Hyppää pääsisältöön

Kikkelikortti kirvoitti keskustelua tasa-arvon tilasta Suomessa

Kikkelikortti-episodi oli 1990-luvun suurimpia kohu-uutisia, jossa punnittiin niin naisen kuin vallankäyttäjien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedotusvälineet nimesivät seksistisen ja pornografisen kortin kikkelikortiksi, jonka vastaanottaja oli tasa-arvoasiain neuvottelukunnan naistutkija. Hänelle sen oli lähettänyt joukko nimekkäitä suomalaisia työmarkkinajohtajia.

Kortti-kohu sai alkunsa, kun vastikään tammikuussa 1990 valtakunnansovittelijaksi valittu Jorma Reini ystävineen lähetti kyseisen kortin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkijalle Marianne Laxénille. Kortissa oli myös ranskankielinen teksti: "Vive les Hommes" - "Eläköön miehet". Muut allekirjoittajat olivat nimekkäitä työmarkkinajohtajia, jotka kutsuivat itseään Tupolevin veljeksiksi.

Kyllä kaduttaa.― Jorma Reini

Laxén julkaisi silloisen tasa-arvovaltuutetun Paavo Nikulan kehotuksesta kortin. Asian julkistamisen jälkeen Reinin erottamista alettiin vaatia toden teolla ja sitä varten oli kerätty jopa kansalaisadressi. Reini kuitenkin sai pitää pestinsä. Reini tuli lopulta julkisuuteen asian tiimoilta, muut kortin allekirjoittajat sen sijaan eivät. Televisiokameroiden edessä Reini ennen anteeksipyyntöään totesi katuvansa tekoa.

Kortti vilkastutti julkista keskustelua tasa-arvosta ja naisten asemasta työmarkkinoilla. Mutta esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä järjestetyssä tasa-arvoa käsittelevässä keskusteluohjelmassa keskeisintä oli vielä se, millä perusteilla naisia pitäisi nostaa työelämässä johtopaikoille, mitä lisäarvoa naiset tuovat työelämään, millaisia vallankäyttäjiä naiset ovat ja millainen nainen oikeastaan syvimmiltään on.

Kymmenisen vuotta kikkelikortti-kohun jälkeen Marianne Laxén paljastaa, että kohua seurasi voimakas palauteryöppy Tupolevin veljesten puolesta. Palaute oli naisia halveksivaa, mutta halveksunta kohdistui ennen kaikkea Laxéniin itseensä. Joku palautteenantaja uhkasi häntä jopa tappamisella, mikä johtikin poliisitutkintaan. Kaikesta huolimatta Laxén piti kohua tarpeellisena, sillä se osoitti, että asenneilmapiiri naisia kohtaan oli Suomessakin muuttumassa.

  • Noita Nokinenä toi särmää juhlapyhien pumpulinpehmeään idylliin

    Noita Nokinenä ihastutti radiossa

    Näyttelijä Marja Korhosen esittämä Noita Nokinenä oli käsikirjoittaja Toini Vuoriston luoma rakastettu hahmo Ylen lastenkuunnelmissa. Noita Nokinenän seikkailuja kuultiin radiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 osana Pikkuväen satujoulu -ohjelmaa. Omana ohjelmanaan Noita Nokinenä viihdytti kuuntelijoita vuosien 1970–1985 pääsiäisinä, juhannuksina sekä jouluisin.

  • ”Joutui hyppäämään avantoon, että kamerat käy ja kukaan ei neuvonut" – Outi Popp teki tv-debyyttinsä Tuubissa

    Toimittaja–kirjailija muistelee aikaansa Tuubi-sarjassa.

    Outi Popp liittyi Tuubi-musiikkisarjan toimittajakaartiin vuonna 1983. Hectorin ja Freemanin lisäksi juontotehtävissä nähtiin myös Tapio Liinoja. Popp muisteli vaiheitaan musiikkisarjassa Elävälle arkistolle vuoden 2017 syksyllä. Vuonna 1979 käynnistyneessä musiikkisarjassa nähtiin sen alkuvuosien tapaan edelleen varsin rockpainotteista musiikkivideotarjontaa.

  • Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

    Palkittu dokumenttisarja vuodelta 2011

    Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

  • Aarre Karénille ajatteleminen on näyttelemistä ja näytteleminen ajattelemista

    Suosittu näyttelijä kertoo ajatuksiaan näyttelijäntyöstä

    Näyttelijä Aarre Karén syntyi Tokiossa vuonna 1932. Japanista hän uskoo saaneensa "nopeat jalat", jatkuvan liikkeellä olemisen perinnön. Satoja rooleja tehneen näyttelijän debyyttirooli radiossa oli Suomisen perheen Matti. Radiossa on näyteltävä niin, että ihminen kuuntelemalla näkee.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto