Hyppää pääsisältöön

Hyviä sääntöjä ja typeriä sääntöjä

Monilla voi olla moraalinen kompassi todella sekaisin, ja jotkut ei tiedä mikä on hyvä juttuja ja mikä on huono juttu. Miten voi olla esimerkkinä nuorisolle, jos ei itse tiedä, mitä kannattee tehdä ja mitä ei, kysyn vaan! (Se oli retorinen kysymys, ei ole pakko vastata, mutta jos haluaa vastata niin voi kirjoittaa vastauksensa tähän: ________________________________________.)

http://www.astro.utu.fi/zubi/math/interpol.htm

http://pooli.isoverkosto.fi/fi/pooli/04_matematiikka/maa/kurssit/maa12/k...

http://en.wikipedia.org/wiki/Interpolation

 

Alkaa!

Typerä sääntö olisi semmoinen, että voi kulkea vain neljän ryhmissä. Jos vaikka olisi hirveä vessahätä kaupungilla ja olisi tavaratalon liukuportaiden alapäässä hiljaisena hetkenä jollain hiljaisella osastolla, vaikka siellä missä myydään kalleita hopeoituja tai kullatuja kipsikoristeita, muka-vanhoja seinäkelloja ja värikkäitä kitsch-lehmiä, niin joutuisi jalat ristissä odottamaan että tulisi 3 lisää liukuportaisiin ja sitten vielä että vessaankin menjöitä kertyisi 4. Vasta sitten pääsisi hädästä ja silloin ehkä jo olisi liian myöhäistä sille.

Hyvä sääntö olisi semmoinen, että harpin kärjellä seurattaisiin kartoissa järvien ja lampien rannat, niin että piirtyisi sillä harpin kynällä sen järven ympärille viiden sentin päähän rannasta vyöhyke, joka luonnossa olisi noin puoli kilometriä, ja sillä vyöhykkeellä, eli puolta kilometriä lähempänä rantaa ei saisi soittaa haitaria eikä soittaa iskelmää eikä rokkea tai muuta sen uhalla, että se hanuri sulatetaan riemuhuutojen säestyksellä masuunissa ja karaoen laitteet lahjoitetaan venäläisille turisteille rahvaan raikuvien aplodien kera.

Hyvä sääntö olisi semmoinen, että valtiolta saisi ilmaiset suklaat kaikki. Niissä voisi olla vielä tarkoituskin painettuna, esim. Suomen armeijan sissijoukkojen virallinen maastoretken sadekuurolohdutusnami tai ”Perhemielenrauhan takaussuklaa perheenäidin verensokerin laskettua ruoanlaiton tms. pakkotyön aikana, Muumit-tyylinen.

Typerä sääntö olisi sellainen että 40  eur sakkoa aina jos sanoo ”tatti” vaikka esim. virkkeessä että Naapuri laitatti nastahampaan kullasta. (Kannattaisi silloin mieluummin sanoa että ”Naapuri kuuluu laitattaneen nastahampaan (...) - siten ei tule tattea siihen virkkeeseen.

Hyvä sääntö olisi, että sellainen muovinen osa, joka loksautetaan paikalleen, ei saisi haljeta paikalleen loksauttamisen aikana haljeta. Mulla halkeaa aina! Eikä varaosaa saa tietenkään mistään. Hankala liimatakin semmoista monesti.

Hyvä sääntö olisi sellainen, että ei saa ärsyttää tahallaan, etenkään naiset.

Hyvä sääntö olisi semmoinen, että värikkäämmäksi Suomenkin sammakot. Kuvakirjoissa on viidakon hienoja sammakkoja, joilla on käpälätkin värikkäät.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mansikkasammakko

Typerä sääntö olisi semmoinen, että Porissa pitäisi paukauttaa kätensä yhteen ja ärjäistä täysillä aina kun sanoo sanan ”ja” tai sanan ”sekä” tahi ”ynnä”-sanan. Ennen pitkää ihmiset väsyisivät siihen, moni muuttaisi pois, turistit eivät haluaisi käydä Porissa ja se näivettyisi koko paikka ihan vain sen yhden säännön takia. Raumalaisillehan se toisaalta kyllä sopisi mainiosti; ne olisivat onnessaan, tietty.

Typerä sääntö olisi sekin, että pitää huutaa, kun ajaa polkupyörällä. Hyvää siinä kyllä olisi se, että kun nykyään ei juuri kukaan pidä pyörässä valoa ja kaahaa pimeänä yksisuuntaista väärään suuntaan, tai jalkakäytävällä vain yhtäkkiä suhahtaa kuuttakymppiä jalankulkijan selän takaa millin päästä ohi, vaikka on vielä humalassakin, kun on terassilta tulossa, eikä pysy pystyssä hiljaisemmin ajaen, niin huutavan pyöräilijän huomaisi jo kaukaa, mutta aika älinä olisi silti kaduilla sen takia.

Hyvä sääntö olisi, ettei sormeen ja jalkaan saa mennä tikkua, kun se vaikka on pieni, niin keljumainen on kyllä se.

Sama juttu silmän roskan kanssa.

Typerä sääntö olisi, että aamuisin pitää ruokakunnan vanhimman käydä kättelemässä marketin kauppiasta kun tämä rientää aamulla töihin voittoa kiskomaan. On sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin kierrellä kauppiaita kättelemässä, uskokaa pois!

Hyvä sääntö olisi, että etenkin pienissä koirissa olisi automatic level control, niin että ne eivät räkyttäisi muualla kuin aidatussa paikassa jossa on kyltti ”pienten ärsyttävien koirien räkyttämö”.

Typerä sääntö olisi, että hotellihuoneisiin asennettaisiin starttipistooli, joka aamulla kello kuudesta lähtien pamahtaisi tasatunnein, että tietää se, paljonko kello on.

Typerä sääntö olisi, että elokuvista lähtiessä joutuisi täyttämään äärimmäisen yksityiskohtaisen kyselylomakkeen elokuvan sisällöstä, ja jos ei saisi kaikkia oikein, joutuisi samalta istumalta katsomaan elokuvan uudelleen.

Hyvä sääntö olisi että lämminkään ravistunut vissy ei tulisi silmille kun sen avaa. Inhoittaa olla märkä kuin lidit, kun aina unohtaa, että tulee silmille se mikrosekunnissa.

Typerä sääntö olisi, että ulos ei saisi mennä ilman paperista tehtyä irtohäntää, joka sitten takaisin tullessa poltettaisiin eteisessä. Voisi syntyä tavattomasti tulipaloja siittä!

Hyvä sääntö olisi, että mansikat ja muu ei pilaantuisi ennen kuin haluaa, kuin laitttaisi siihen pilaantumis-ainetta, esim. kompostia varten hän.

Hyvä sääntö että saisi sanoa Olumpialaiset, kun monet kumminkin sanoo, niin niitä ei hävettäisi kuin koiraa. (Koirat kulkee pihalla ilman housuja; =kaikki jutut näkyy ihan selvästi. Kuin ei rihman kiertämää, yllä.)

Siinäpä alkua, vasta!

Kuunteletko mieluummin? Kas tässä:

Kommentit
  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat