Hyppää pääsisältöön

Suomen elokuva-arkisto aloitti myöhään, mutta onnistui liki sataprosenttisesti

Erkki Tiihosen dokumentissa seurataan Suomen elokuva-arkiston toimintaa aikana ennen sen valtiollistamista. Mittava kotimaisten elokuvien restaurointiprojekti oli vuonna 1979 vasta alussa.

Tietolaatikko

Vuonna 2008 elokuva-arkisto käynnisti myös laajan radio- ja televisioarkistoinnin, joka aloitti uuden luvun laitoksen historiassa. Samalla laitos nimettiin uudelleen Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi, KAVA:ksi.

Maailman elokuva-arkistoinnin isänä pidetty ranskalainen Henri Langlois (1914–1977) on todennut: "Mykkäelokuvan voitokkaina aikoina syntyi niin paljon mestariteoksia, ettei kenellekään tullut mieleen, että olisi olemassa barbaareja, jotka tuhoaisivat nämä elokuvat tai antaisivat niiden kadota."

Aina 50-luvulle asti elokuvien säilymistä uhkasivat silloin käytettyjen materiaalien heikkoudet. Filmimateriaalina käytetty nitraattifilmi oli äärimmäisen tulenarkaa ja jopa itsestään syttyvää. Langloisin ajatuksiin voidaankin jälkikäteen lisätä, että vaikka vanhoista elokuvista pyrittiin - ainakin tietyissä piireissä - pitämään huolta, ei niiden pelkällä varastoimisella kyetty pitämään ajan hammasta loitolla.

Suomen elokuva-arkisto aloitti toimintansa vuonna 1957. Yksityisenä yhdistyksenä aloittanut SEA oli lajissaan viimeisimpiä Euroopassa. Arkiston tärkeimmiksi tehtäviksi määriteltiin elokuvien kerääminen, entisöiminen ja säilöminen.

Vanhojen suomalaisten elokuvien järjestelmällinen pelastamis- ja restaurointityö käynnistyi lopulta valtionavun turvin vuonna 1972. Alkuaikoinaan projekti vaati myös yksityisiltä toimijoiltaan suuria henkilökohtaisia sijoituksia.

Restaurointiurakan pääosa muodostui lopulta yli kolme vuosikymmentä kestäneestä nitraattimateriaalin pelastamisprojektista. Tämän tuloksena liki kaikki säilyneet kotimaiset näytelmäelokuvat saatiin pelastettua. Suomessa onkin yli 90 prosenttia kaikista elokuvista tallella. Monissa muissa maissa sama prosenttiluku kuvaa tuhoutuneiden ja menetettyjen elokuvien määrää.

Mittavan projektin onnistumisen takeena oli myös SEA:n lopullinen valtiollistaminen vuonna 1979. Arkisto pääsi tällöin jatkamaan toimintaansa vakaammalla pohjalla.

Erkki Tiihosen vuoden 1979 dokumentissa Suomen elokuva-arkistossa eletään vielä aikaa ennen valtiollistamista. Suuri restaurointiurakka on ensimmäisellä vuosikymmenellään ja sen onnistuminen epävarmaa.

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto