Hyppää pääsisältöön

Mielenterveyspotilaat avohoitoon - siis kadulleko?

Psykiatrisesta sairaanhoidosta vähennettiin 1990-luvulla rankasti määrärahoja. Suuri joukko potilaita joudutttiin sijoittamaan avohoitoon. Potilaille se merkitsi rajua elämänmuutosta, joka ei kaikkien kohdalla päättynyt hyvin.

Psykiatrian sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen alkoi 1980-luvulla ja jatkui 1990-luvun puolelle. Kun hoitovastuu siirtyi kunnille, laitoksia ajettiin alas ja potilaita siirrettiin avohoitoon. Avohoidon yksi tarkoitus oli pitää mielenterveyspotilaat mukana tavallisessa elämässä ja estää näiden syrjäytyminen ja laitostuminen.

Potilaiden siirtäminen avohoitoon herätti vilkasta keskustelua läpi 1990-luvun, pelättiin avohoitopotilaista syntyvää aikapommina, joka räjähtäisi virkavallan silmille. Jotkut taivastelevat, että kuinka sellaisten edes annetaan kulkea kaduilla vapaana, toiset taas huolehtivat psyykkisen hoidon vähäisistä resursseista. Keskusteluun nousi myös kysymys onko avohoito todellista hoitoa vai potilaan hylkäämistä oman onnensa nojaan.

Vuonna 1994 Kellokosken sairaalan ylilääkäri ja Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Ilkka Taipale istui Tiistaitiiman keskustelupöydän ääreen puhumaan mielenterveyspalveluista ja mielentervespotilaiden hoidosta. Taipale on uransa aikana ollut mielenterveyspotilaiden aktiivinen puolestapuhuja. Taipale on myös pyrkinyt eri tavoin muuttamaan ennakko-asenteita ja negatiivisia tunteita mielenterveyspotilaita kohtaan. Vuonna 1997 Taipale ja Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Jussi Särkelän osoittivat mieltään eduskuntatalon portailla talven pakkasessa. He vastustivat syömälakollaan mielisairaaloiden säästötoimia.

Monen avohoitopotilaan arki koostuu vain harvoista sairaalakäynneistä ja kouraan lyödystä lääkepurkista. Kun laitoshoitoa vähennettiin ja avohoitoa lisätttiin tuli tärkeäksi miettiä myös mielenterveyspotilaiden omaisten jaksamista, ovathan he tärkeä tuki sairastuneelle. Vuoden 1994 Tiistaitiiman keskustelijat olivat yksimielisiä, etteivät omaiset saaneet tarpeeksi tietoa ja tukea läheistensä sairaudesta.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto