Hyppää pääsisältöön

Mielenterveyspotilaat avohoitoon - siis kadulleko?

Psykiatrisesta sairaanhoidosta vähennettiin 1990-luvulla rankasti määrärahoja. Suuri joukko potilaita joudutttiin sijoittamaan avohoitoon. Potilaille se merkitsi rajua elämänmuutosta, joka ei kaikkien kohdalla päättynyt hyvin.

Psykiatrian sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen alkoi 1980-luvulla ja jatkui 1990-luvun puolelle. Kun hoitovastuu siirtyi kunnille, laitoksia ajettiin alas ja potilaita siirrettiin avohoitoon. Avohoidon yksi tarkoitus oli pitää mielenterveyspotilaat mukana tavallisessa elämässä ja estää näiden syrjäytyminen ja laitostuminen.

Potilaiden siirtäminen avohoitoon herätti vilkasta keskustelua läpi 1990-luvun, pelättiin avohoitopotilaista syntyvää aikapommina, joka räjähtäisi virkavallan silmille. Jotkut taivastelevat, että kuinka sellaisten edes annetaan kulkea kaduilla vapaana, toiset taas huolehtivat psyykkisen hoidon vähäisistä resursseista. Keskusteluun nousi myös kysymys onko avohoito todellista hoitoa vai potilaan hylkäämistä oman onnensa nojaan.

Vuonna 1994 Kellokosken sairaalan ylilääkäri ja Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Ilkka Taipale istui Tiistaitiiman keskustelupöydän ääreen puhumaan mielenterveyspalveluista ja mielentervespotilaiden hoidosta. Taipale on uransa aikana ollut mielenterveyspotilaiden aktiivinen puolestapuhuja. Taipale on myös pyrkinyt eri tavoin muuttamaan ennakko-asenteita ja negatiivisia tunteita mielenterveyspotilaita kohtaan. Vuonna 1997 Taipale ja Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Jussi Särkelän osoittivat mieltään eduskuntatalon portailla talven pakkasessa. He vastustivat syömälakollaan mielisairaaloiden säästötoimia.

Monen avohoitopotilaan arki koostuu vain harvoista sairaalakäynneistä ja kouraan lyödystä lääkepurkista. Kun laitoshoitoa vähennettiin ja avohoitoa lisätttiin tuli tärkeäksi miettiä myös mielenterveyspotilaiden omaisten jaksamista, ovathan he tärkeä tuki sairastuneelle. Vuoden 1994 Tiistaitiiman keskustelijat olivat yksimielisiä, etteivät omaiset saaneet tarpeeksi tietoa ja tukea läheistensä sairaudesta.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto