Hyppää pääsisältöön

Sähköyliherkkyys ei ole sairaus Suomessa

Kasvojen kuumotus ja pistely, raajojen puutuminen, sydämen tykytykset ja huimaus ovat kaikki oireita, joita sähkölle herkistyneet tuntevat. Osalta sähköyliherkkyys on vienyt työkyvyn kokonaan, mutta tukirahoja ei tässä tilanteessa tipu, koska sähköyliherkkyyttä ei ole luokiteltu viralliseksi sairaudeksi.

Sähköyliherkkyys on hankala tilanne oireilevalle, sillä suuri osa lääkäreistä uskoo sähköyliherkkyyden olevan korvien välissä. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan sähköyliherkkien oireet ovat varmasti todellisia, mutta niiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa.

Tautia on tutkittu jonkin verran esimerkiksi altistamalla oireilijoita sokkona sähkö- ja magneettikentille sekä kännyköille ja niiden aiheuttamalle säteilylle. Tutkimuksessa he eivät erottaneet, milloin heidät altistettiin sähkömagneettiselle säteilylle.

Sähköyliherkkien on katsottu olevan psyykkisesti muita ihmisiä herkempiä. Terveyskirjasto Duodecimin sivulla kirjoitetaankin, että paras keino ehkäistä sähköyliherkkyyttä on psyykkinen hyvinvointi.

Jotkut ovat ottaneet käyttöön suojavälineitä, jotka auttavat selviytymään arjen sähkökuormituksesta. Helsinkiläinen Jussi Hirvi esittelee Silminnäkijässä kännykkäsäteilyltä suojaavaa paitaa sekä kaappia, joka ympäröi hänen tietokonettaan.

Suomessa sähköyliherkkyysoireita on ainakin viidelläsadalla, jotka ovat Suomen Sähköyliherkät ry:n jäseniä. Hyvin usein oireina ovat esimerkiksi ihon punoitus ja huimaus.

Osalle oireet ovat tuoneet täydellisen elämänmuutoksen: poisjäänti töistä ja muutto muualle, sähköttömään ympäristöön. Oireet vaikuttavat myös läheisiin. Ekoistissa vuonna 1999 haastatellun Helinä Kujanpään perheessä lapset katsovat televisiota saunassa eivätkä käytä tietokoneita ollenkaan äidin ollessa kotona.

Ruotsissa sähköyliherkkyys on tunnustettu työkykyä alentavaksi vammaksi, vaikka sairautena sitä ei pidetäkään. Suomessa näin ei ole, joten oireiden takia työkykynsä menettäneet jäävät vaille tukia. Vuoden 2012 Silminnäkijä osoittaa, ettei muutosta asiaan ole tapahtunut viimeisen yli kymmenen vuoden aikana.

Pieni askel parempaan on kuitenkin tapahtunut. Helsingin yliopiston uusi Kaisa-talo on ensimmäinen julkinen tila Suomessa, joka on suunniteltu myös sähköyliherkkiä ajatellen. Kirjastossa ei ole lainkaan pistorasioita ja valaistus on toteutettu värinättömällä, tasavirta valaistuksella.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto