Hyppää pääsisältöön

Perhesurmat paljastavat kotien kulissit

Perhesurmalla tarkoitetaan tappoa tai murhaa, jossa tekijä surmaa lähiomaisensa tai kaikki perheenjäsenensä. Joissakin tapauksissa tekijä surmaa myös itsensä. Joskus tällaisista surmista käytetään myös nimitystä laajennettu itsemurha.

Perhesurmat eivät ole uusi ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta asiantuntijoiden mukaan kyseiset surmat melko harvinaisia. Surmia tehdään vuosittain keskimäärin kaksi. Joskus perhesurmia voi esiintyä useita saman vuoden aikana ja tämä onkin herättänyt epäilyjä, että kenties aiemmin julkisuudessa olleista tapauksista otetaan mallia. Tästä syystä esimerkiksi mielenterveysseuran toiminnanjohtaja pohti televisiohaastattelussa, mikä vaikutus perhesurmien uutisoinnilla on, ja onko ylipäätään oikein uutisoida perhesurmista.

Perhesurmien syitä on monia. Tyypillisestä suomalaisesta henkirikoksesta poiketen surmien taustalla ei näyttäisi olevan alkoholiongelmia tai syrjäytymistä. Sen sijaan taloudellisilla ongelmilla on ollut osuutta surmissa. Vaikka ulkoisesti perhe näyttäisi hyvinvoivalta, tutkimusten mukaan perhesurmaa on edeltänyt väkivaltaista käyttäytymistä. Juuri ulkoisten puitteiden perusteella perheitä on kuvattu sanoilla "unelmaperhe tai tavallinen perhe".

Perhesurmat koskettavat suomalaisia monella tapaa. Tutkijan mukaan ne horjuttavat jokaisen omaa turvallisuudentunnetta, sillä kotien kulissit kätkevät taakseen paljon tuskaa ja hätää, joka ei esimerkiksi naapurisuhteissa tule esiin. Monella herääkin kysymys, voiko tässä maailmassa mihinkään enää luottaa?

Perhesurmaaja on miltei poikkeuksetta ollut mies, joka surmaa omat lapsensa ja toisinaan myös puolisonsa ja itsensä. Millainen ihminen sitten kykenee surmaamaan läheisensä? Psykiatrin mukaan motiiveja on näissä tapauksissa usein kahdenlaisia. Joissakin tapauksissa on kyse kostosta esimerkiksi eroa hakevalle puolisolle, toisinaan surmaaja kokee olevansa pelastaja, joka pelastaa perheensä vaikkapa taloudelliselta ahdingolta. Yhteistä näille kuitenkin on se, ettei surmaaja näe perheensä jäseniä erillisinä, sinällään arvokkaina olentoina vaan oman minän jatkeena.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto