Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset nakuilijat tekivät taidetta

Elokuisena aamuna vuonna 2002 yli 1900 vapaaehtoista suomalaista riisui vaatteensa Helsingin Kauppatorilla poseeratakseen maailmankuululle valokuvataiteilija Spencer Tunickille.

Spencer Tunick (s. 1967) on erikoistunut kuvaamaan alastomia ihmisiä mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Tunick tunnetaan erityisesti installaatiosta, joissa jopa tuhannet alastomat ihmiset sulautuvat osaksi kaupunkimaisemaa. Tunick kertoo taiteensa sanoman olevan yksinkertainen: "Ihmiset ottavat jonkun julkisen ja tunnetun tilan haltuunsa yhdistäen alastomuuden osaksi kaupungin miljöötä, julkinen tila saa näin uuden muodon". Teos on sekä kuvaajalle että osallistujille kokemus. Tunickin mukaan alaston iho on teoksissa abstakti elementti vailla seksuaalista viitekehystä.

Ennen kuvausta haastateltu Tunick oli tyytyväinen ja yllättynyt suomalaisten innosta osallistua alastonkuvaukseen. Amerikkalaisen valokuvaajan kutsuivat Helsinkiin Helsingin kaupungin taidemuseo ja Image-lehti. Tilaisuus houkutteli paikalle lähes 2000 suomalaista. Aamu-tv haastatteli kahta osallistunutta kuvausta seuranneena aamuna. Minna Korhonen ja alastonkuvausta järjestämässä ollut Raoul Grünstein kertoivat tapahtumassa olleen rauhallinen, ja jopa harras tunnelma. Paikalla olleet ihmiset kokivat kuvaustilanteen vaikuttavana ja kauniina.

Kysymykseen miksi tuhannet ihmiset haluavat osallistua Tunickin alastonvalokuviin, haastateltavat vastaavat, että syitä on monia. Tunickin vierailu oli ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa ja osallistujat pääsivät mukaan maailmanlaajuiseen taideperformanssiin. Grünsteinin mukaan Tunickin kuvissa on kolme tasoa: "performanssi, itse valokuva ja jälkipuinti". Grünstein uskoo ihmisiä kiinnostaneen olla mukana luomassa kokonaisuutta.

Aamu-tv:n Jussi-Pekka Rantanen ja Leena Pakkanen analysoivat Tunickin taideprojektia ja Rantanen pohtii, että taiteilijan sanoma saattaa jäädä vastaanottajalle vieraaksi, tai sitä ei oikeastaan ole. Pakkanen taas näkee kuvat ahdistavina, ne tuovat hänen mieleensä juutalaisvainot. Grünsteinin mielestä kuvien merkitys syntyy katsojassa, jokainen voi vapaasti itse luoda omat tulkintansa, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit
  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto