuolivuodeltanne.
Mutta koska aina voi syttyä tulipalo tai hyökätä ikkunan läpi hullu kirveen kanssa ja suu valkoisessa vaahdossa, niin hätävaraksi - mutta todellakin vain hätävaraksi - voi sängyn vieressä pitää tuolikenkiä, jotka kuitenkin suosittelen maalaamaan kirkkaan punaisiksi, keltaisin korostusviivoin, ja varustamaan tekstillä ”Hätäkengät / Nödkängor - Vain tulipaloon t. vaahtoav. kirveshull. hyökk. tms.”
Saniteettitilat asettavat omat erikoislaatuiset haasteensa. Vaatii todella suurta ketteryyttä ja lihasvoimaa, että voi tehdä kaikki vessanpönttöasiansa koskettamatta jaloillaan lattiaa. Vessassakäynnin tekniikkaa kannattaakin harjoitella, ja sen vaatimia lihaksia treenata jo etukäteen, hyvissä ajoin ennen tuolivuoden alkamista.
Samoin on suihkutangoksi syytä asentaa luja rekkitanko, ja on viisautta kehittää erinomainen leuannostokunto ennen tuolivuoden alkua, sillä vaatii todella kovaa lihaskuntoa, että kykenee suihkuttelemaan ja pesemään itsensä suihkutangosta yhdellä kädellä riippuen, ilman että varvaskaan hipaisee lattiaa koko toimituksen aikana - ja ilman, että olisi, huonon kunnon takia, yltä päältä hiessä suihkun jälkeen.
Maalaisjärki kertoo meille, että naapurisopua ei tule tuolivuodella rasittaa. Siksi viisas tuolivuosikas asentaa ajoissa jokaisen huushollin tuolin joka jalkaan huopapehmikkeen, niin että tuoleja voi siirrellä äänettömästi, eikä edes yöpissillä käynti häiritse naapureita.
Niin ikään kannattaa halpamarketista hankkia sellaiset varrelliset tarttumapihdit, ja autonvaraosakaupasta teleskooppivarrellinen peili ja teleskooppivarrellinen magneetti, niin että sohvan alle pyörineen maksamakkaran tai mutterin saa ongituksi sieltä naurettavan helposti, lattialleastumattomuussääntöjen vaarantumatta.
Ihminen on aivofysiologisesti silleen rakennettu eläin, että se kokee tyydytystä ja mielihyvää vastoinkäymisten voittamisesta. Aivojen välittäjäaineet hyrräävät ilosta ja endorfiinit pirskahtelevat riemusta, kun vaivojen taival päättyy onnistuneesti.
Myös niin on ihminen rakennettu, että fyysisesti raskaan ponnistelun jälkeen mieli on keveä, ja uni syvä.
Niinpä on odotettavissa, että tuolivuotenne aikana, kun illalla kallistatte päänne tyynylle, lihaksia voi vähän kolottaa ja ahteria kuumottaa alituinen tuolilta toiselle hinautuminen, ja kiristellä käsivarsilihaksia toistuva tuoliennostelu, satoja, jopa tuhansia kertoja päivässä. Mutta takuulla on kasvoillanne tyytyväinen hymy, ja tipahdatte syvään uneen kuin narkoosi, joka ilta!
Ja kun tuolivuotenne päättyy voitokkaasti, niin kuvitelkaa kuinka on syvä tyydytyksenne oman henkilökohtaisen itsenne voittamisesta, ja kuinka nopealta ja helpolta sitten tuntuu käydä mainoskatkon aikana jääkaapilla, parvekkeella puistelemassa kanarialintuhäkin nokturnaalipeitto, onkia ja rapsutella kynnellä esiin pois lattialistan ja lattian kulmassa näkymättömiin pyörinyttä ompeluneulaa, tai käydä kakkimassa tahi värjätä hiukset suihkussa, tarvitsematta riippua yhdellä kädellä suihkutangosta tai tehdä imurointi ilman tuoleilta toisille siirtymistä ja ilman sen varomista että imurin letku koskettaisi lattiaa. Kuin lasten leikkiä on se silloin!
Oikein hyvää ja palkitsevaa tuolivuotta teille siis!
Sama kuunnellen, ole hyvä!
