Hyppää pääsisältöön

Mielenterveyspotilaat avohoitoon - siis kadulleko?

Psykiatrisesta sairaanhoidosta vähennettiin 1990-luvulla rankasti määrärahoja. Suuri joukko potilaita joudutttiin sijoittamaan avohoitoon. Potilaille se merkitsi rajua elämänmuutosta, joka ei kaikkien kohdalla päättynyt hyvin.

Psykiatrian sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen alkoi 1980-luvulla ja jatkui 1990-luvun puolelle. Kun hoitovastuu siirtyi kunnille, laitoksia ajettiin alas ja potilaita siirrettiin avohoitoon. Avohoidon yksi tarkoitus oli pitää mielenterveyspotilaat mukana tavallisessa elämässä ja estää näiden syrjäytyminen ja laitostuminen.

Potilaiden siirtäminen avohoitoon herätti vilkasta keskustelua läpi 1990-luvun, pelättiin avohoitopotilaista syntyvää aikapommina, joka räjähtäisi virkavallan silmille. Jotkut taivastelevat, että kuinka sellaisten edes annetaan kulkea kaduilla vapaana, toiset taas huolehtivat psyykkisen hoidon vähäisistä resursseista. Keskusteluun nousi myös kysymys onko avohoito todellista hoitoa vai potilaan hylkäämistä oman onnensa nojaan.

Vuonna 1994 Kellokosken sairaalan ylilääkäri ja Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Ilkka Taipale istui Tiistaitiiman keskustelupöydän ääreen puhumaan mielenterveyspalveluista ja mielentervespotilaiden hoidosta. Taipale on uransa aikana ollut mielenterveyspotilaiden aktiivinen puolestapuhuja. Taipale on myös pyrkinyt eri tavoin muuttamaan ennakko-asenteita ja negatiivisia tunteita mielenterveyspotilaita kohtaan. Vuonna 1997 Taipale ja Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Jussi Särkelän osoittivat mieltään eduskuntatalon portailla talven pakkasessa. He vastustivat syömälakollaan mielisairaaloiden säästötoimia.

Monen avohoitopotilaan arki koostuu vain harvoista sairaalakäynneistä ja kouraan lyödystä lääkepurkista. Kun laitoshoitoa vähennettiin ja avohoitoa lisätttiin tuli tärkeäksi miettiä myös mielenterveyspotilaiden omaisten jaksamista, ovathan he tärkeä tuki sairastuneelle. Vuoden 1994 Tiistaitiiman keskustelijat olivat yksimielisiä, etteivät omaiset saaneet tarpeeksi tietoa ja tukea läheistensä sairaudesta.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto