Hyppää pääsisältöön

Suomen elokuva-arkisto aloitti myöhään, mutta onnistui liki sataprosenttisesti

Erkki Tiihosen dokumentissa seurataan Suomen elokuva-arkiston toimintaa aikana ennen sen valtiollistamista. Mittava kotimaisten elokuvien restaurointiprojekti oli vuonna 1979 vasta alussa.

Tietolaatikko

Vuonna 2008 elokuva-arkisto käynnisti myös laajan radio- ja televisioarkistoinnin, joka aloitti uuden luvun laitoksen historiassa. Samalla laitos nimettiin uudelleen Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi, KAVA:ksi.

Maailman elokuva-arkistoinnin isänä pidetty ranskalainen Henri Langlois (1914–1977) on todennut: "Mykkäelokuvan voitokkaina aikoina syntyi niin paljon mestariteoksia, ettei kenellekään tullut mieleen, että olisi olemassa barbaareja, jotka tuhoaisivat nämä elokuvat tai antaisivat niiden kadota."

Aina 50-luvulle asti elokuvien säilymistä uhkasivat silloin käytettyjen materiaalien heikkoudet. Filmimateriaalina käytetty nitraattifilmi oli äärimmäisen tulenarkaa ja jopa itsestään syttyvää. Langloisin ajatuksiin voidaankin jälkikäteen lisätä, että vaikka vanhoista elokuvista pyrittiin - ainakin tietyissä piireissä - pitämään huolta, ei niiden pelkällä varastoimisella kyetty pitämään ajan hammasta loitolla.

Suomen elokuva-arkisto aloitti toimintansa vuonna 1957. Yksityisenä yhdistyksenä aloittanut SEA oli lajissaan viimeisimpiä Euroopassa. Arkiston tärkeimmiksi tehtäviksi määriteltiin elokuvien kerääminen, entisöiminen ja säilöminen.

Vanhojen suomalaisten elokuvien järjestelmällinen pelastamis- ja restaurointityö käynnistyi lopulta valtionavun turvin vuonna 1972. Alkuaikoinaan projekti vaati myös yksityisiltä toimijoiltaan suuria henkilökohtaisia sijoituksia.

Restaurointiurakan pääosa muodostui lopulta yli kolme vuosikymmentä kestäneestä nitraattimateriaalin pelastamisprojektista. Tämän tuloksena liki kaikki säilyneet kotimaiset näytelmäelokuvat saatiin pelastettua. Suomessa onkin yli 90 prosenttia kaikista elokuvista tallella. Monissa muissa maissa sama prosenttiluku kuvaa tuhoutuneiden ja menetettyjen elokuvien määrää.

Mittavan projektin onnistumisen takeena oli myös SEA:n lopullinen valtiollistaminen vuonna 1979. Arkisto pääsi tällöin jatkamaan toimintaansa vakaammalla pohjalla.

Erkki Tiihosen vuoden 1979 dokumentissa Suomen elokuva-arkistossa eletään vielä aikaa ennen valtiollistamista. Suuri restaurointiurakka on ensimmäisellä vuosikymmenellään ja sen onnistuminen epävarmaa.

Teksti: Ville Matilainen

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto